maanantai 17. joulukuuta 2012

Niin hyvää, ettei sanotuksi saa

Kiire! Mutta onneksi ikinä ei ole niin kiire, etteikö ehtisi syödä hyvin.
Jännittävää joulukuuta!
 







Uudet gore-texit, kyllä kelpaa nyt talsia!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kolmen vuoden kehitys?

Ryhmäliikuntaohjaajan työ on ihanaa, mutta kyllähän se aika paljon aikaa vie. Tänäänkin olen muutaman tunnin käynyt biisejä läpi ja kasassa on kaksi uutta koreografiaa. Yhden tunnin eteen saa tehdä melko paljon töitä. Toki esim. Zumba Fitness auttaa siinä, että tarjoaa meille musiikkia ja valmiita koreografioita mutta aikaa niiden läpikäymiseenkin menee.

Ensin sitä katselee DVD:n läpi ja kuulostelee iskeekö joku biisi erityisesti omaan korvaan. Koreografioita on yleensä tarjolla kaksin kappalein, joten kumpikin pitää katsoa.

Sitten koreografioiden fiilistely siltä kantilta mikä liike sopii omalle kropalle tai tuntuu muuten toimivalta.

Päätös siitä ottaako jomman kumman koreografian sellaisenaan, muokkaako sekoituksen vai ottaako vaikutteita sieltä ja täältä ja keksii loput itse.

Koreografian suunnittelu.

Biisin opettelu (toisinaan helpommin sanottu kuin tehty jos sisältää useita erilaisia osia)

Koreografia musiikkiin useamman kerran läpi (+vielä muutama kertaus juuri ennen tuntia).

En usko, että korvaus tuntien ohjaamisesta kattaa kaikkia työtunteja, mutten toisaalta usko että kukaan tätä pelkän rahan takia tekeekään. Itse teen tätä siksi, että missään muualla en koe yhtä suurta liikunnan riemua kuin tunnilla. Ja jos saan itse olla ohjaajana edesauttamassa sitä, niin vielä parempi.
 
Viikonloppuna tein sen hirmuisen jalkatreenin, vaikkei se oikein kulkenut. Tai ainakaan mitään ennätyspainoja ei voinut laittaa. Mutta perillehän tuo tuntui menevän silti. Maanantaina olkapäät ja ojentajat melko perusmeiningillä. Pystypunnerrusta edelleen 20 kg käsipainoilla, kenties kohta uutta ennätysyritystä? Eilen vuorossa oli selkä ja piiitkästä aikaa kevennettyä leuanvetoa. Ilman kunnon kevennystä siitä ei olisi kyllä tullut mitään, että hieman olisi tekemistä tässä liikkeessä. Tosin kroppakin painaa tällä hetkellä sen verran, ettei sitä ihan helppo ole ylös saadakaan :D

Ja nyt kun päästiin painoihin ja olomuotoon, niin uudet suunnitelmat alkavat kyllä tässä jo hahmottua! Näyttäisi nimittäin pahasti nyt siltä, että seuraava tavoite olisi syksyn 2013 SM-kisat. Ja saattaapi edessä olla sarjan vaihto eli kisaaminen body fitneksessä. Tämä ei välttämättä ole lopullinen vaihdos mutta nyt olisi hyvä hetki keskittyä vain fysiikkaan kun vapariin ei oikein tunnu paukkuja nyt riittävän. Ja onhan se mielenkiintoista nähdä miltä se oma fysiikka näyttää verrattuna muihin saman pituisiin naisiin ;) Eli siis niihin pisimpiin.

Kisasuunnitelmista innostuneena aloin penkomaan vanhoja kuvia ja pohtimaan onko sitä lihasmassaa yhtään muutaman viime vuoden aikana kertynyt. Kunnollinen salitreeni siis alkoi vasta ennen ekoja kisoja keväällä 2009, sitä ennen salilla treenaaminen oli ollut lähinnä aerobicin oheistreeniä.


2009:
 






Kuva: Timo Laaksonen Productions

2010:
 



 .
2011:
 


Kuva: Bodylehden galleria

Kuva: Bodylehden galleria
 
No, onhan tuo tukkatyyli ainakin vaihdellut jos ei muuta :) Ja vielä jäniskevennyksenä vuosi 2012:
 
Öööö, ai siis miten niin näytän erilaiselta treeneissä kuin lavalla??


perjantai 16. marraskuuta 2012

Liikuntaviikko

Jos ei huvita, niin ei huvita. Tällä viikolla ei huvittanut mennä salille, joten keksin (mukamas) muuta puuhaa.

Ma: Lenkki 6 km
Ti: Kahvakuula 45 min + salin puolella hauistreeni
Ke: BodyStep + salin puolella olkapäitä
To: Zumban ohjaus
Pe: Lenkki 6 km
(La: Suunnitelmissa hirmuinen jalkatreeni)

Ryhmäliikunta on maailman parasta. Vaikka miten väsyttäisi, niin aina sitä saa tunnilla itsensä vauhtiin. Ja fiilis jälkeenpäin on mahtava. Se on myös hetki päivästä, jolloin kaikki muut ajatukset kaikkoavat. Kun stepissä miettii, että mihin hittoon se askel seuraavaksi otetaan ja tuijottaa silmä kovana, että osuuko hyppy laudalle, ei ihan hirveästi ehdi arjen askareitaan miettimään. Ehkä saman ajatusten kaikkoamisen voi saada myös Salattuja Elämiä tuijottaen mutta suosittelen silti liikkumista.

Penkkiurheilukin on ihan mukavaa.
D-vitamiinikeskustelu senkun jatkuu. Yliopiston tutkimusmenetelmät olivat puutteelliset, joten tulokset eivät olekaan luotettavia. Niin tai näin, ihan hyvää keskustelua tuotteiden luotettavuudesta tässä saatiin aikaan. Muuten D-vitamiinikeskustelu lentelee välillä ties missä. Ostin uuden Fitbody-lehden, jossa Anssi Manninen (joka siis myy mm. D-vitamiinivalmisteita) kirjoittaa näin:

"Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan päivittäinen D-vitamiinin saantisuositus on 20 mikrogrammaa yli 60-vuotiaille, 7,5 mikrogrammaa muille aikuisille ja 10 mikrogrammaa alle 3-vuotiaille, raskaana oleville ja imettäville. Näitä suosituksia noudattamalla suomalaiset eivät voi edes unelmoida optimaalisesta D-vitamiinistatuksesta. Suositukset ovat siis liian alhaiset."

