keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Vauva-arjen tavat ja rutiinit

Uutena äitinä sitä saa aika paljon neuvoja muilta äideiltä. On kuitenkin paljon tapoja, jotka ovat aikaa myöten vanhentuneet. Tiedättehän ne, että vauva syötetään noin kolmen tunnin välein eikä hänen anneta ylimääräisiä hetkiä viettää rinnalla. Vauvaa ei saa pitää koko ajan sylissä, ettei hän totu siihen. Vauvan pitää nukkua omassa sängyssä, ettei hän totu nukkumaan äidin vieressä. Huutaminen vahvistaa vauvan keuhkoja, joten hänen voi joskus antaa rauhoittua itsekseen. Varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä, jotta hän oppii nukahtamaan itsekseen.

No, meillä vauva syö ihan niin usein kuin hän itse haluaa. Joskus se tarkoittaa koko illan kestävää syömismaratonia, mutta sitten se tarkoittaa. Hän saa myös viipyä syömässä niin kauan kuin haluaa. Onhan se syömisen lisäksi myös läheisyyden tankkaamista. Tyttö myös nukkuu vieressäni ja viettää usein aikaa sylissäni. Hänen ei anneta huutaa vaan itkuun reagoidaan sylittelemällä saman tien. Tytsy pyörittää minua ja elämääni, mutta niin hän saakin. Hän on vasta uusi täällä ja hänellä on siihen oikeus.


Olen vakuuttunut siitä, että näin voi toimia luettuani Imetyksen Tuki ry:n sivuja ja Facebook-ryhmän keskusteluja. Sieltä olen saanut tietoa myös vauvan iltahulinoista ja tiheän imun kausista. Ne ovat asioita, joita kukaan ei ole aiemmin  maininnut. Uutena äitinä elämässä on aika paljon seikkoja, joista pohtia että onko tämä ok. Ja jos kyselet muilta, niin mielipiteitä on yhtä monta kuin on niiden antajia. Niinpä olen hyvin pitkälti luottanut Imetyksen tuen juttuihin sekä netistä löytyneisiin lastenpsykiatri Jari Sinkkosen haastatteluihin. Näistäkin huolimatta olen sitä mieltä, että minä itse tiedän parhaiten miten lastani hoidan. Siitäkin huolimatta, että olen uusi tässä hommassa. Minä olen hänen kanssaan 24/7, joten jokin tuntuma minulla saattaa olla.

Tinkan kootut ilmeet
 Vaikka vauvalla ei selkeää rytmiä vielä olekaan, niin selkeästi tietyt rutiinit meille on muodostunut. Aamullahan me nukumme pitkään. Tyttö nukahtaa yleensä vasta puolenyön jälkeen, toisinaan häntä hyssytellään yökahteenkin. Illat tuntuvat olevan pikkuiselle hankalia, kun kaikki vähän ahdistaa. Paljon ruokaa, jonka jälkeen tiukasti syliin ja kävelyä ja lauleskelua, niin vähitellen tyttö rauhoittuu. Toisinaan pimeässä makuuhuoneessa sängyssä syöttäminen nukuttaa hänet. Yöt menevät sitten ihan mukavasti, herätään vain kahden-kolmen tunnin välein syömään. Puoliso lähtee kahdeksan jälkeen töihin ja minäkin heräilen silloin, mutta saatan vielä torkahtaa hetkeksi. Vatsavaivat ärsyttävät tytsyä monesti aamuisin ja hän rauhoittuu kainalossa tai rinnan päällä. Siinä sitten vietämme aamupäivää varsin leppoisissa tunnelmissa.

Aamutoimia ja syömistä seuraa seurusteluhetki, joka on päivä päivältä hauskempi, kun tytsy oppii koko ajan paremmin seuraamaan ja "höpöttämään". Nyt hän jaksaa jo hetken istua sitterissäkin, tosin usein se vaatii äidiltä tanssia ja laulua sisältävää showta. 2000-luvun äitihän laittaa puhelimesta Youtuben auki ja alkaa vetämään hiphopia!

