torstai 28. huhtikuuta 2011

Rasvalla, ilman vai ei ollenkaan?

Luin tänään lehdestä, että rasvaton maito aiheuttaa hedelmättömyyttä. Hallelujaa. Maidon proteiineja ei kuulemma saisi nautti ilman "terveellistä" maitorasvaa. Ja tämä on siis "täyttä faktaa" haastatellun lääkärin mielestä (tähänkin tekisi mieli laittaa hakaset: "lääkäri").

Siis mistä näitä juttuja sikiää? Yksi suosii maitorasvaa, toisen mielestä ihminen ei tarvitse maitoa lainkaan ja meidän kolmansien mielestä maitoa tulisi nauttia ja mielellään rasvattomana. Ja jokainen on tietysti oikeassa. Hmmm.

Emmekö me nyt kuitenkin tarvitse kalsiumia ihan läpi elämän? Ja juu kyllä, kalsiumia saa muistakin lähteistä kuin maidosta, on vain huomattavasti helpompi juoda 7 dl maitoa kuin syödä 1,2 kg jäävuorisalaattia. 100 grammasta silakkaa saa muuten lähes puolet päivän kalsiumtarpeesta ja lisäksi hyviä rasvoja, se on myös oikein hyvä vaihtoehto ja lisä ruokavalioon! Maidon juomista puoltaa myös siihen lisätty D-vitamiini. Suomalaiset saavat jatkuvasti liian vähän D-vitamiinia, joten sen saantiin tulee kiinnittää huomiota. Maitoon lisätään D-vitamiinia nykyään 1 mikrogramma / dl. Entäs se rasvattomuus sitten? Maidon rasva on tyydyttynyttä eikä sitä kannata turhan päin käyttää. Kovaa rasvaa tulisi ruokavaliossa vähentää ja tyydyttymätöntä lisätä. Turha siis ottaa maidosta kovaa rasvaa, kun sen voi juoda ilman sitäkin.

Sitten kun tutkimustieto rasvatonta maitoa vastaan on yhtä vankkaa kuin sen puolesta oleva, voin miettiä asiaa sitten uudelleen. Ihmettelen vain miksi suuret mediat kuten MTV3 ja Ilta-Sanomat julkaisevat yhden yksittäisen lääkärin ajatuksia jatkuvasti. Miten tuollaiseen asemaan pääsee, että jokaisesta sanotusta lauseesta tehdään lööppi?

Haluaisin nyt sanoa, että valitkaa arjessanne viisaasti ja muistakaa herkutella kun on sen hetki! Tehdäänpä siitä lööppi :)

torstai 21. huhtikuuta 2011

Pääsiäinen, naatiskelua ja kriisi

Kriisi. Väliaikaisesti uusi treenipaikka. En jaksa keskustaelämiseen tottuneena pyöräillä pelipaikalle asti, en löydä oikeita laitteita kuin vasta kiertäessäni salin kaikki neljä(!) puolta pari kertaa läpi enkä tunne siellä ihmisiä tarpeeksi hyvin, että kehtaisin pyytää varmistamaan tai muuten vain alkaa höpöttelemään. Kyllä hyvissä treeneissä nyt pitää suustaan kiinni jäädä ennen kuin pääsee kotiin lähtemään ;) Puuh. Rutiineihin ei saisi juuttua, mutta minkäs teet. Positiivisenä asiana voidaan pitää sitä, että totutusta täysin erilaiset laitteet ja painot haastavat varmasti eri tavalla ja sitä saa uudenlaista tuntumaa treeneihin. Matkailu avartaa, joten pitää ottaa kaikki hyöty irti sellaisista laitteista, joita ei kotisalilta löydy ja etsiä tämän salin parhaat seikat.