Herra Manninen on siis ilmeisesti mitannut kaikkien suomalaisten veren D-vitamiinistatuksen ja tietää, ettei kukaan voi tuolla määrällä saavuttaa hyvää tasoa. Niin no, tätähän me emme voi tietää. Ainoa tapa tietää saako riittävästi D-vitamiinia olisi mitata veren D-vitamiinitaso. Ja tämä pitäisi tehdä yksilöllisesti, koska jos naapurin Irma tarvitsee 20 mikrogrammaan optimaaliseen tasoon, ei se vielä tarkoita, että minäkin tarvitsisin tismalleen 20 mikrogrammaa. Kinkkinen juttu. Varsinkin kun suositukset on pakko tehdä koko väestöä eikä yksittäisiä ihmisiä ajatellen. Ja varsinkin kun pitkäaikaisella suurella D-vitamiinin saannilla on havaittu haitallisia terveysvaikutuksia. Terveyssatamassa on ihan hyvä kirjoitus D-vitamiinista.

torstai 1. marraskuuta 2012

Hirveesti kaikkee

Kuten esimerkiksi se, että

a) Sain tänään ajokortin. Tai siis sellaisen paperilappusen, joka jossain kohtaa vaihdetaan väliaikaiseksi ajokortiksi. Inssi sujui sellaisilla sykkeillä, että sykemittari olisi ollut mielenkiintoinen. Kyllä voi aikuista ihmistä jännittää. Olisikohan sitä 18-vuotiaana ottanut rennommin vai jännittänyt entistä enemmän? Tiedä häntä, mutta nyt mietin sitä, että kuinka laiska minusta tämän johdosta tulee?

Tähän asti olen pyöräillyt joka paikkaan. Talven liukkailla pyörä on jäänyt kotiin ja liikkuminen on sujunut jalan. Säästä riippumatta aina pyörällä tai kävellen (niin no, toki olen aika innokkaasti pummannut kyytejä kortillisilta ihmisiltä..). Kuopiossa ollessa laskin, että joka päivä pyörällä tuli kuljettua sellaiset 6-15 km. Ei kovin iso luku mutta kun sen toistaa joka hemmetin päivä, niin tuleehan siinä hyötyliikuntaa. Mutta entäs sitten kun on mahdollisuus autoon? Ajanko tulevaisuudessa lähikauppaankin autolla? Kun niitä ostoksia on niin hankala kantaakin...

b) Kuuntelin maanantaina asiantuntijoiden puheenvuoroja rasvasta. Ja totesin, ettei mikään ole muuttunut. Kova rasva on edelleen kovaa ja pehmeä pehmeää ja kovaa karsitaan ja pehmeää lisätään. Eipä sen kummempaa. Samalla pitää kuitenkin muistaa realistisuus ja se, että ruokavalion tavoitteet on priorisoitava. Kaikkea ei voi muuttaa kerralla.

Mielenkiintoista oli pohdinta ylipainon ja lihavuuden yleistymisestä. Sellainen fakta, että suurin osa tyypin 2 diabeteksesta olisi ehkäistävissä painon pudottamisella. Toki osa normaalipainoisistakin diabeteksen saa, mutta huikea vaikutushan väestön laihtumisella olisi. Ja silti painon pudottaminen ja säilyttäminen on niin hankalaa. Onkohan niin, ettei diabetesta ajatella riittävän vakavana asiana? Sen hoito onnistuu monesti tabletein, ei kovin vakavaa, niinkö? Vai onko niin, että riippumatta uhkasta tai motivaatiosta, on laihduttaminen vain yksinkertaisesti niin kovin vaikeaa? Ja miksi se on vaikeaa? Tarvitsisiko painonhallitsija ravitsemusterapeuttia, psykologia vai personal traineria? Vai kaikkia yhdessä?

c) Tein eilen huippuhyvän jalkatreenin. Siihen kuului Smith-kyykkyä ehkä 80 kg:lla (en ole varma paljonko tuollainen kevyt smith-tanko painaa), jalkaprässiä, suorin jaloin maastavetoa, takareisiä ja potkuja. Mahtava fiilis ja tänään koskee todella, huomisen kipuja vaan odotellessa...

d) Kävin tiistaina BodyCombatissa noin viiden vuoden tauon jälkeen. Taukoa ollut siis siksi, etten kokenut lajia omakseni. Olen pitänyt tylsänä tuntia, jossa vain isketään ja potkitaan, näin kärjistetysti. Yllätyksekseni viihdyin varsin hyvin tunnilla! Tosin välillä nauratti, kun näytin peilistä kyllä ihan raskaan sarjan nyrkkeilijältä mutta tekeminen oli hieman voimistelijamaista...vai kuuluko nilkan ojennus joka kohtaan? Tunnin edetessä liikekieli alkoi löytyä hieman paremmin eli ehkä minustakin vielä taistelija saadaan! Tässä se nähdään, että kertaalleen hylättyjä juttuja kannattaa kokeilla uudelleen. Ekalla kerralla ei ehkä sytytä, mutta joku toinen kerta tunti voi iskeä ihan eri tavalla. Eikä tarvitse välttämättä odottaa viittä vuotta siinä välillä...

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ravitsemusurheilua

Eilinen urheiluravitsemusseminaari tarjosi mielenkiintoisia puheenvuoroja ja ravitsemusajatuksia monelta kantilta. Pääasiassa paino oli huippu-urheilussa mutta tietyssä määrin samoja seikkoja voi soveltaa myös amatööriurheiluun. Se mitä ihan käytännön ravitsemusasioista puhuttiin, niin niistä minulle tuli vahva tunne siitä, että fitnesslajeissa ravitsemus on kyllä äärettömän hyvillä kantamilla. Tai sitten minä vain olen törmännyt sen verran hyviin valmentajiin ja urheilijoihin, että niin minusta tuntuu.

