PetraBettina

Kiire! Mutta onneksi ikinä ei ole niin kiire, etteikö ehtisi syödä hyvin. Jännittävää joulukuuta!   Uudet gore-texit, kyllä kelpaa nyt talsia!

Ryhmäliikuntaohjaajan työ on ihanaa, mutta kyllähän se aika paljon aikaa vie. Tänäänkin olen muutaman tunnin käynyt biisejä läpi ja kasassa on kaksi uutta koreografiaa. Yhden tunnin eteen saa tehdä melko paljon töitä. Toki esim. Zumba Fitness auttaa siinä, että tarjoaa meille musiikkia ja valmiita koreografioita mutta aikaa niiden läpikäymiseenkin menee. Ensin sitä katselee DVD:n läpi ja kuulostelee iskeekö joku biisi erityisesti omaan korvaan. Koreografioita on yleensä tarjolla kaksin kappalein, joten kumpikin pitää katsoa. Sitten koreografioiden fiilistely siltä kantilta mikä liike sopii omalle kropalle tai tuntuu muuten toimivalta. Päätös siitä ottaako jomman kumman koreografian sellaisenaan, muokkaako sekoituksen vai ottaako vaikutteita sieltä ja täältä ja keksii loput itse. Koreografian suunnittelu. Biisin opettelu (toisinaan helpommin sanottu kuin tehty jos sisältää useita erilaisia osia) Koreografia musiikkiin useamman kerran läpi (+vielä muutama kertaus juuri ennen

Jos ei huvita, niin ei huvita. Tällä viikolla ei huvittanut mennä salille, joten keksin (mukamas) muuta puuhaa. Ma: Lenkki 6 km Ti: Kahvakuula 45 min + salin puolella hauistreeni Ke: BodyStep + salin puolella olkapäitä To: Zumban ohjaus Pe: Lenkki 6 km (La: Suunnitelmissa hirmuinen jalkatreeni) Ryhmäliikunta on maailman parasta. Vaikka miten väsyttäisi, niin aina sitä saa tunnilla itsensä vauhtiin. Ja fiilis jälkeenpäin on mahtava. Se on myös hetki päivästä, jolloin kaikki muut ajatukset kaikkoavat. Kun stepissä miettii, että mihin hittoon se askel seuraavaksi otetaan ja tuijottaa silmä kovana, että osuuko hyppy laudalle, ei ihan hirveästi ehdi arjen askareitaan miettimään. Ehkä saman ajatusten kaikkoamisen voi saada myös Salattuja Elämiä tuijottaen mutta suosittelen silti liikkumista. Penkkiurheilukin on ihan mukavaa. D-vitamiinikeskustelu senkun jatkuu. Yliopiston tutkimusmenetelmät olivat puutteelliset, joten tulokset eivät olekaan luotettavia. Niin tai näin, ihan hyv

Kuten esimerkiksi se, että a) Sain tänään ajokortin. Tai siis sellaisen paperilappusen, joka jossain kohtaa vaihdetaan väliaikaiseksi ajokortiksi. Inssi sujui sellaisilla sykkeillä, että sykemittari olisi ollut mielenkiintoinen. Kyllä voi aikuista ihmistä jännittää. Olisikohan sitä 18-vuotiaana ottanut rennommin vai jännittänyt entistä enemmän? Tiedä häntä, mutta nyt mietin sitä, että kuinka laiska minusta tämän johdosta tulee? Tähän asti olen pyöräillyt joka paikkaan. Talven liukkailla pyörä on jäänyt kotiin ja liikkuminen on sujunut jalan. Säästä riippumatta aina pyörällä tai kävellen (niin no, toki olen aika innokkaasti pummannut kyytejä kortillisilta ihmisiltä..). Kuopiossa ollessa laskin, että joka päivä pyörällä tuli kuljettua sellaiset 6-15 km. Ei kovin iso luku mutta kun sen toistaa joka hemmetin päivä, niin tuleehan siinä hyötyliikuntaa. Mutta entäs sitten kun on mahdollisuus autoon? Ajanko tulevaisuudessa lähikauppaankin autolla? Kun niitä ostoksia on niin hankala kantaak

