sunnuntai 26. elokuuta 2012

Marmaris

Vietettiin viikko ystävien kanssa Turkin Marmariksessa rentoutumassa. Nyt voisin valehdella, että sielläkin vain lenkkeilin ja söin salaatteja. Juu ei. Viikko vietettiin lähinnä tekemättä mitään ja syöden mitä eteen sattui. Döner kebabeja taisi mennä useampi :)
 
 

Esimerkkiä terveellisestä aamiaisesta; ihan totta tässä oli ranskalaisia mukana!
Ruokaseura oli kyllä hyvää :)
 
Meriretkellä päästiin uimaan kirkkaissa vesissä ja nauttimaan ihanasta lämmöstä.
Lämpötila keikkui koko viikon ajan 35 ja 40 asteen välillä. Siis varjossa. Yöllä saattoi hetkeksi pudota jopa alle 30...

Tarkistaessani kerran sähköpostit (no okei, kahdesti kävin koneella viikon aikana, mutta se oli tälle nettiriippuvaiselle jo aika hyvin!) löysin mukavan yllätyksen, sillä gradu oli palautunut tarkastuksesta kiitettävällä arvosanalla!
Sen kunniaksi nautittiin lasit skumppaa uimisen ja auringonpalvonnan ohessa.
 
Yhtenä päivänä vuokrattiin jeeppi ja lähdettiin ajelulle vuoristoon.
Matkalta löytyi mm. tämä vesiputous ja paljon muuta mukavaa; pieniä kyliä, mutkikkaita teitä, jyrkkiä pudotuksia, upeita maisemia.

 
Pari kunnon pihviateriaa pitää aina syödä; vuorossa pippuripihvi. Riisi oli aivan taivaallista. Pohditiin sen salaisuutta ja veikattiin oliiviöljyä, mutta varmuutta ei saatu. Pitää ehkä testatata kotonakin. Kasviksiahan tässä annoksessa on ihan suunnattomasti.

Hotellilta löytyi oikean joukkueen paita.
 
Ravintola OYes.
Alkuruoaksi grillattuja valkosipuliherkkusieniä ja pääruoaksi Black&White eli kaksi pihviä, joista toisessa herkkusienikastike ja toisessa bearnaise. Voin kertoa, että ranskalaiset jäi kyllä syömättä. Älyttömän hyvää ruokaa.

Jälkiruoaksi friteerattuja banaaneja, jäätelöä ja hunajaa.
Hunajaa piti ostaa myös kotiin tuomisiksi, sillä paikallinen hunaja on kuulemma erinomaista.
 
 
Välillä sitä kyllä mietti ruokailujaan, että onpahan aikamoista syödä aamupalaksi paahtoleipää (ja ranskalaisia), välillä iltapalaksi paahtoleipää (toasteja), illalla pihviä tai kebabeja. Päivän aikana litroittain vettä, kokista ja tuoremehua. Terveellistä? Ei ehkä, mutta kenen ruokavalio kaatuu yhden viikon aikana? Niin just, ei kenenkään. (ja toivottavasti ei hampaatkaan)
 
Viime yö meni matkustaessa ja tänään sitten aamiaiseksi kahvia ja nektariineja. Ei kiitos enää paahtoleipää minulle. Ruokahalua hieman heikentää paluumatkan aikana noussut kuume, josta yritän nyt päivän aikana päästä eroon. Huomenna pitäisi nimittäin aloittaa uusi oppitie: autokoulu! Niin enhän ole kuin reilut kymmenen vuotta myöhässä mutta mitäpä pienistä :)

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Ammattilaisen asialla

Äitini suuntasi pitkästä aikaa salille ja lähdin mukaan opastamaan laitteiden käytössä. Sali oli minulle outo, joten laitteissa oli toki vähän miettimistä. Mutta hyvin vähän. Lisäksi ohjattavalla oli kaikennäköistä pientä kremppaa, joten tietynlaisia liikkeitä olisi varottava. Tämän kyllä tiesinkin. Mutta tottahan toki osasin häntä ohjata, olenhan lähes fitnessammattilainen. Tein ohjelman ja suunnittelin ruokavalion ja äitimuori on lähes valmis maratonille. Voin alkaa ohjaamaan teitäkin. Korvausta vastaan tietenkin.