Fitnesslajeissa pääpaino on kehon rasvamassan pudottamisella, joka tapahtuu suurelta osin ruokavalion kautta. Tällöin pitää ymmärtää miten ihmiskeho toimii ja miten säilyttää lihasmassa painon pudotessa. Muutenkin pitää ymmärtää ravitsemuksen suuri merkitys mm. lihaskasvussa ja palautumisessa, sillä laji perustuu kehon koostumuksen ja tasapainoisuuden arviointiin. Kukaan fitnessurheilija ei taatusti harrasta lajiaan vain salilla käyden vaan aina ruokavalio on kuvassa mukana. Ja vaikka fitnessurheilijoista on toisinaan se kuva, että "mitään ne ei syö, paitsi proteiinia kauheat kasat", niin todellisuus on se, että ruokavalio lähtee todella terveelliseltä pohjalta. (toki vedän tämänkin johtopäätöksen jälleen omien kokemusteni kautta, meitä varmasti on myös moneen junaan)

Fitnessurheilussa kysymys on ehkä ennemminkin siitä milloin ruokavaliossa ollaan oikeilla jäljillä ja taas milloin mennään hifistelyn puolella. Tietenkin kun on kyse lihasmassan kasvattamisesta jo paljon lihasmassaa omaavalla henkilöllä, saattaa pienistäkin asioista olla hyötyä. Mutta kaiken kaikkiaan melko hyvinhän me ravitsemusasiat hallitsemme. Vai kenelle seuraavat seminaarissa käsitellyt asiat tulevat yllätyksenä?
  • Palautumisen edistämiseksi tulisi hiilihydraatteja ja proteiinia nauttia välittömästi (puolen tunnin sisällä) harjoituksen päättymisen jälkeen
  • Heraproteiini on laadultaan erinomainen proteiini
  • Proteiinia 20-30g/ateria
  • Branched chain amino acids eli haaraketjuiset aminohapot (BCAA) edistävät proteiinisynteesiä (leusiini, isoleusiini, valiini)
  • BCAA:ta 2-3 g kerralla
Mielenkiintoinen tutkimus oli tehty siitä, että BCAA:n nauttiminen aterioiden välissä edistäisi proteiinisynteesiä. Eli tulisi olla ruokailu, josta BCAA:ta saa ruoan proteiinin lähteestä (annoksen tulee olla riittävä, että siitä saa riittävästi BCAA:ta, esim. maidon proteiineista n. 10 % on leusiinia) ja pari tuntia ruoan jälkeen BCAA-tankkaus joko valmisteella tai pienellä välipalalla. Tutkimuksen alla oli ollut myös leusiinin metaboliitti HMB, jolla havaittiin samat proteiinisynteesiä edistävät vaikutukset.

Eli nyt vain BCAA-tabletteja hamstraamaan ;)

Aminohappoja eli rahkaa ja suomalaista superfoodia eli mustikoita!
Vitamiini- ja antioksidanttilisien hyödyn tutkimusnäyttö on ristiriitaista. D-vitamiini taitaa olla ainoa vitamiini, jota yleensä selkeästi tarvitaan tablettina, koska sitä saadaan yleisesti ottaen liian vähän. Tämäkin vitamiini taitaa yleensä kuulua fitnessurheilijoiden päivään. Hieman skeptinen olen vielä sen suhteen tarvitsemmeko me suuria määriä muita vitamiineja tai kivennäisaineita mutta seurataan tutkimuksia.

Huomaatteko muuten kuvassa autokoulun oppikirjan.. Selvitin teoriakokeen ja nyt olisi inssi edessä. Lunta tulee ihan urakalla tällä hetkellä, että onpahan mielenkiintoista ajaa inssi yhtäkkiä talvisäässä... No, olisihan se ihan liian helppoa muuten ollutkin ;) Rauhallista sunnuntaita!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Testissä Sports Tracker

Akuutti uutisoi keskiviikkona Itä-Suomen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin D-vitamiinivalmisteiden todellisia vitamiinimääriä. Nehän eivät läheskään kaikissa vastanneet purkin kyljessä ollutta numeroa. Muutamasta valmisteesta ei löytynyt ollenkaan D-vitamiinia, mikä on kyllä varsin mielenkiintoista. Nämä olivat vielä suurimman vahvuuden valmisteita. Suosittelen katsomaan listan tutkituista tuotteista, löytyy ainakin Ylen sivuilta. Tämän vuoksi en juurikaan vieraile luontaistuotekaupoissa, sillä mistä sitä tietää mitä ne tuotteet pitävät sisällään ja mitä eivät. Että edelleen mieluummin siitä ruoasta ;)
 
 
Tällä viikolla tutkailin itse puhelimesta löytynyttä Sports Tracker -palvelua. Olipahan mahtava! Ohjelma kertoo lenkillä kuluneen ajan, matkan, sen hetkisen nopeuden, keskinopeuden sekä arvioi energiankulutusta (tosin omasta mielestäni kyllä varsin yläkanttiin..). Samalla näkyy kartta, joka näyttää missä milloinkin menet (ei eksy jos lähtee lenkille vaikkapa Vaasassa). Varsinkin tuo keskinopeus on mielestäni mielenkiintoinen.

Oma lenkkini kotiovelta metsän pururadalle hölköttelemään näytti tältä:
Aika 00:56:44
Matka 7,01 km
Keskivauhti 8:05 /km
Keskinopeus 7,4 km/h
Energia 467 kcal
Maksiminopeus 26.2 km/h

Lenkki sisälsi sekä kävelyä että mäkisessä maastossa hölkkäilyä. Nyt tekisi hirveästi mieli kokeilla kuinka kovalla vauhdilla sitä pystyisi tasaisella lenkkejä juoksemaan. Tätä infoa kannattaisi varmastikin käyttää hyödyksi myös sitten, kun alkaa maratontreenaus. Tuolla keskivauhdillahan maraton kestäisi vaivaiset vajaa kuusi tuntia... (no ei kai maratonilla kävellä mäkiä, eihän?) Tähän vielä kun yhdistäisi sykemittarin ja sen tiedot, niin niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin juoksemisesta tulisi ihan uudenlaista tiedettä!

ABC:n kanasalaatti ja FISAF-aerobicin MM-kisat netistä, kelpo iltamenu!
Tällä hetkellä testin alla on myös kiloklubi-nettisivusto. Tarkoituksena on ihan ammatillisessa mielessä oppia käyttämään sivustoa, selvittää minkälaisia tietoja se antaa ja miten painonhallitsija siitä hyötyy. Tähän mennessä vaikuttaa positiiviselta, mutta palailen asiaan kun takana on enemmän kokemusta. Aiemmin omat ruokaohjelmat on tehty exceliin, mutta harva jaksaa alkaa excel-taulukkoa itselleen väsäämään ja tässä erilaisia päiviä saa tehtyä helposti. Lähinnä pohdin nyt, että kuinka kauan ruokien kirjaamista jaksaa tehdä ennen kuin joko kyllästyy tai sitten alkaa syödä joka päivä samalla tavalla. Se jää nähtäväksi.