Sali on mukava paikka, sillä siellä ei kukaan katso kieroon, kun kertoo kilpailevansa fitneksessä. Erinäisissä muissa tilanteissa olen tällä viikolla tuntenut itseni hölmöksi lajista kertoessani. Miten minä, tuleva ravitsemuksen ammattilainen, harrastan lajia, jolla ei ole rennon syömisen ja ravitsemussuositusten kanssa ajoittain mitään tekemistä? Miten minä voin neuvoa yhtä ja tehdä itse toista? Omasta puolestani en näe asiassa ristiriitaa, mutta koen, että muut välillä näkevät ja se häiritsee. Kilpaurheilu on aina asia erikseen eikä sitä voi asettaa samalle viivalle koko muun väestön ravitsemuksen kanssa. Urheilussa on aina ravitsemuksen suhteen erityistarpeita ja tässä lajissa urheilijan yksi suuri haaste on juuri ravitsemus. Se vaatii suuren huomion, sillä tämä tavallaan lähes äärimmäisyyksiin vietävä rasvattomuus vaatii huolellista ravitsemussuunnitelmaa. Välillä mietin olisiko hyväksyttävämpää olla mäkihyppääjä; erittäin alhainen kehon paino mutta kukaan ei kyseenalaista homman järkevyyttä...kai. Vai?

Dieetti alkaa parin viikon päästä ja siihen asti olen ajatellut kohtuuden rajoissa nauttia elämän pienistä iloista eli hyvästä ruoasta ja juomasta :) Arkipäivät saavat kulua vanhaan tuttuun tapaan, mutta viikonlopuissa tulee olemaan hieman naatiskelua. Huomenna pääsiäiskakkua dominokekseistä, vaniljakastikkeesta ja valkosuklaa-lime-rahkasta ja viikonloppuna tiedossa ulkona syömistä. Maistuu kyllä. Tulevassa dieetissä ei harmita mikään muu kuin ainainen eväiden valmistus ja suunnittelu. Herkuista kieltäytyminen ei harmita, vaan pikemminkin kevenevää oloa jo odottaa. Tarkat ruokailut vaan vaativat kaiken etukäteen suunnittelemista ja jatkuvaa kylmälaukun raahaamista, joka ajoittain käy raskaaksi. Mutta lähinnä dieettiä odottaa taas innolla ja edellisen loppumisesta tuntuu olevan jo ikuisuus! Onhan siitä toki jo hurjat kuusi kuukautta... Vaparin musa on vielä harkinta-asteella, joten ohjelman eteen ei ole tehty vielä sen kummempaa. Vaparin kanssa haasteeksi muodostuvat vanhat vammat, jotka eivät näytä kunnolla paranevan. Olenkin todennut, että taidan kärsiä kroonisista revähdyksistä, sillä vanhat revähdykset vaivaavat aina vain uudelleen. Vaparin treenaaminen vaatii siis ekstrahuolellisuutta ja liikevalikoimakin saattaa hieman kaventua. Spagaatihypyt pitää ainakin opetella tekemään sillä "väärällä" jalalla, sillä riskiä kolmannesta takareiden revähdyksestä ei nyt kannata ottaa. Huolellista lämmittelyä, venyttelyä ja sopivia liikkeitä, niin kyllä se siitä.

Viikonloppuna tiedossa myös kevään kisat Kultsalla. Tuttujen kannustusta ja lisää motivaatiota itselle, ikään kuin siitä olisi puutetta. Lisäksi mukavaa hengailua ja voimien keruuta seuraavaa viikkoa varten. Ihanaa pääsiäistä!

Kevättä ja kuntoa odotellessa kuvaa kesältä 2009 :) 
                                                                                   

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Liian hyvä olla

Tiedättekö sellaisen fiiliksen, kun välillä yhtäkkiä havahtuu ajatukseen siitä, miten hyvin kaikki on. Murheet ei paina ja elämä on täynnä mielenkiintoisia asioita. Mukava työpaikka, mielenkiintoinen opiskeluala, haastava harrastus ja ihania ihmisiä ympärillä. Elämä on sopivassa suhteessa kiirettä ja leppoisuutta eikä mikään estekään vaikuta ylitsepääsemättömältä. Edes Kuopio ei ärsytä. Ainakaan paljoa.