Näinhän se menee? Kun itse teet, osaat ohjata myös muita.

Tai sitten ei.

Vaikka kuinka osaisin itse tehdä liikkeet oikein, on toisen ohjaaminen aika lailla hankalampaa. Näin ainkain itse koin. Miten katsoa onko laitteen asetukset oikein, kun ei tunne miltä liike tuntuu, vain näkee? Jos näkee, että jokin tekniikassa on pielessä, miten keksii että mikä se jokin on? Ja kun sen keksii, miten liikkeen korjaa niin, että ohjattavakin ymmärtää mistä on kyse? Entä mistä tietää mitä liikkeitä tietynlaisten vammojen kanssa saa tehdä ja mitä ei? Mistä tietää minkälainen ohjelma juuri tälle henkilölle sopii?

Ohjaamisessa on montaa monessa eikä oma harrastaneisuus vielä tee itsestä ohjaajaa. Samoin kuin syöminen ei vielä tee ihmisestä ravitsemusterapeuttia. Ainakaan minun mielestä, mutta se nyt onkin vain minun mielipiteeni. Ajattelin vain sanoa, että ammatteihin kouluttaudutaan syystä eikä ohjaamista, niinkuin ei montaa muutakaan asiaa, voi tehdä pelkästään mutu-tuntumalta. Toki osa meistä on luonnonlahjakkuuksia asiassa kuin asiassa, mutta ehkä meidän muiden on syytä pysyä lestissämme. (ja ohjaaminen myös kuntosalilla toki kiinnostaa minua, ajattelin vain ensiksi hankkia hieman muutakin pätevyyttä, kuin bikineissä jumppaamisen)


Tilasin Massilta treenilaturin, BCAA:ta ja pari treenitoppia. Paitsi että unohdin treenilaturin...
No, eiköhän tuo kaurapuuro aja saman asian ;)

Toppi on kyllä hieno!

Jalkatreenissä kyykkyä nyt 85 kg:lla. Päätin, että painoja lisään, tulee sitten mitä tahansa. No, tuli seiska, kutonen ja vitonen. Ensi viikolla sitten enemmän! Tänään tavoitteena saada kunnolla selkäänsä. Erinomaisia treenejä!

maanantai 13. elokuuta 2012

Voi voi voita

Jotain kummallista tapahtuu suomalaisissa lehdissä, sillä olen todella monta kertaa muutaman viime viikon aikana kuullut lauseen: "Eikös se voi ole nykyään terveellistä ja suositeltavaa?". Nämä lauseet siis tilanteissa, joissa olen selvittänyt mitä rasvoja leivän päällä ja ruoanvalmistuksessa kannattaisi käyttää.

Ei, suositukset eivät ole muuttuneet eikä voi vieläkään ole suositeltava vaihtoehto. Runsasrasvainen kasvirasvalevite (väh. 60 % rasvaa) leivän päälle ja ruoanvalmistukseen joko sitä samaa, pullomargariinia tai öljyä. Rypsiöljy on laadultaan ihan parasta. Omega-kolmosia paljon enemmän kuin esim. oliiviöljyssä, joka toki on myös ihan kelpo vaihtoehto. Ja jos nyt eletään luonnollisuusbuumia, niin eikö rypsiöljy ole luonnollista? Ja kaiken lisäksi vielä kotimaista.