Huomenna suuntana on Tampere ja urheiluravitsemusseminaari, maanantaina Helsinki ja ravitsemusasiaa. Mahtavaa, pysykäähän siis kuulolla!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Stockholm

Matkustaminen on nykyään hirmu helppoa. Viime viikonloppu vietettiin ystävän kanssa Tukholmassa, kun tajuttiin, että Blue1 lennättää meidät suoraan Porista Tukholmaan reilusti alle tunnissa. Tukholman päässä heti lentokentän oven edestä bussiin, jolla keskustaan. Bussi huristi Tukholman rautatieasemalle aivan hotellimme ohitse, joten viiden minuutin kävelymatka hotellille sujui ilman karttaa. Mahtavaa.

Joe & the Juice
Ystävän toiveesta pistäydyttiin vasta avatussa Joe & the Juice -raflassa. Paikasta saa siis vastapuristettua (todellakin, mehu tehdään kokonaisista hedelmistä siinä silmien edessä) mehua ja sandwichejä. Omassa mehussa erityisen paljon kiiviä, oikein maukasta! Leipäni taas sisälsi Serranon kinkkua ja mozzarellaa, ystävällä avokadoa. Suosittelen kokeilemaan, mikäli Joe & the Juice kävelee teitä vastaan jossain päin maailmaa.

Reissun tarkoituksena oli vain shoppailla ja ottaa rennosti. Lähinnä päästä hetkeksi arjesta pois ja olla tekemättä mitään.


Frozzypack
Desingn Torgetilta bongasin frozzypackit eli
eväsrasiat, jotka pitävät ruoan kylmänä seitsemän tunnin ajan. Jatkossa ei saa aina tarvitse raahata koko kylmälaukkua mukana, jos tarvetta on vain yhdelle ruoalle.







Broileria, pastaa, herkkusieniä, paprikaa, rucolaa, kermaa, pestoa...
Urban Coffeen lounaspasta


Pienet shoppailut

Lentokentällä ihan selkeästi vastaan käveli Ruotsin PM-joukkue. Vai missä muussa urheilulajissa miespuolinen kisaaja on harvinaisen hyvin ruskettunut ja maajoukkueverkkarit on Better Bodiesin mallistosta..?


Lentokenttäherkuttelut ennen lähtöä. Lentokentän hinnoilla tottakai.

 
Ehkäpä sitä jaksaa arkea siis taas hetken. Ainakin olkapäät ja ojentajat sujuivat treenisalilla eilen, tulipa pari pakkotoistoa tehtyä myös. Tänään vuorossa Zumbaa, mahtavaa viikkoa kaikille! (ai niin ja huomenna autokoulun teoriakoe, aaaapuaaa!)

Kotona herkuttelua tähän malliin; tacoja, chiliä, fetaa...

tiistai 16. lokakuuta 2012

Selkään tuli

Olen kadottanut vetoremmini jonnekin. Tai itse asiassa vain toisen. Treenikassista löytyy yksi remmi, ei mitään hajua mitä sille toiselle on tapahtunut. En ole muistanut hankkia uusia, mikä oli eilen selkätreenissä mukava yllätys.. Piti siis tehdä selkätreeni ilman remmejä, vaikka yleensä käytän niitä kaikissa liikkeissä. Treeni näytti joka tapauksessa tältä:

Ylätalja kapea x5
Vipuvarsiveto ylhäältä x 4
Alatalja kapea x4
Ylätalja niskan taakse x3

Jumppapallolla rullaus jalat suorina
Vatsakeinu 5 kg painon kanssa

Hyvin simppeliä. Pull down jäi vielä tekemättä, kun alkoi olla taljalla ruuhkaa (minun hermot ei kestä jonottamista yhtään).

Ja voitteko uskoa, että minun selkä on aivan älyttömän kipeä! Mitä ihmettä? Joskus ilmeisesti tuntumaan keskittyminen kannattaa, vaikka painomäärät eivät päätä huimaisi! Mahtavaa. Hyviä treenejä kaikille!


Ravitsemusterapeutti sai kukkasia; chilikukkasia!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Viikonloppu!

Mahtavaa, viikonloppu edessä!

Huomenna olisi tarkoitus kestitä kavereita, joten kohta alkaa pieni leipomishetki. Tarkoituksena olisi väsätä juustokakku, kinkkupiirakka ja kenties unelmatorttu. Viime viikonloppuna kokeilin suklaapähkinänougatpaloja (sellanen pikku yhdyssana), mutta niistä ei tullut mitenkään erityisen herkullisia. Juustokakku sen sijaan on aina hyvää!

Katselin juuri netistä Helsingin yliopistossa pidetyn Studia Generalia -yleisöluennon, jossa puhuivat apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen ja professori Marina Heinonen. Hieman kyllä sen jälkeen mietityttää kannattaako tuota kahvileipää alkaa leipomaan, mutta eiköhän sitä juhlatilaisuuksissa voi hyvällä omatunnolla syödä. Mutta onhan se huolestuttavaa, että suomalaiset miehet ovat 70-luvulta lihoneet 10 kg ja naiset 5 kg. Aikamoisia lukuja.

Erittäin mielenkiintoista on myös nykyinen trendi erilaisista ruokavalioista ja terveysvaikutteisesta ruoasta. Tästä asiasta puhui erittäin hyvin professori Heinonen. Hän pohti samaa kuin minäkin olen useamman kerran olen miettinyt, että mitä se luonnollinen ruoka oikein on ja miten se muuttuu luonnottomaksi jos se tulee tehtaasta. Luonnollisena pidetään myös erilaisia ravintolisiä ja kaiken maailman foodeja, jotka tuodaan tänne halki maapallon. Heinonen pohti myös ravitsemusasiantuntijana toimimista ja oikean tiedon tarjoajia. Aivan loistavaa puhetta, suosittelen katsomaan luennon, löytyy Helsingin yliopiston sivuilta.

