keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Unelmalounas

Kävin tänään mukavalla lounaalla. Ateria oli kyllä lounaaksi melko tuhti (piffiä, piffiä), mutta aivan erinomaista. Seurakin oli erinomaista. Itse yrittäjänä toimiva henkilö kehotti minua toteuttamaan unelmani yrittäjyydestä niin kuin myös toteuttamaan kaikki urheiluun liittyvät unelmani. Ne unelmat kun tehty on toteutettaviksi. Ja yrittämättä jättäminen harmittaa enemmän kuin yrittäminen ja epäonnistuminen.
Oli mukava kuulla kannustusta asioissa, joita olen varovasti miettinyt. Yleensä jos ihmisellä on kunnianhimoisia suunnitelmia, on ihmisten suhtautuminen hieman varovaista. Aina pelätään epäonnistumista ja riskejä eikä haluta hypätä pois turvallisista ympyröistä. Itse sain kuitenkin varmuutta sille, etteivät suunnitelmani ole ihan utopistisia enkä elä haavemaailmassa vaan voin ihan todella toteuttaa haaveeni ja elää juuri niin kuin haluan. Elämä on ihmeellistä J
Ja mitä tulee keskusteluun karppaamisesta ja ravitsemussuosituksista, seison yhä edelleen suositusten takana. Mielestäni suositukset eivät ole uskon asia. Eri asia sitten on luottaako tutkittuun tietoon vai yksittäisten ihmisten kokemuksiin. Ongelmahan ravitsemuksessa on se, että kaikkea ei voida tutkia. Ihmiset eivät ole koekaniineja, joita voitaisiin laittaa syömään ihan mitä tahansa. Lisäksi aina kun ruokavaliosta poistetaan jotakin, tulee siihen jotakin tilalle. Aina ei siis voida tietää mistä mikäkin asia johtuu tai on seurausta.  
Olen hieman murheellinen siitä, että oli tässä vähän erilainen kuva tulevasta ammatista opiskelun alkaessa. En arvannut, että joutuisin ohjaamisen sijaan vain puolustautumaan syytöksiltä. Mutta yhtäkkiä meistä onkin joidenkin mielestä tullut aivopestyjä valehtelijoita, joiden työn maallikot osaavat paremmin. Tosin olen kyllä vahvasti edelleen sitä mieltä, että tämä tällainen porukka on melko pieni. Ne vaan sattuvat huutamaan hemmetin kovaa.
Onneksi maailmassa on kuitenkin (ainakin toistaiseksi) ruokaa meille kaikille, saamme vatsamme täyteen ja vähän enemmänkin. Muistetaanhan aina, että ruokailu on myös nautintoa! Joskus voi jopa syödä tuhdin lounaan jos siltä tuntuu. Eikä kaikkea tarvitse aina ottaa kovin vakavasti.
Tässä on esimerkiksi nyt treenien osalta menossa aivan onnettoman huonot viikot. Vuorokaudessa ei ole riittävästi tunteja ja koska haluan nyt hoitaa kouluhommat kunnialla kotiin, on treeneistä pakko karsia. Mutta onneksi maailma ei kaadu siihen, sali ei sinä aikana katoa ja tätä vaihetta ei kestä ikuisesti. Priorisoinnilla pysyy pää kasassa ja kroppa menossa mukana. Ja viikonloppuna otetaan myös vähän lomaa ja lähdetään reissun päälle. Mukavaa marraskuun viimeistä päivää!

Munakkaasta tulikin munakokkelia! 

maanantai 28. marraskuuta 2011

Hävettävä bloggaaja?

Tässähän kävi nyt niin, että kirjoituksistani ärsyyntynyt karppaaja linkitti blogini karppaajien keskustelufoorumille ja senhän nyt tietää mitä siitä seuraa. Yhteydenottoja, jotka vaativat todistamaan sitä ja tätä.

Ilmeisesti minä ja blogini saavat jonkun (ilmeisesti tuntemani??) ihmisen tuntemaan häpeää siitä, että olemme samasta kaupungista. Häntä rauhoittaakseni voin todeta etten ole kuopiolainen eikä minusta milloinkaan sellaista tule. Aion muuttaa pois kaupungista valmistuttuani ja olen myös tullut tänne vain opiskellakseni. Eli älä suotta häpeä Kuopiota. Ainakaan tästä syystä.

Olen ilmeisesti aggressiivinen, joten yritän jatkossa hillitä itseäni. Olen kyllä lukenut aika paljon aggressiivisia karppauskirjoituksia, mutta ilmeisesti se on heidän yksityisoikeutensa. Ja myönnetään, että ihan aina minä en osaa käyttäytyä ja kiihdyn nollasta sataan noin nanosekunnissa, mutta kukapa meistä täydellinen olisi?

Se on kyllä harmi, jos tässä pysyvästi syntyy kaksi toimeen tulematonta ääripäätä karppaajien ja meidän suosituksia tukevien välille. Olisihan hienoa, jos pystyisimme löytämään kultaisen keskitien, jolla parantaa koko väestön terveyttä. Mutta jotenkin tämä keskustelu ajautuu aina samaan pattitilanteeseen, jossa keskustelun osapuolet eivät pysty toisiaan ymmärtämään. Se on sääli, mutta ilmeisesti minäkin olen aggressiollani sitä edesauttanut. Pitää siis antaa moitetta myös itselleen.

torstai 24. marraskuuta 2011

Lapsellinen lapseton, mutta ainakin on olkapäät!