Mutta ilmeisesti asia on lehdissä esitetty niin, että suositus olisi muuttunut. Mutta onko kaikki mikä on lehdessä totta? Pitääkö jokaista uutta otsikkoa uskoa? No ei. Lööppejä saa vedettyä vaikka mistä. Ja erityisesti tutkimuksista. Vaikka tutkimuksella ei olisi minkäänlaista oikeaa arvoa, voi siitä ainakin iskevän otsikon saada iltapäivälehteen. Samalla tavalla lehti voi valita minkälaisia "uutisia" se julkaisee. Esimerkiksi karppausbuumin aikaan ensin hehkutettiin miten ihmisten vaivat paranivat ja paino putosi karppauksen avulla. Sitten alettiin julkaisemaan kauhutarinoita siitä miten karppaus vei sairaalaan. Kaikista kymmenistä kärjistetyistä otsikoista voi sitten valita mitä uskoo.

Mutta kysymys kuuluu; mikä merkitys on terveydenhuollolla kaikessa tässä? Graduni tulosten mukaan ihmiset saavat yhtä paljon ravitsemustietoa TV:stä ja radiosta kuin terveydenhuollon ammattilaisilta. Kuka sitten kontrolloi TV:n tai radion ravitsemustiedon oikeutta? Niinpä, ei kukaan.

Mutta söitte sitten mitä tahansa, muistakaahan liikkua ;) Ja nukkua. Nimimerkillä yliväsyneenä mikään määrä unta ei enää riitä. Kotisalikin vaihtui tuossa viime viikolla, joten opeteltavaa on jälleen uusissa tiloissa ja laitteissa. Kaikkea uutta tarjonnut tämä vuosi kyllä. Ja jotta totuus ei unohtuisi; loppuun motivaatiota à la Oksana!


torstai 9. elokuuta 2012

Dieetille haikailua

Tässä on tullut lueskeltua aika paljon muiden lajia harrastavien blogeja ja monella siellä alkaa kisat olla jo lähellä. Blogit täyttyvät kuntokuvista, tankkauksista, bikineistä, hirveästä kisakuumeesta ja ehkä vähän nälästäkin. Ja voitte uskoa, että itsellä tulee tällaisia lukiessa aikamoinen hinku dieetille! (sanoinko oikeasti dieetille? piti sanoa kisaamaan. haluanko vain dieetata? ei kai sentään. ehkä se on myös se matka eikä vain määränpää..)

Vuosi sitten tähän aikaan aamu alkoi punnituksella ja peiliin tuijottamisella. Sitten lenkille joko aurinkoiselle Vänärille tai kipuamaan Puijon portaita. Aamulenkit olivat loppuun asti mieluisia, ehkä koko päivän paras hetki. Tai ainakin toiseksi paras, sillä aamupuuro sen lenkin jälkeen oli jotain taivaallista. Ja voi että, kun sai luvan tankata! Tankkauspäivää odotti aina kuin kuuta nousevaa niin, ettei edellisenä yönä meinannut uni tulla, kun mietti että seuraavana päivänä saa syödä sämpylää! En tiedä miksi se sämpylä oli niin kova juttu, en ikinä tavallisesti syö sämpylöitä. Mutta koko tankkauspäivä oli aina yhtä juhlaa ja teki vain mieli hyppiä ja laulaa: ”Don`t worry, be happy!”. Seuraavalla viikolla paino nytkähti taas vähän alaspäin ja kaapista alkoivat sopivat vaatteet loppua. Oli hämmentävä tunne, kun mahtui ihan kaikkiin vaatteisiinsa eikä mistään puristanut (toista se on nyt..).

Jos minulla on kova kisahinku, niin niin sitä tuntuu nykyään olevan aika monella muullakin. Sarjoja on enemmän, on kaikille vaihtoehto ja harrastajamäärät kasvavat kovaa vauhtia. Mikä tässä lajissa on alkanut kiehtoa? Salilla treenaaminen, oma ulkomuoto, bling bling vaiko se, että tämä on laji, jonka voi aloittaa vasta aikuisena ja silti menestyä? Entä onko leikkiin ryhtyjillä todellista käsitystä leikin säännöistä?