Pohdinta terveysväitteistä olisi myös aina paikallaan. Tuotteita markkinoidaan vaikka miten, vaikka kaikkien väitteiden tulisi perustua tieteelliseen näyttöön. Tuli tuossa töissä juuri puhetta glutamiinista, jolla ei ole jauheena minkäännäköistä hyödyllistä vaikutusta. Silti sitä käytetään runsaasti varsinkin kuntosali-ihmisten keskuudessa. Miksi? Kuka on keksinyt, että siitä olisi meille hyötyä? Käytäntöhän ei läheskään aina ole sama asia kuin teoria. Kriittisyys kunniaan.


Eilen kävin vähän jumppaamassa, Zumban jälkeen hieman olkapäitä ja ojentajia:

Pystypun. laitteessa x 4
Vipunostot sivulle vinopenkkiä vasten x3
Vipunosto eteen tangolla x4
Takaolat vinopenkkiä vasten x4
Kapea penkki x3
Ranskalainen kp x3
Oj.punnerrus x2

Jeah. Huomenna vähän selkähommia. Nyt kohti Isomäkeä ja kiekkoiltaa. Erinomaista viikonloppua!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kuitua vailla oleva viihteen edustaja täällä hei!


 
Siäl oli joo (porin murteeni ei muuten kuulemma ole vieläkään palautunut, vaan puheessa on edelleen savolainen nuotti, näyttävät menevän ihon alle nuo savolaiset..). Käytiin Satakunnan museossa katsomassa porilaisesta urheilusta kertova Siäl o peli -näyttely. Hirveästi uutta tietoa ei tullut, mutta ihan mielenkiintoinenhan tuo oli. Sitä vaan jäin miettimään, että minähän vuonna voidaan järjestää tuollainen näyttely ja hyväksyä fitnesslajin urheilija menestyneiden urheilijoiden joukkoon? Ikinä?
 
Fitnesstähän ei urheiluksi lasketa. Anna Virmajoki voitti sunnuntaina bikini fitneksen maailmanmestaruuden ja asia kyllä huomioitiin mediassa, sillä ainakin Iltalehti julkaisi tästä uutisen... Viihdesivuillaan. Jep jep. Viihdettähän tämä on. Urheilun kanssa mitään tekemistä ole.

Eat Natural oli erinomaisen makuinen välipalapatukka. Ja on muuten gluteeniton. Bongasin Porista tämän linja-autoaseman kahviosta, kun monestihan gluteenittomia patukoita saa etsiä luontaistuotekaupoista. Nykyäänhän gluteenittomia tuotteita käyttävät keliaakikkojen lisäksi myös monet muut. Osa kokee saavansa helpotusta vatsaoireisiin, osa on jättänyt viljat kokonaan pois. Jokainen syö miten haluaa ja varmasti osalla vatsavaivat helpottuvatkin. Tosin heillä saattaisi tepsiä myös eräänlainen fodmap-ruokavalio, jota noudatetaan ensin tiukasti ja sitten vähitellen laajentaen. Näinollen lopullisesti ei tarvitsisi viljoista luopua.

Keliakian suhteenhan asia on sitten eri. Keliakiaruokavaliossa ei voi gluteenipitoisia viljoja käyttää edes pieniä määriä vaan ruokavalio on ehdottoman tarkka. Tämä toisinaan herättää kummastusta ja varmasti tulevaisuudessa vieläkin enemmän, mikäli gluteenittomat ruokavaliot yleistyvät. Keliakiaruokavalio on nimittäin täysin oma maailmansa, jossa jopa viljapöly on haitallista. Muita viljoja toki sitten käytetään. Haasteeksi muodostuu lähinnä riittävän kuidun saannin turvaaminen, sillä gluteenittomat tuotteet, esim. leivät, sisältävät yleensä hieman tavanomaisia tuotteita vähemmän kuitua. Mutta monipuolinen muiden viljojen käyttö yhdistettynä runsaaseen kasvisten, marjojen ja hedelmien syöntiin takaa kyllä riittävästi kuitua. Keliakian suhteen pitäisi vain ympäristönkin ymmärtää, että ruokavalio on niin tarkka, että huomioida pitää aina myös esim. gluteenittomien tuotteiden säilyttäminen tai ruoanvalmistusympäristö. Pientäkään kontaminaatiota ei saa tapahtua.

Nämä ovat pelkkää marjaa ja hedelmää, ihan huippuja!
Itse huomaan, että omakin kuidun saanti on toisinaan melko vähäistä. Saatan syödä rahkaa useamman kerran päivässä eikä niitä vehnäleseitä tule aina sinne heitettyä. Erityinen leivän ystävä en ole, joten kasviksia tulisi käyttää erityisen runsaasti. Hmm, parantamisen varaa on. Kaurapuuro sentään on aika usein kuvioissa.

Usein sitä kiinnittää aina ensin huomiota proteiinin saantiin, vaikka sitä nyt on melko mahdotonta saada liian vähän. Ehkä se on jotenkin iskostunut tähän lajiin. Syödään hulluna proteiinia. Kuitu ja pehmeä rasva jäävät välillä paitsioon.

Paitsiosta puheenollen. Katsoitteko eilisen Huippu-urheiluillan TV2:lta? Mielenkiintoista keskustelua oli. Erityisesti jäi mieleen urheilun ilon peräänkuuluttaminen. Eihän urheilu (ja varmasti varsinkaan huippu-urheilu, mistä minulla nyt ei kokemusta ole) aina kovin kivaa ole, mutta tietynlainen palo ja ilo siihen tekemiseen pitää olla, jotta töitä jaksaa tehdä. Toki siihen iloon vaikuttaa aika paljon myös käytettävissä olevat resurssit. Siinä ei hirveästi huvita hymyn kera treenata jos tilin saldo näyttää nollaa ja viikon ruokaostokset on tekemättä. Tai jos yrittää tehdä sen seitsemää asiaa kerrallaan, jotta tulisi toimeen ja yrittää sitten jossain vaiheessa väsyneenä treenata. Mutta se taitaakin olla enemmänkin amatööriurheilun ongelmia.

