maanantai 15. toukokuuta 2017

Tavanomaista vai vaikeampaa raskausoireilua - tiedätkö mitä on hyperemeesi?


Raskauteen liittyviä asioita ja tilanteita on ollut mahdoton ymmärtää etukäteen. Raskauksien myötä asioihin on kuitenkin herännyt kiinnostus. Varsinkin ensimmäisen raskauden aikana sitä luki läpi kaiken käsiinsä saavan tiedon raskauden vaiheista ja mahdollisista oireista. Aika paljon niistä sitten itse kärsikin. Ekassa raskaudessa kärsin voimakkaasta kuvotuksesta, jota kesti aina 18. raskausviikon tuntumaan saakka. Pahoinvointi helpotti aina hieman syödessä, joten napostelin jatkuvasti. Oksentaa ei tarvinnut, vaikka olo oli koko ajan todella huono. Kaikki tuoksut lisäsivät pahoinvointia. Kärsin myös mm. todella voimakkaasta väsymyksestä, turvotuksista, sormien puutumisista, vatsalihasten kivuista ja liitoskivuista.

Tässä toisessa raskaudessa olen päässyt hieman helpommalla ja seuranani on ollut lähinnä lievä pahoinvointi. Se tosin on jatkunut läpi koko raskauden ja toisinaan edelleen aamun hammaspesu on pelkkää kyökkimistä. Ensimmäiseen raskauteen verrattuna olen kuitenkin päässyt helpommalla. Loppuvaiheessa seuranani ovat jälleen turvotukset ja nyt myös harjoitussupistukset ja ajoittainen selkäkipu. Kaikki tämä on kuitenkin täysin siedettävää eikä vaikuta arkeeni ratkaisevasti. Rauhallisemmin pitää hieman ottaa ja treenit ovat viime aikoina jääneet vähemmälle, mutta muuten raskausoireet eivät ole elämääni rajoittaneet.

Osa raskaana olevista kärsii kuitenkin paljon voimakkaammista oireista. Vaikeasta raskauspahoinvoinnista käytetään nimitystä hyperemeesi eli hyperemesis gravidarum. Sillä tarkoitetaan tavanomaista raskauspahoinvointia voimakkaampaa oireilua, joka usein vaatii sairaalahoitoa riittämättömän ravintoaineiden saannin ja kuivumisen vuoksi. Hyperemeesiä sairastava saattaa oksentaa jopa kymmeniä kertoja päivässä. Tänään 15.5. vietetään kansainvälistä hyperemeesipäivää, minkä vuoksi tuon asiaa tietoisuuteenne. Hyperemeesiä sairastavat ovat monesti kokeneet hoidon ja tietämyksen asian suhteen olleen puutteellista ja Suomeen on nyt perustettu yhdistys Hyperemeesi ry. Kyseessä on potilasjärjestö, jonka tavoitteena on tukea hyperemeesistä kärsiviä perheitä. Yhdistyksen nettisivut tarjoavat varsin kattavan tietopaketin sairaudesta ja sen hoidosta. Sieltä voi lukea myös sairastavien kokemuksia hoidosta.

Mikä sitten erottaa meidät tavanomaisesta raskauspahoinvoinnista kärsivät ja hyperemeesiä sairastavat? Tässä joitakin tekijöitä, jotka kielivät nimenomaan hypermeesistä:
- hyperemeesiä sairastavan paino putoaa, usein yli 5 %
- ravinnonsaanti on riittämätöntä
- pahoinvointi on kaikkea elämää rajoittavaa
- avuksi tarvitaan lääkitystä ja/tai nesteytystä
- työnteko ja arjen askareet eivät onnistu
- pahoinvoinnin kokonaisvaltaisuus ja vuodelepo aiheuttavat ahdistusta ja jopa masennusta

Tarkemman listauksen ja lisää tietoa löytyy yhdistyksen sivuilta hyperemeesi.fi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan sivuihin ja yhdistyksen toimintaan, mikäli asia koskettaa Sinua tai jotakuta lähipiirissäsi. Koin itsekin varsinkin ensimmäisessä raskaudessa, että oli vaikea selittää muille miten tolkuttoman väsynyt ja huonovointinen sitä oli ja luulen, että sitä oli vaikea ulkopuolelta ymmärtää. Voisin siis kuvitella, että myöskin hyperemeesiä sairastavan tilannetta on vaikea ymmärtää, mikäli asiaan ei ole tutustunut. Kyseessä on kuitenkin selkeästi tavanomaista raskauspahoinvointia vaikeampi tila. Hyperemeesin suhteen puhutaan yleensä lamaannuttavasta ja koko elämään vaikuttavasta tilanteesta. Toisilla vaikea pahoinvointi hellittää raskauden aikana, mutta toisilla se jatkuu koko raskauden ajan.