Aina kun haikailen dieettiä, yritän muistuttaa itseäni niistä viime kesän viimeisistä viikoista, jolloin voimat meinasivat loppua. Nälkä, väsymys ja vitutus kasvoivat loppuvaiheessa nimittäin melko koviksi. Vaikka matka kisalavalle oli joka vuosi yhtä ihana, ei viimeisinä viikkoina enää ollut kovin kivaa. Eihän se tietysti missään lajissa kovin kivaa aina ole, mutta näin amatööriurheilijana kun ei voi keskittyä vain urheilemiseen, niin pitää jaksaa muutkin asiansa hoitaa. Se vaati välillä hieman sisua.

Ensimmäinen dieetti taisi mennä aikamoisessa fiiliksessä. Olin varautunut, että koko kesä on kamalaa, kieltäytymisten täyttämää aikaa, mutta kamaluus oli kesästä kaukana. Opin, että tapansa pystyi muuttamaan ja uusista tilanteista nauttimaan. Festareilla selvisi light colan kanssa, yhteisellä perheaterialla keitti omat riisinsä, matkoilla pakattiin kylmälaukku mukaan, ei ongelmia. Kaikki tuntui yllättävän helpolta. Tai sanotaanko, että ei ollut kamalan vaikeaa, ei kai sitä nälkäänsä voi helpoksikaan sanoa. Viimeisin dieetti tuntui vaativan jo paljon enemmän, vaikka homma menikin osittain rutiinilla. Kroppa ei toiminut ihan samalla tavalla, vaikka lopuksi toistaiseksi parhaimpaan kuntooni pääsinkin. Väsymys oli kuitenkin havaittavissa.

Lajina tämä on hieno ja on hyvä, että harrastajamäärät kasvavat, sillä tässä samalla treenaamisen lisäksi oppii perusasioita ravitsemuksesta. Mutta kilpailutasolla laji on myös erittäin haastava ja vaativa, joka vaatii asennetta. Samalla ehkä myös ymmärrystä lähipiiriltä, sillä harrastus ei jää salille vaan seuraa mukana ihan kaikkialle. Mutta eipä tämä toisaalta muista vaativista lajeista mitenkään eroa. Urheilu kilpatasolla on aina vaativaa ja vaikuttaa kaikkiin elintapoihin. Ei meidän tarvitse nostaa itseämme jalustalle, vaikka epäinhimillisen alhaalle rasvaprosenttimme saammekin. Nyt Lontoon kisoja katsellessa ei voi kuin ihailla yleisurheilijoita, joiden vartalot ovat aivan jumalaisia. Onko kyse geeneistä vai panostetaanko maailmalla eri tavalla myös ravitsemusasioihin? Vai voiko muka vain hyvien geenien ansiosta olla niin kireässä kunnossa? Yleisurheilussa ravitsemus on kuitenkin myös suorituskykyyn vaikuttava tekijä, kisasuoritusta ei voi tehdä suolakikkailujen ja vuorokauden juomattomuuden jälkeen niin kuin meidän lajissamme.

Aärimmäisen tyytyväinen olen silti siihen, että olen ns. offilla, vaikka tuo sana minusta jotenkin hölmö onkin. Olenko jotenkin pois päältä, kun en pudota painoa? Eikös tämä ole vähän niin kuin peruskuntokausi? Joka tapauksessa olen saanut levätä ja ottaa vähän rennommin. Muistaa taas, että elämässä on muutakin kuin treenaaminen. Ainakin vähän, vaikka treenaaminen nytkin aika korkealle arvoasteikossa nouseekin. Mutta luulen, että lähipiirikin on tyytyväinen siihen, että asioita voi suunnitella ilman, että pitää heti miettiä, että ”no mites Petran ruokailut?” Ja ei, en todellakaan aio raahata kylmälaukkua ”offilla” mukanani. Jos en osaa ilman omia eväitä valita sopivaa syömistä tarjolla olevasta, niin sitten voin olla ilmankin. Ja sitten on ehkä mennyt koulutuskin hukkaan.