Nyt kehittelemään kuitupitoista iltapalaa, olisikohan vaikka rahkaa jogurtilla, vehnäleseillä, pähkinäsekoituksella ja marjoilla? Pieni ruisleipäpalanen kylkeen. Ei huono. Sen myötä, hyvää yötä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Uusia haasteita etsimässä

Eilen vietettiin valmistujaiset nro 1. Eli kahvittelut sukulaisille tai oikeastaan ihan vaan lähipiirille. Ensi viikonloppuna sitten kestitään lähimmät kaverit. En aluksi edes ajatellut, että tarvitsisi mitään sen kummempia juhlia järjestää, mutta olihan tuo loppujen lopuksi aika mukava hetkeksi pysähtyä ja arvostaa suoritustaan. Pitäisiköhän sitä meidän kaikkien muistaa aina välillä olla ylpeitä saavutuksistamme? Joskus istahtaa alas ja miettiä, että tulipahan tehtyä töitä ja saavutettua jotakin hienoa. Eikä vain niin, että kun yksi homma on valmis, niin heti pohtimaan, että mitähän sitten seuraavaksi. Niin minä ainakin aina teen. Nyt on pohdinnassa, että mitenkähän itseään kouluttaisi seuraavaksi liikunnan saralla. Kahvakuulaa, kuntosaliohjausta, personal trainer -koulutusta? Toisaalta, eikö tämä elämä jatkuvaa opiskelua olekin?

Daim- ja Mariannekeksejä väsäsin myyjäisiin, aika herkullisia olivat.
 
Uusia haasteita kouluttautumisen lisäksi tarvitsen jatkuvasti treenisalilla. Nyt pohdinnassa on josko sitä kisaisi ensi syksynä tai sitten pitäisi vielä taukoja ja tekisi jotain muuta siinä sivussa, esimerkiksi juokseminen ja maratonille treenaaminen on kutkuttanut jo pidempään. Tosin luulen, että salitreeniä kuitenkin aina eniten kaipaan, että katsotaan..
 
Mikäli ensi vuonna aikoo kisata, olisi hyvä saada jo nyt tätä kuntoa siistimmäksi. Tarkoituksena onkin pitää pieni keventely tässä ennen joulua. Ensi viikon pippalot ja yksi Tukholman reissu kun saadaan alta pois, niin sitten kaivetaan talousvaaka jälleen tehokkaaseen käyttöön. Katsotaan vaikka niitä tarkempia lukujakin silloin (jos uskalletaan).. Helpompi tehdä kisaamispäätös jos kunto on sellainen, että siitä ylipäätään pystyy dieetille lähtemään ;)
Vähemmän tätä...

...enemmän tätä.

Oli muuten hauska, kun sain vanhemmiltani lahjaksi kehystetyn valokuvan itsestäni alle 2-vuotiaana kun viipotin menemään Suomi-verkkareissa ja lenkkareissa. Naurettiin, että urheilu on ollut pienestä pitäen näköjään mielessä. Ja niinhän se onkin; pikkutytöstä asti täysin urheiluhullu. Luokitellaanko urheiluhulluus sairaudeksi? Välillä tuntuu, että terveellisyys tästä on ainakin kaukana, kun näitä jatkuvia vammojaan ja kolotuksiaan miettii. Mutta syntyy tästä hauskojakin tilanteita; perjantaina matkasin suoraan BodyAttack-tunnilta Ässien peliin, turvatarkastuksessa iskin treenikassin järkkärille käteen ja kysyin haluaako hän kenties kompata hikiset vaatteeni? Kyllä hän halusi. Ja olihan siitä kassista hyötyäkin, seisomakatsomoon kehittyi minulle ihan oma alue, kun kaikki ottivat pari askelta pois haisevasta kassistani ;) Eilen valmistujaisissa pyöri koko ajan taustalla TPS-Ässät. Sillä mikäänhän ei mene pelin ohi, ei edes valmistujaisjuhlat! (kyllä, tässä saattaa jo olla kyse sairaudesta...)

Nyt kun etsin uusia haasteita vähän joka puolella, yritän pitää mielessä, että urheilussa pitää olla kärsivällinen eikä niitä tuloksia tule viikossa. Ensi viikolla en ehkä vielä pysty maratonille lähtemään tai ihan ensi vuonna kehonrakennussarjaan siirtymään. Tämä on aina välillä hankala muistaa. Kaikki mulle heti nyt! Mutta tässä kärsivällisyyteen kehottaa maailmankaikkeuden paras bändi, enjoy!


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Oksanan vapari

Oksana toinen tämän vuoden Olympiassa. Voittaa olisi saanut mutta tuli yllätysvoittaja tänä vuonna. Not.
Tässä Oksanan vapari. Rockteema ei ihan liikekieleen parhaiten sovellu mutta minuunhan tällainen tyyli iskee aina :D

Top 3 Fitness Routines: Oksana Grishina - 2012 Olympia

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tylsää ravitsemusta

Olen toisinaan meinannut vaivua epätoivoon tämän nykyajan "jokainen nettiä lukenut on ravitsemuksen ammattilainen"-trendin kanssa, mutta onneksi tulee hetkiä, jolloin luottamus omaan työhön ja tekemiseen palaa. Ne hetket syntyvät silloin, kun tapaa ihmisiä, joita on neuvoillaan pystynyt auttamaan. Silloin, kun todetaan että rasvan laadun muuttaminen on todella vaikuttanut veren rasva-arvoihin ja vielä varsin merkittävästi. Silloin, kun pienillä muutoksilla kohti tasapainoisempaa ruokavaliota saadaan selkeää näyttöä muutosten terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Silloin kun huomataan, että suuri muutos olikin pieniä tekoja.

Silloin sitä aina muistaa, että suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin syödä monipuolisesti ja ilman sen kummempia erityisruokavalioita tai kieltäytymisiä.



Ravitsemuksen asiantuntijoitahan on julkisuudessakin tarjolla vaikka mihinkä lähtöön. Miksi suurimman suosion sitten tuntuvat saavan muut kuin ravitsemusterapeutit?
Tuntuu, että ravitsemusterapeuttien sanomaa pidetään tylsänä. Suositaan ruisleipää, kehotetaan siirtymään kasvirasvaan, painotetaan säännöllisyyttä ja monipuolisuutta. Tylsää, tämä on kuultu ennenkin. Mutta jos valovoimainen ravitsemusluennoitsija kiertää kertomassa, ettei Becel ole elintarvike, on se jo paljon raflaavampaa. Erilaista, joten sen on pakko olla erityistä ja oikeaa. Näinkö se menee?