Hyperemeesi on sairaus, raskaus ei ole. Olen kuitenkin sitä mieltä, että raskaus on ainutlaatuinen tilanne elämässä eikä sen kulkua pysty etukäteen suunnittelemaan. Toiset voivat hyvin, toiset huonosti ja jotkut hyvin huonosti. Toiset käyvät treenaamassa viimeisille viikoille asti, toiset joutuvat vuodelepoon kuukausiksi. Toiset hehkuvat, toiset kärsivät. Toisilla paino nousee vähän, toisilla vähän enemmän ja joillakin hyvinkin paljon. Ja vain hyvin harvaan asiaan pystyy itse suuremmin vaikuttamaan. On vain pyrittävä tulemaan toimeen tilanteessa kuin tilanteessa. Pitää vain toivoa, että ne, jotka tarvitsevat terveydenhuollon hoitoa tilanteeseensa, sitä myös saavat. Siksi hyperemeesiäkin tulee tuoda paremmin tietoisuuteen.


tiistai 9. toukokuuta 2017

Viimeiset raskausviikot


Kuten olen monesti todennut, tämä raskaus on ollut selkeästi ensimmäistä helpompi. Siitä huolimatta alan jälleen näin loppuvaiheessa totaalisesti väsyä tähän olotilaan. Laskettuun aikaan on nyt kaksi viikkoa ja viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoista taistelua.

Olen niin turvonnut, että peiliin katsominen pelästyttää tämän tästä. Ei riitä, että mitkään kengät eivät mahdu enää jalkaan vaan naamakin on niin turvonnut, että näyttää kuin olisi ryypännyt viikon. Seistä jaksaa ehkä juuri sen aika kun viikkaa koneellisen pyykkiä ja sitten pitää jo huilata. Edes lähimpään leikkipuistoon ei meinaa jaksaa lähteä kävelemään, vaikka sinne on ehkä 400 metriä matkaa. Iltaisin ei meinaa saada unta ja yöllä on noustava vessaan ihan vähintään kolme kertaa. Ja joka kerta on yhtä vaikea nukahtaa uudelleen. Koko ajan tekee mieli lakritsia, mitä ei saa syödä. Paino nousee niin, ettei vaa'alle meinaa enää uskaltaa. Ajatukset kireistä vaatteista ja juoksulenkeistä ovat niin kaukaisia, että kuuluvat ehkä eri planeetalle. Vatsa painaa ja kulkeminen on yhtä vaappumista. Puhumattakaan niistä viime päivien vaivoista, joista ei huvita julkisesti puhua, mutta joiden vuoksi kaikki liikkuminen on ollut yhtä tuskaa. Sitä on kokenut kipuja, joiden olemassaolosta ei ollut aiemmin mitään tietoa.

Niinpä toivon, että vauva syntyisi jo pian. Siitäkin huolimatta, että synnytys ei ole ajatuksena se maailman mukavin. Yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja ajatella, että se nyt vaan EI VOI mennä yhtä pitkän kaavan mukaan kuin ensimmäinen. Ja pidän sormet ristissä, ettei myöskään toipuminen menisi samanlaisten mutkien kautta kuin silloin. Ei mene. Ei vain voi mennä.

Sitä alkaa tässä kohtaa haaveilla monista asioista.
- Haluaisin syödä sitä lakritsia. Ja salmiakkia.
- Haluaisin juoda oikeaa kuohuviiniä.
- Haluaisin ottaa juoksuaskeleita.
- Haluaisin ostaa vaatteita ilman, että pitää pohtia vatsaa tai imetysmahdollisuutta.
- Haluaisin ostaa uudet kengät.
- Haluaisin pystyä käyttämään kaikkia nykyisiä kenkiä.
- Haluaisin treenata.
- Haluaisin kääntää kylkeä tuosta vaan.
- Haluaisin saada sukat jalkaan ilman taistelua.
- Haluaisin jaksaa touhuta.
- Haluaisin katsoa peiliin ilman ahdistusta.

Kaiken kaikkiaanhan tätä raskautta on ihan maksimissaan kuukausi jäljellä, todennäköisesti vähemmän. Sellaisen ajan nyt kai seisoo vaikka päällään. Ja sitten sitä on kahden pikkuisen äiti. Hui, miten jännittävä ajatus!
Fitnesstiimin tytöt pääsivät yllättämään!