Pienenä tyttönä ekalla dieetillä

PS. Olen kaivanut juoksulenkkarit esiin ja voin kertoa, että kulkee!

perjantai 3. elokuuta 2012

Viikon liikunnat

Huippuviikko takana! Joka ilta jotakin treeniä. Pikku hiljaa tottuu tähän iltatreenaamiseen, vaikka edelleenkin sitä mieluummin aamupäivällä treenaisi. Iltaisin salillakin on niin paljon jengiä, että hermothan siellä meinaa mennä, kun ei tiedä mihin mahtuu ja kuka hengittää niskaan. Aaarrggh. Välillä tuntuu, että siellä treenien sijasta menossa kuka kukin on tai kuka on kovin karju -kilpailu. Pitää ehkä ilmoittautua mukaan.

Mutta maanantaina siis Zumba ja rinta-ojentajatreeni.

Tiistaina ensin nopea olkapäätreeni, sitten asiakkaana TehoMuokkaustunnilla. Ja täytyy kyllä sanoa, että olipa mahtava tunti! Tai no, miten sen nyt ottaa. Aluksi piti laittaa nilkkapainot laudalle askellusta varten. Valittavana oli puolen kilon ja kilon painoja. Valitsin totta kai ne kilon painot. Jep, kymmenen minuutin päästä meinasin kuolla ja 20 minuutin kohdalla niistä oli pakko luopua. Jalka ei vaan yksinkertaisesti enää pitänyt. Sitten yläkroppaa varten piti valita käsipainot yhden ja kolmen (tai neljän?) kilon väliltä. Tietenkin valitsin kolmoset, koska olenhan tosi vahva. Seitsemän miljoonaa vipunostoa ja varpaille nousua myöhemmin totesin, etten yksinkertaisesti pysty tekemään mitään joustonostoja, että teenpä tässä sitten pelkkiä jalkoja. Vatsalihasten kohdalla ajattelin, että nyt näytän että vatsalihakset ainakin on kunnossa. Eikä toivoakaan, että olisin jaksanut kaikki ilman taukoja.. Liike vaihtui useasti mutta huilia ei tullut. Olipa todella kova ja ammattitaitoisesti ohjattu tunti! Harvoin sitä enää tuolla tavalla yllättyy.

Keskiviikkona ensin kiertoharjoittelun ohjaus, jossa ei itselle liiketttä, mutta sitten Zumban ja keskivartalotunnin ohjaukset. Zumba taisi mennä lähes koko ajan yli 170 sykkeellä että vähän oli taas vauhti päällä :)

Torstaina pitkästä aikaa BodyAttack-tunnilla, asiakkaana tällä kertaa. Se on kyllä mieletön tunti, yhä edelleen. Ei mitään hienouksia, ei hurjia koreografioita, ei erikoista musiikkia. Mutta silti itsensä voittamista ja mahtavaa treeniä. Tunnin jälkeen selkää, joka jäi kyllä logistisista syistä johtuen vähän vajaaksi treeniksi.

Tänään ansaittu lepopäivä, jotta jaksaa huomenna taas. Töistä kotiin polkiessani poikkesin Lidliin ja ostoskoriin jäi paketillinen simpukkasuklaata. Tänään on siis karkkipäivä, jei :)



Yksi juttu vaan; ne hauikset on muuten edelleen treenaamatta.

PS. Kuvat saa odottaa sitä, että Sonera toimittaisi tilatun laajakaistan käyttöömme. Tällä mökkölöllä (vai mikä mokkula se on, no joka tapauksessa se, mikä ei toimi millään firmalla ja missään paikassa...) kuvien lataaminen kestää vaivaiset puoli päivää ja päättyy erroriin.