Eilinen urheiluravitsemusseminaari tarjosi mielenkiintoisia puheenvuoroja ja ravitsemusajatuksia monelta kantilta. Pääasiassa paino oli huippu-urheilussa mutta tietyssä määrin samoja seikkoja voi soveltaa myös amatööriurheiluun. Se mitä ihan käytännön ravitsemusasioista puhuttiin, niin niistä minulle tuli vahva tunne siitä, että fitnesslajeissa ravitsemus on kyllä äärettömän hyvillä kantamilla. Tai sitten minä vain olen törmännyt sen verran hyviin valmentajiin ja urheilijoihin, että niin minusta tuntuu. Fitnesslajeissa pääpaino on kehon rasvamassan pudottamisella, joka tapahtuu suurelta osin ruokavalion kautta. Tällöin pitää ymmärtää miten ihmiskeho toimii ja miten säilyttää lihasmassa painon pudotessa. Muutenkin pitää ymmärtää ravitsemuksen suuri merkitys mm. lihaskasvussa ja palautumisessa, sillä laji perustuu kehon koostumuksen ja tasapainoisuuden arviointiin. Kukaan fitnessurheilija ei taatusti harrasta lajiaan vain salilla käyden vaan aina ruokavalio on kuvassa mukana. Ja vaikka

Akuutti uutisoi keskiviikkona Itä-Suomen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin D-vitamiinivalmisteiden todellisia vitamiinimääriä. Nehän eivät läheskään kaikissa vastanneet purkin kyljessä ollutta numeroa. Muutamasta valmisteesta ei löytynyt ollenkaan D-vitamiinia, mikä on kyllä varsin mielenkiintoista. Nämä olivat vielä suurimman vahvuuden valmisteita. Suosittelen katsomaan listan tutkituista tuotteista, löytyy ainakin Ylen sivuilta. Tämän vuoksi en juurikaan vieraile luontaistuotekaupoissa, sillä mistä sitä tietää mitä ne tuotteet pitävät sisällään ja mitä eivät. Että edelleen mieluummin siitä ruoasta ;)     Tällä viikolla tutkailin itse puhelimesta löytynyttä Sports Tracker -palvelua. Olipahan mahtava! Ohjelma kertoo lenkillä kuluneen ajan, matkan, sen hetkisen nopeuden, keskinopeuden sekä arvioi energiankulutusta (tosin omasta mielestäni kyllä varsin yläkanttiin..). Samalla näkyy kartta, joka näyttää missä milloinkin menet (ei eksy jos lähtee lenkille vaik

Matkustaminen on nykyään hirmu helppoa. Viime viikonloppu vietettiin ystävän kanssa Tukholmassa, kun tajuttiin, että Blue1 lennättää meidät suoraan Porista Tukholmaan reilusti alle tunnissa. Tukholman päässä heti lentokentän oven edestä bussiin, jolla keskustaan. Bussi huristi Tukholman rautatieasemalle aivan hotellimme ohitse, joten viiden minuutin kävelymatka hotellille sujui ilman karttaa. Mahtavaa. Joe & the Juice Ystävän toiveesta pistäydyttiin vasta avatussa Joe & the Juice -raflassa. Paikasta saa siis vastapuristettua (todellakin, mehu tehdään kokonaisista hedelmistä siinä silmien edessä) mehua ja sandwichejä. Omassa mehussa erityisen paljon kiiviä, oikein maukasta! Leipäni taas sisälsi Serranon kinkkua ja mozzarellaa, ystävällä avokadoa. Suosittelen kokeilemaan, mikäli Joe & the Juice kävelee teitä vastaan jossain päin maailmaa. Reissun tarkoituksena oli vain shoppailla ja ottaa rennosti. Lähinnä päästä hetkeksi arjesta pois ja olla tekemättä mitään. 

Olen kadottanut vetoremmini jonnekin. Tai itse asiassa vain toisen. Treenikassista löytyy yksi remmi, ei mitään hajua mitä sille toiselle on tapahtunut. En ole muistanut hankkia uusia, mikä oli eilen selkätreenissä mukava yllätys.. Piti siis tehdä selkätreeni ilman remmejä, vaikka yleensä käytän niitä kaikissa liikkeissä. Treeni näytti joka tapauksessa tältä: Ylätalja kapea x5 Vipuvarsiveto ylhäältä x 4 Alatalja kapea x4 Ylätalja niskan taakse x3 Jumppapallolla rullaus jalat suorina Vatsakeinu 5 kg painon kanssa Hyvin simppeliä. Pull down jäi vielä tekemättä, kun alkoi olla taljalla ruuhkaa (minun hermot ei kestä jonottamista yhtään). Ja voitteko uskoa, että minun selkä on aivan älyttömän kipeä! Mitä ihmettä? Joskus ilmeisesti tuntumaan keskittyminen kannattaa, vaikka painomäärät eivät päätä huimaisi! Mahtavaa. Hyviä treenejä kaikille!  Ravitsemusterapeutti sai kukkasia; chilikukkasia!