Melko huolestuttavaa. Pitäisiköhän alkaa keksiä ongelmia, jotta olisi jotain valitettavaa?

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Onko missään mitään järkeä?

Montako kertaa fitnessurheilija kuulee dieetillään kysymykset "Onko tossa mitään järkeä?", "Onko toi sen arvoista?", "Eikö sua harmita kun kesä menee ihan pilalle?", "Ootko sä ihan hullu?". Ei, on, ei, olen. Jos mielestäni dieetti pilaisi kesäni, miksi ihmeessä lähtisin koko hommaan mukaan? Jos tämä ei olisi sen arvoista, miksi tätä harrastaisin (huikeiden palkintorahojen ja suuren kansansuosion vuoksiko?)?

Näin dieetin jälleen lähestyessä kolmannen kerran, saan yhä enemmän kyselyjä mielenterveydestäni. Ja ohitan ne samalla tavalla kuin aina ennenkin; minä teen tätä, vedä sinä sitä siideriä koko kesä, ihan hirveästi ei sinun mielipide kiinnosta. Veikkaanpa, etten ole yhtään sinua onnettomampi tämän kesän aikana. Ihmisten on hirvittävän vaikea käsittää, että kesästä voisi nauttia ilman tiettyä ruokaa tai juomaa. Tai että kurinalaisuus voisi olla nautinnollista. Tai että ihan oikeasti voisin saada dieetistä enemmän kuin kaikista kesän bilekerroista yhteensä. Eikä alkoholittomuus ihan totta estä biletystä. Kummankin dieetin juhannuksen olen viettänyt festareilla ja niin ajattelin tehdä tänäkin kesänä. Tosin ihan telttamajoitukseen minua ei enää saa, vaan mökistä pitää löytyä ruoanlaittomahdollisuus sopivien evästysten valmistamiseksi. Sitä paitsi, aivan mahtavia ilmeitä on naapurimökkiläisillä kun sitä lähtee juhannuslauantaina aamulenkille.. Hullu porilainen liikenteessä ;)

En ikinä yritäkään selittää mitä tästä harrastuksesta saan. Se on mahdoton selittää niin, että ulkopuolinen sen ymmärtäisi. Kesän aikana tulee kuitenkin sellaisia hetkiä eteen, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Aamulenkit hiljaisessa kaupungissa, itsensä ylittäminen päivästä toiseen, kunnon eteneminen ja päämäärän läheneminen. Fiiliksiä, joita ei voi kuvata.

Hassulta vain väliltä tuntuu, että pitäisi niin kovasti selittää miksi tällaista tekee. Ei kukaan kysy yleisurheilijoilta miksi he uhraavat koko kesänsä kisakaudelle. Tuskin hekään hirveästi käyvät hampurilaisella kesän aikana tai harrasta kaatokännejä viikonloppujen kunniaksi. Onko kysymys siitä, että tämä on amatööriurheilua, josta ei periaatteessa hyödy mitään? Tulossa ei ole mainetta ja mammonaa, vaikka menestyisikin. Kaikki tehdään vain itselle ja omasta halusta.

Mutta onko missään urheilussa oikeasti mitään järkeä? Mitä järkeä on siinä, että kulutetaan hirveästi aikaa, jotta opittaisiin niinkin hyödyllisiä taitoja kuin juoksemaan tosi lujaa tai heittämään jotain tosi pitkälle? Volttisarjojen osaaminenkin on varmasti hirvittävän hyödyllinen taito todellisessa elämässä. Mutta mitä sitten? Ei urheilussa tarvikaan olla järkeä. Ihmisellä on kilpailuvietti, joka purkautuu mitä erilaisimmissa lajeissa ja hyvä niin. Ei kaikkea tarvitse selittää järjellä; ei urheilua yleensä, eikä ainakaan fitnessurheilua.