Seurustelujen jälkeen lähdetään päiväunille vaunulenkille. Olen käynyt nyt päivittäin vähintään tunnin lenkillä. Joinakin päivinä jopa kahdesti, jos iltasella on vielä lähdetty puolison kanssa yhteiselle lenkille. Tinka pitää vaunuista niin kauan kun ne liikkuvat. Lisäksi olen nyt huomannut, että hän saattaa jäädä vaunuihin lenkin jälkeen nukkumaan, jos vaunut nostetaan sisälle. Ulkona hän jostain syystä herää heti. Sitten onkin vuorossa taas syömistä ja paljon sylittelyä, kun odotellaan iskää kotiin.

Tinka viettää siestaa

Vajaassa kahdessa kuukaudessa voi kasvaa melko paljon!

Kaiken kaikkiaan nautin aivan suunnattomasti tämän hetkisestä arjesta. Joo, olen kiinni tytössä koko ajan, kun hänellä on huonoja päiviä eikä mikään muu kuin sylini kelpaa, mutta mitä sitten? Onhan tämä nyt aika rentoa elämää. Minulle tämä on todellista lomaa, vaikkei äitiysloma kuulemma ole lomaa nähnytkään. No, aiemman hektisen ja täysin järjettömän elämäntyylini jälkeen tämä on aivan ihanaa lomaa. Vain minä ja vauva eikä mitään muuta. Täydellistä.



Seurusteluhetki
Oma palautuminen on edelleen vähän vaiheessa. Lääkärikäynnit jatkuivat vielä jälkitarkastuksen jälkeen, mutta nyt asiat pitäisi olla parin viikon toipumista vailla kunnossa. Paitsi, että jäljellä on aika pelkopolille synnytyksen läpikäyntiä varten. Tässä pitäisi siis parissa viikossa opetella puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan. Taito, joka minulta puuttuu ja syy miksi kirjoitan. Aika opetella uusia asioita siis.

Kevyen kotijumpan makuun päästy

Testissä Esbeltin Ipanema -korsetti,
onkohan näistä oikeasti mitään hyötyä?

Pikkupömppis näyttää jo melko pieneltä paita päällä

Mutta ilman paitaa totuus paljastuu :D

Tinka sai ensimmäisen pelipaitansa!
Siinä on vähän kasvunvaraa...

torstai 8. lokakuuta 2015

Katsastusviikko

Meillä on menossa katsastusviikko. Autolla oli katsastus, Tinkalla oli lääkärineuvola, minulla jälkitarkastus ja puolisollakin kiropraktikon aika. Niinhän siinä kävi, että Tinka ja auto pääsivät puhtain paperein läpi, mutta meille vanhemmille tuli vähän huomauttamista. Eipä onneksi mitään kovin vakavaa, mutta itselle varattiin hoitokerta vielä ensi viikolle. Toivotaan, että selvitään sillä. Ihan ei vielä ole kivutkaan kokonaan hellittäneet, vaikka arjessa pystyykin täysin toimimaan.

Synnytystä emme juuri käyneet jälkitarkastuksessa läpi, vaikka tällainen kuva minulla etukäteen oli. Käyntini kun oli keskussairaalan puolella juuri tästä syystä. Sen sijaan minulle on nyt muutamaan otteeseen suositeltu pelkopolilla käymistä. Siellä rankkaa synnytystä voitaisiin käydä läpi, mikäli jossain kohtaa sinne synnärille haluaisi itsensä vielä uudelleen saada. En oikein tiedä mitä mietin asiasta. Onko jollakulla kokemusta pelkopolilla käymisestä?

Olen vasta nyt oikeastaan ymmärtänyt miten pitkä prosessi tämä fyysinenkin palautuminen on. Olen yrittänyt lukea paljon asiasta ja erityisesti siitä miten ja milloin uskallan liikkua tehokkaammin. Trainer4You:n tililtä löytyy aivan erinomainen verkkokurssi aiheesta ja sitä olen nyt katsellut aikani kuluksi. Karkeasti sanoen ensimmäiset kahdeksan viikkoa tulisi ottaa rauhallisesti. Tämänkin jälkeen liikunnassa suositaan kestävyyspainotteista harjoittelua. Suuret ponnistelut, hypyt ja juoksu kun voivat altistaa kohdunlaskeumalle. Vasta puolen vuoden kuluttua suositellaan kovatehoisempaa liikuntaa. Tietysti pitää muistaa, että palautuminen on todella yksilöllistä ja saattaa toisilla kestää vuodenkin.