Mahtavaa, viikonloppu edessä! Huomenna olisi tarkoitus kestitä kavereita, joten kohta alkaa pieni leipomishetki. Tarkoituksena olisi väsätä juustokakku, kinkkupiirakka ja kenties unelmatorttu. Viime viikonloppuna kokeilin suklaapähkinänougatpaloja (sellanen pikku yhdyssana), mutta niistä ei tullut mitenkään erityisen herkullisia. Juustokakku sen sijaan on aina hyvää! Katselin juuri netistä Helsingin yliopistossa pidetyn Studia Generalia -yleisöluennon, jossa puhuivat apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen ja professori Marina Heinonen. Hieman kyllä sen jälkeen mietityttää kannattaako tuota kahvileipää alkaa leipomaan, mutta eiköhän sitä juhlatilaisuuksissa voi hyvällä omatunnolla syödä. Mutta onhan se huolestuttavaa, että suomalaiset miehet ovat 70-luvulta lihoneet 10 kg ja naiset 5 kg. Aikamoisia lukuja. Erittäin mielenkiintoista on myös nykyinen trendi erilaisista ruokavalioista ja terveysvaikutteisesta ruoasta. Tästä asiasta puhui erittäin hyvin professori Heinonen. Hän pohti sam

  Siäl oli joo (porin murteeni ei muuten kuulemma ole vieläkään palautunut, vaan puheessa on edelleen savolainen nuotti, näyttävät menevän ihon alle nuo savolaiset..). Käytiin Satakunnan museossa katsomassa porilaisesta urheilusta kertova Siäl o peli -näyttely. Hirveästi uutta tietoa ei tullut, mutta ihan mielenkiintoinenhan tuo oli. Sitä vaan jäin miettimään, että minähän vuonna voidaan järjestää tuollainen näyttely ja hyväksyä fitnesslajin urheilija menestyneiden urheilijoiden joukkoon? Ikinä?   Fitnesstähän ei urheiluksi lasketa. Anna Virmajoki voitti sunnuntaina bikini fitneksen maailmanmestaruuden ja asia kyllä huomioitiin mediassa, sillä ainakin Iltalehti julkaisi tästä uutisen... Viihdesivuillaan. Jep jep. Viihdettähän tämä on. Urheilun kanssa mitään tekemistä ole. Eat Natural oli erinomaisen makuinen välipalapatukka. Ja on muuten gluteeniton. Bongasin Porista tämän linja-autoaseman kahviosta, kun monestihan gluteenittomia patukoita saa etsiä luontaistuotekaupois

Eilen vietettiin valmistujaiset nro 1. Eli kahvittelut sukulaisille tai oikeastaan ihan vaan lähipiirille. Ensi viikonloppuna sitten kestitään lähimmät kaverit. En aluksi edes ajatellut, että tarvitsisi mitään sen kummempia juhlia järjestää, mutta olihan tuo loppujen lopuksi aika mukava hetkeksi pysähtyä ja arvostaa suoritustaan. Pitäisiköhän sitä meidän kaikkien muistaa aina välillä olla ylpeitä saavutuksistamme? Joskus istahtaa alas ja miettiä, että tulipahan tehtyä töitä ja saavutettua jotakin hienoa. Eikä vain niin, että kun yksi homma on valmis, niin heti pohtimaan, että mitähän sitten seuraavaksi. Niin minä ainakin aina teen. Nyt on pohdinnassa, että mitenkähän itseään kouluttaisi seuraavaksi liikunnan saralla. Kahvakuulaa, kuntosaliohjausta, personal trainer -koulutusta? Toisaalta, eikö tämä elämä jatkuvaa opiskelua olekin? Daim- ja Mariannekeksejä väsäsin myyjäisiin, aika herkullisia olivat.   Uusia haasteita kouluttautumisen lisäksi tarvitsen jatkuvasti treenisalilla.

Oksana toinen tämän vuoden Olympiassa. Voittaa olisi saanut mutta tuli yllätysvoittaja tänä vuonna. Not. Tässä Oksanan vapari. Rockteema ei ihan liikekieleen parhaiten sovellu mutta minuunhan tällainen tyyli iskee aina :D Top 3 Fitness Routines: Oksana Grishina - 2012 Olympia