Loppujen lopuksi tylsä totuushan on, että paras ravitsemus on monipuolista ja voi sisältää kohtuudella kaikkea. Se on ainakin minun totuuteni mutta jokaisellahan on omansa. Joka tapauksessa, palautan uskoni siihen, että työni on edelleen tärkeää, tapahtui netin syövereissä mitä tahansa.

Uusi aamiaisherkku: proteiinilettu (Mass), hunajaa ja mansikoita, toimii!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Buranan voimalla

Tai ei Buranan mutta sen halvemman vastaavan version. Eikös ne Buranan nimellä kaikki puhekielessä kulje? Joka tapauksessa ensin iski flunssa, johon kyseistä tavaraa tarvittiin. Kummallista kyllä, olen tänä vuonna ollut useasti kovassa flunssassa, kun aiemmin sitä ei tapahtunut juuri koskaan. Kovasti olen pohtinut mikä tähän voisi olla syynä. Erityisen stressaava vuosi? Liian vähän liikuntaa? Huono ruokavalio? Vitamiinivalmisteiden puuttuminen?

Ja jos syynä on vitamiinit, niin mitä pitäisi popsia ja paljonko? C-vitamiinia, D-vitamiinia, monivitamiinia? C-vitamiinilla kai ei todellisuudessa ihan järin suurta vaikutusta ole, tiedä sitten jos sitä grammakaupalla popsisi. D-vitamiinista saadaan ehkä tulevaisuudessa lääke kaikkeen mahdolliseen vaivaan, niin moneen asiaan sitä on viime aikoina yhdistetty mutta varsinaista näyttöä ei vielä kaikesta ole. Miten sitten pitäisi syödä? Ehkä olen syönyt hieman normaalia enemmän herkkuja mutta ei kai se kenestäkään sairasta tee? Vai tekeekö? Vai pitäisikö alkaa syömään superfoodeja, niin tulisi superihmiseksi ja superterveeksi? Itse kyllä lasken mustikat superfoodiksi ja niitä on kyllä tullut popsittua. Muuten olen edelleen kohtalaisen skeptinen maailmalta kuljetettujen superfoodien supermaisuudesta.

 
Flunssa kun vähän hellitti, niin lähdin ohjaamaan. Tunnilla hyppäsin kerran vähän huonosti ja jalassa tuntui tärähdys. En ajatellut sitä enempää, sillä pystyin jatkamaan normaalisti eikä koko iltana jalka tuntunut mitenkään kummalliselta. Yöllä sitten heräsin todella kovaan särkyyn ja sitä buranankorviketta etsiessäni ei kävelemisestä meinannut tulla yhtään mitään. En todella tiedä mitä tapahtui, kun vamma tuli tällä tavalla "viiveellä". Mutta onhan noita kantapääongelmia tässä ollut, niin taitaa olla seurausta sille. Mitä tästä opitaan? Tervettä päivää ei todella näe. Liikunta on terveellistä kuntoilumielessä mutta jos sitä tekee työkseen tai kilpaillaakseen niin se on kaikkea muuta ;)
 

Käveleminen on tänään ollut sen verran tuskaista, että töissä en viitsinyt lähteä edes syömään, ettei tarvinnut kävellä ruokalaan asti. Korvasin lounaan sitten proteiinipatukalla. Virhe! Ei toimi, varsinkaan jos patukka maistuu (mukamas) korvapuustille. Suosittelen; älä skippaa lounasta!

Nytpä sitten yritän olla kärsivällinen ja selvitä tästä kinkkaamiseeni liittyvästä ketutuksesta nopeasti. Taitaa jäädä viikonlopunkin treenit välistä, viikon treenit jo flunssan vuoksi jäivätkin. Onkohan tämä merkki jostain? Lopeta urheileminen, älä edes yritä? Ala downshiftaamaan, niin selviät?

 
Jotain hyvääkin sentään tähän viikkoon; olen  nyt valmis. Mihin, sitä en ole vielä keksinyt. Alan opiskeleminen ja uteliaisuus kyllä jatkuvat, vastahan tässä on ehditty pintaa raapaista!
 

 


maanantai 10. syyskuuta 2012

Exposta tsemppiä ja viikon treenit

Tämän vuoden Expo tuli sitten seurailtua kotisohvalta. Ihania naisia oli hirveen paljon lavalla. Fitness-sarjassa saatiin jälleen uusi Suomen mestari, kun Eveliina Tistelgren tuli uutena kilpailijana ja vei koko potin.

Kaikki sarjan tytöt näyttivät hyvältä, mikä on hienoa mutta melko kapeahan tuo line up jälleen oli. Onneksi kuitenkin tasokas :) Vapareista olen nähnyt vaan Jyväskylän kisojen videot ja niiden perusteella tykkäsin eniten Johannan vaparista. Hieman erilainen tunnelma ja koreografia, joka etenee ilman pysähdyksiä vaatien ilmaisultakin hieman enemmän. Fysiikan osalta Eveliina T. oli ainakin omaan silmään selkeä ykkönen.
Tästäpä sitten tsemppiä ja motivaatiota jälleen omaankin tekemiseen! Hyviä treenejä nyt onkin alla. Olo on kuin jyrän alle jääneellä, joten homma tuntuu toimivan. Viimeisen viikon treenejä:

Jalat
Kyykky smithissä x4
Jalkaprässi x 3
Askelkyykkykävely kahvakuulien kanssa x4 (+ilman kun ne oli välillä pakko jättää matkan    varrelle...)
Takareidet istuen x4
Lähentäjät x4

Rinta+hauis
Penkkipun. x4
Vinopenkki kp x3
Vipunostot kp x4
Hauiskääntö mutkatangolla x4
Hauiskääntö istuen kp x3
Vasarakäännöt x5
Vatsoja useampi liike

Selkä
Ylätalja eteen x4
Kulmasoutu kp x3
Vipuvarsiveto edestä x3
Ylhäältä x3
Selänojennus x4

Olkapäät+ojentajat
Pystypun. laitteessa x3
Vipunostot x4+rest pause
Vipunostot eteen+takaolat superina
Ojentajapenkki x3
Push down x5

Lisäksi Zumba, BodyAttack ja yksi juoksulenkki 7km.

Tämä meni vähän fiiliksellä ja ilman selkeää treeniohjelmaa tämä viikko. Nyt pitäisi vähän järjestelmällisemmin alkaa taas hommaa miettimään. Sitten voisi ehkä ottaa päämääräksi Fitness Expon 2013..?