Olen tehnyt vaunulenkkejä nyt lähes päivittäin. Lihakset kipeytyvät hieman jo pelkästä kävelystä, mikä tietysti tuntuu näin aktiiviliikkujasta kovin kummalliselta. Yllättävää kyllä, kävely on täysin riittänyt liikunnaksi. En ole yhtään kaivannut mitään muuta, en edes salitreeniä. Ehkä sitä jotenkin alitajuisesti tietää, ettei kroppa ole treenaamiseen vielä valmis. Sitä aiemmin on ollut jotenkin niin naiivi kaiken tämän suhteen. Että kyllä varmasti jaksan liikkua melkein synnytykseen asti ja kyllä varmasti olen takaisin salilla saman tien. Oikeastaan muita vaihtoehtoja ei ollut edes ajatellut. Nyt tiedän, että salilla ei olla vielä hetkeen; päästäisiin nyt kotijumppaakin ensin tekemään. Myös juoksemisen voi vielä muutamaksi kuukaudeksi unohtaa.

Tämähän tarkoittaa sitä, että vaivalla hankittu lihasmassa saattaa kohta olla muisto vain. Sekin ahdistaa tällä hetkellä yllättävän vähän. Okei, olisihan kiva säilyttää käsivartensa ja pakaransa, mutta miten tärkeää sekään sitten loppupeleissä on? Nyt on jo huomannut, että jalat ovat pehmeät, lihaspaineet poissa ja vyötärölläkin on varsin sitkeä pelastusrengas. Aina kun näitä seikkoja huomaa, muistaa kuitenkin ajatella, että hei, mietihän mitä se kroppa on käynyt läpi! Ei se ole ihan yksinkertaista tuoda lasta tähän maailmaan. Vaikkakin aliarvioin tätä matkaa aika paljon etukäteen.
 
Kuusi viikkoa synnytyksestä, -18 kg.

Kaksi, neljä ja kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen.
Olen kuitenkin innolla seurannut fitnesskautta netin välityksellä. Edelleen itselle tulee ajatus, että haluaisin vieläkin nousta lavalle. Tosin jos niin vielä joskus käy, tapahtuu se vuosien päästä, sillä nyt keskitytään muuhun eikä sinne lavalle nousta sinne päin -kunnolla. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen rooliini valmentajana ja tiimitoimijana, sillä saan tälläkin tavalla olla lajin parissa.  
 

Ennen katsastusviikkoa meillä vietettiin ristiäisiä ja Tinkasta tuli virallisesti Tinka. Mehän olemme jo vuosia tienneet, että jos joskus saamme tytön, tulee hänestä Tinka. Nimi pidettiin kuitenkin salassa syntymään asti. Ristiäisissähän vaihtui myös tytön sukunimi, sillä avioliitosta huolimatta meillä on puolison kanssa eri sukunimet. Se on seikka, joka edelleen vuonna 2015 hämmästyttää joitakin ihmisiä! Tyttö sai nyt siis isänsä nimen.

Fitness-sisters;
siskostani tuli Tinkan kummitäti.
Hauista pitää aina esitellä,
myös virallisessa sisaruskuvassa!
Tämä oli asiallisin, johon kyettiin.






Ristiäislahjaksi Ässäsormus.
Äidillähän sellainen jo olikin.



Yllä olevan kuvan julkaisin Facebookissa tekstillä "On ehkä rikollista olla näin onnellinen". Olen nimittäin melko varma, ettei voi olla normaalia olla näin onnellinen. Kohta varmaan tulee jokin suru vastaan. Vai onko sitä ollut niin turtunut aiempaan stressin täytteiseen elämäänsä, ettei ymmärrä tällaisenkin olotilan kuuluvan elämään? En tiedä, enkä välitä. Ainoastaan nautin.
 

Tinka toivottaa mukavaa loppuviikkoa kaikille!