Olen toisinaan meinannut vaivua epätoivoon tämän nykyajan "jokainen nettiä lukenut on ravitsemuksen ammattilainen"-trendin kanssa, mutta onneksi tulee hetkiä, jolloin luottamus omaan työhön ja tekemiseen palaa. Ne hetket syntyvät silloin, kun tapaa ihmisiä, joita on neuvoillaan pystynyt auttamaan. Silloin, kun todetaan että rasvan laadun muuttaminen on todella vaikuttanut veren rasva-arvoihin ja vielä varsin merkittävästi. Silloin, kun pienillä muutoksilla kohti tasapainoisempaa ruokavaliota saadaan selkeää näyttöä muutosten terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Silloin kun huomataan, että suuri muutos olikin pieniä tekoja. Silloin sitä aina muistaa, että suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin syödä monipuolisesti ja ilman sen kummempia erityisruokavalioita tai kieltäytymisiä. Ravitsemuksen asiantuntijoitahan on julkisuudessakin tarjolla vaikka mihinkä lähtöön. Miksi suurimman suosion sitten tuntuvat saavan muut kuin ravitsemusterapeutit? Tuntuu, että ravitsemusterapeutt

Tai ei Buranan mutta sen halvemman vastaavan version. Eikös ne Buranan nimellä kaikki puhekielessä kulje? Joka tapauksessa ensin iski flunssa, johon kyseistä tavaraa tarvittiin. Kummallista kyllä, olen tänä vuonna ollut useasti kovassa flunssassa, kun aiemmin sitä ei tapahtunut juuri koskaan. Kovasti olen pohtinut mikä tähän voisi olla syynä. Erityisen stressaava vuosi? Liian vähän liikuntaa? Huono ruokavalio? Vitamiinivalmisteiden puuttuminen? Ja jos syynä on vitamiinit, niin mitä pitäisi popsia ja paljonko? C-vitamiinia, D-vitamiinia, monivitamiinia? C-vitamiinilla kai ei todellisuudessa ihan järin suurta vaikutusta ole, tiedä sitten jos sitä grammakaupalla popsisi. D-vitamiinista saadaan ehkä tulevaisuudessa lääke kaikkeen mahdolliseen vaivaan, niin moneen asiaan sitä on viime aikoina yhdistetty mutta varsinaista näyttöä ei vielä kaikesta ole. Miten sitten pitäisi syödä? Ehkä olen syönyt hieman normaalia enemmän herkkuja mutta ei kai se kenestäkään sairasta tee? Vai tekeekö? Vai p

Tämän vuoden Expo tuli sitten seurailtua kotisohvalta. Ihania naisia oli hirveen paljon lavalla. Fitness-sarjassa saatiin jälleen uusi Suomen mestari, kun Eveliina Tistelgren tuli uutena kilpailijana ja vei koko potin. Kaikki sarjan tytöt näyttivät hyvältä, mikä on hienoa mutta melko kapeahan tuo line up jälleen oli. Onneksi kuitenkin tasokas :) Vapareista olen nähnyt vaan Jyväskylän kisojen videot ja niiden perusteella tykkäsin eniten Johannan vaparista. Hieman erilainen tunnelma ja koreografia, joka etenee ilman pysähdyksiä vaatien ilmaisultakin hieman enemmän. Fysiikan osalta Eveliina T. oli ainakin omaan silmään selkeä ykkönen. Tästäpä sitten tsemppiä ja motivaatiota jälleen omaankin tekemiseen! Hyviä treenejä nyt onkin alla. Olo on kuin jyrän alle jääneellä, joten homma tuntuu toimivan. Viimeisen viikon treenejä: Jalat Kyykky smithissä x4 Jalkaprässi x 3 Askelkyykkykävely kahvakuulien kanssa x4 (+ilman kun ne oli välillä pakko jättää matkan    varrelle...) Takareidet istu

  Syksyn kisakausi on käynnissä ja kisojen seuraaminen kotoa käsin on ihan syvältä. En tarkoita, että pitäisi olla kisakatsomossa vaan että pitäisi olla lavalla. Pitäisi saada tehdä viimeisen viikon tyhjennystä ja hiilaritankkausta, pakata kisakassia, haistella Jan Tanan tuoksua, juoda litroittain vettä, stressata ja fiilistellä. Olla hirmu tyytyväinen matkaansa ja saavutuksiinsa jo ennen kilpailua.   Nyt kisavideoita katsellessa jälleen huomaa, kuinka se vaparifitness vaan edelleen kiehtoo. Tein jo kerran päätöksen, että se on osaltani ohi mutta huomaan hieman pyörtäväni tuota päätöstä. Ei parane sanoa ei koskaan. Vaparin puuttuminenhan kyllä helpottaisi asioita jonkin verran. Treeneissä saisi keskittyä vain salitreeniin ja aerobiseen, ei tarvitsisi miettiä vapariin liittyvien ominaisuuksien ja koreografian harjoittelua. Kisoissa saisi pumppailla rauhassa ja levitellä öljyä ilman kiirettä. Ei tarvitsisi miettiä, että lavalla pyöriminen suttaa värin, joka muutenkin ongelmaiholle