Tästä kunnosta olisi sitten vuosi aikaa painaa hommia...

Hommien lomassa voisi välipalaksi syödä tätä: maustamatonta jogurttia, mansikoita ja hunajaa.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kisakuumetta ja painonhallintaa

 
Syksyn kisakausi on käynnissä ja kisojen seuraaminen kotoa käsin on ihan syvältä. En tarkoita, että pitäisi olla kisakatsomossa vaan että pitäisi olla lavalla. Pitäisi saada tehdä viimeisen viikon tyhjennystä ja hiilaritankkausta, pakata kisakassia, haistella Jan Tanan tuoksua, juoda litroittain vettä, stressata ja fiilistellä. Olla hirmu tyytyväinen matkaansa ja saavutuksiinsa jo ennen kilpailua.
 
Nyt kisavideoita katsellessa jälleen huomaa, kuinka se vaparifitness vaan edelleen kiehtoo. Tein jo kerran päätöksen, että se on osaltani ohi mutta huomaan hieman pyörtäväni tuota päätöstä. Ei parane sanoa ei koskaan. Vaparin puuttuminenhan kyllä helpottaisi asioita jonkin verran. Treeneissä saisi keskittyä vain salitreeniin ja aerobiseen, ei tarvitsisi miettiä vapariin liittyvien ominaisuuksien ja koreografian harjoittelua. Kisoissa saisi pumppailla rauhassa ja levitellä öljyä ilman kiirettä. Ei tarvitsisi miettiä, että lavalla pyöriminen suttaa värin, joka muutenkin ongelmaiholle levittyy huonosti. Kisoissa ei olisi koko ajan kiire eikä pukuja tarvitsisi hommata kuin yksi. Venyttelyyn ei tarvitsisi käyttää ehkä ihan niin tuhottomasti aikaa.
 
Mutta silti.
 
Onhan siinä nyt ihan eri fiilis päästä kunnolla esiintymään ja heittämään jalkaa. Ainoa vaan, että se ei riitä. Pitää osata myös seisoa käsillään. Ja tehdä flikuja tai minimissään puolivoltteja. Pelkällä esiintymisellä ja koreografialla ei pitkälle pötkitä. (ettehän kuule katkeruutta äänessäni?) Siksi asia jäänee edelleen pohdinnan alle.
 

Mutta vol 2.

Pitäisikö tälle ruholleen tehdä jotakin ennen kisasuunnitelmia? Ilmeisesti ilman säännöllistä treenaamista on hieman hankala kehittyä, joten treeneihin pitää panostaa tosissaan. Kahdeksasta neljään työpäivät ja autokoulussa vietetyt illat syövät hieman treeni-intoa mutta jonnekin ne on nyt vain tungettava.

Elopainolleen olisi kai myös jotakin tehtävä. Tällä hetkellä pudotettavaa kisakuntoon on ihan liikaa. Ja tässä kohtaa voi nyt sitten alkaa mussuttamaan kisojen jälkeen possuksi paisuvista fitness-kilpailijoista. Niitähän aina ihmetellään, että miten ne voi lihota niin? Kaksikymmentä kiloakin voi tulla, herranjestas! Sitten jokainen lupaa ennen kisaa, että en kyllä lihoa kuin korkeintaan muutaman kilon, olen kyllä loppuelämäni tiukka ja kurinalainen. Ja sitten kun lihotaan, niin muiden on hyvä alkaa osoittelemaan sormella. Laiska ja itsekuria vaillahan tuo on.

 
 
Kyllähän minä tiedän miksi tässä ollaan ja miten tähän on tultu. Tiedän myös miten tästä päästään eteenpäin. Se vaan ei aina ole niin helppoa. Niinkuin se ei ole läheskään kaikille (ainoastaan niille täydellisille fitnesstyypeille, jotka suunpielet korvissa raahaavat kylmälaukkuaan paikasta toiseen vuodenajasta riippumatta). Luulenpa, että pystyn nyt samastumaan myös potilaitteni painonhallinnan haasteisiin. Tiedän miten helpolla paino saattaa nousta. Ja tiedän miten hankalaa asioiden muuttaminen saattaa kaikesta tietämyksestä huolimatta olla.
 
Ja ei, en vietä päiviäni syöden suklaata ja hampurilaisia. Yksinkertaisesti olen liikkunut aina todella paljon ja syönyt sen mukaisesti, nyt sitten liikkuminen on selkeästi vähentynyt mutta ruoka-annokset ovat ennallaan. Niin kuin niin monella muullakin; kysymys on annoskoosta. Syönkö sen mitä elimistöni tarvitsee vai sen mitä mieleni himoitsee? Voisinko keskittyä syömiseen enemmän, jolloin kylläisyyden tunnistaminen olisi helpompaa? Yleisestihän tulisimme aika maltillisilla ruoka-annoksilla toimeen, mutta mielihalut saavat meidät syömään enemmän. Ohjenuorana voisi olla, että yksi lautasellinen riittää aina, se santsiannos on vain mieliteko. Todellinen nälkä on jo poissa.
 
Vai pitäisikö minun kulkea talousvaa`an kanssa ympäri vuoden ollakseni uskottava fitnessurheilija? Pitäisikö minun olla nyt hiljaa, sillä jos on fitnessurheilija ja ravitsemusterapeutti ei voi olla niin hölmö, että päästää itsensä lihomaan? Pitää iloisena selittää kaikille, miten painonhallinta on ihan helppoa, kunhan vain syö paljon kasviksia ja harrastaa liikuntaa. Jep jep. Senkin uhalla, että minut tulevaisuudessa luetaan niihin onnettomiin, paisuviin wannabe-bodareihin, sanon silti että painonhallinta ei aina ole helppoa ja vaatii myös töitä ja pohdintaa.
 
Enpä tiedä miksi ajauduin kirjoittamaan tästä, se ei ollut aluksi tarkoitukseni. Mutta asia pyörii mielessä, joten sanoiksihan se oli saatava. Mikään ei muutu, ellei asioita ensin myönnä itselleen. Eli nyt, surkuttelu sikseen ja eteenpäin!
 
Kisakuntoa
 
 Kuvat: Bodylehden galleria, body.pictures.fi
 
 
Hyvin syönyt treenaaja