Kävin salilla hankkimassa olkapäät. Eikös ne nyt yhdestä kerrasta jo tule, mitä häh?

Pystypun. x 3; kp 18,5kg, 18,5kg, 20kg
Vipunostot sivuille x 4; 8kg, 7kg, 7kg, 7kg
Eteen x 3; 5kg
Takaolat taljalla x 4
Penkkipun. kapea x 3; 50kg, 55kg, 60kg
Ranskalainen taljalla x 4
Push down x 4
Jalannostot roikkuen + voimapyörä



Päivällä onnistuneesti koulujuttuja ja illalla BA. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan mieletöntä seurata, kun ihminen löytää liikkumisen ilon! On niin mahtavaa, kun näkee miten henkilö silmät loistaen kertoo onnistumisistaan ja liikunnan riemusta. Tällaisia tarinoita olisi hyvä jakaa suuremmallekin yleisölle, jotta yhä useammat uskaltaisivat ryhmäliikunnan pariin. Totta kai liikkumisen ilon voi löytää mistä vaan, mutta oma kokemus nyt on ryhmäliikunnasta ja kuntosalilta. Ja salilta sen voivat löytää ihan kaiken ikäiset ja kokoiset naiset, se on mahtavaa!

Sitten muihin asioihin. Tässä sattui jotakin, joka oli puolisolleni kovin iloinen asia, mutta samalla minulle melko ikävä. En lähde sitä nyt sen kummemmin selittämään, mutta joka tapauksessa pahoitin mieleni eräästä asiasta ja nyt minun onkin hirveän vaikea olla toisen puolesta onnellinen. Miten se meneekin niin? Miksi sitä aina ajattelee eniten omaa napaansa ja omia tunteitaan? Miksei voi laittaa niitä syrjään ja iloita toisen puolesta? Onko ihminen sitten pohjimmiltaan vain niin itsekäs olio vai olenko se vain minä? Joka tapauksessa elämä on kummallista ja joskus ehkä hieman vaikeaa.

Ja sitten pääsin taas siihen dilemmaan, että minkä helvetin takia kolmeakymppiä lähestyvän ihmisen pitäisi olla tietynlainen? Miksi pitää "asettua aloilleen", mennä naimisiin, tehdä lapsia ja hankkia koira tai kultakala? Ja minkä takia miehet saa olla ikuisia pikkupoikia, mutta naisten pitäisi aikuistua? Miksi miehet saa puhua jääkiekosta ja pelata pleikkaria, mutta naisten tulee istua nätisti ja puhua sisustamisesta? Tai puhua lapsista. Tai häistä. Tai jostain muusta yhtä mielenkiinnottomasta. Mitä hittoa? MIKSI? Se on huutava vääryys.

No tietenkään kenenkään ei pidä väkisin tehdä mitään. Mutta kyllä sen välillä pystyy rivien välistä (ja joskus ihan riveiltäkin) lukemaan miten itse on jotenkin itsekäs, lapsellinen ja vastuuton, kun ei ole vielä "aikuistunut". Itsekkäästi vaan keskittyy urheilemiseen (eikös se salilla käyntikin ole oikeastaan miesten hommaa..?), asuu pienessä ja sotkuisessa vuokrakämpässä ja jaksaa herran jestas juhliakin vielä aamuun asti. Pukeutuu nahkarotsiin ja tennareihin (joissa muuten ei saa palvelua Sokoksen meikkiosastolla, vaikka käsittääkseni maksan puuteristani ihan yhtä paljon kuin jakkupukunaisetkin), mikä on ilmeisesti myös jonkun sortin statement. Ja tarkoittaako se, ettei halua omia lapsia sitä, ettei tykkää lapsista lainkaan? Sehän nyt on hyvänen aika täysin eri asia! Menkää nyt kotiinne. Eikö me kaikki tänne mahduta, miksi minua pitää katsoa nenänvartta pitkin? Ei aina tajua. Mutta ei tarviikaan. Täytyy pitää lähellään vaan sellaiset ihmiset, joille millään muulla kuin minulla itselläni ei ole väliä.

Ugh. Olen purkanut pääni. Kiitos siitä. Nyt iltapalaksi munakasta broilerisuikaleilla, sipulilla, paprikalla ja tomaatilla. Kelpaa. Hyvää yötä!

Cashew-pähkinät on parhaita!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Mitä sinun ostoskärrystä löytyy?

Toripolliisin kanssa Oulussa

Terkkuja Oulusta! Kivaa oli ja saattoi mennä myös aika lujaa, mutta mitäpä tuosta. Jos sitä joka sunnuntai heräisi pirteänä treenaamaan, niin olisiko se enää kivaa? Pitää kokeilla jotain muutakin välillä J Ja Dankohan oli jälleen ihan huippu. Levottomia välispiikkejä ei tällä kertaa hirveästi kuultu, mutta meininki oli muuten taattua Dankoa. Olin fiiliksissä! Toivottavasti pian taas uudestaan.

Rock n` rollista sitten paluu arkeen. Olen herkkulakossa. Kokonaiset kaksi viikkoa, kuvitelkaa! Kahden viikon päästä matkaan Riikaan kiekkoa katsomaan ja silloin saa seuraavaksi pullastella. Ostin sunnuntaina paluumatkalle suklaata ja vannoin, että sen jälkeen en suklaaseen koskisi ennen Riikan reissua. Puoliso lähti leikkiin mukaan ja laajensi sen herkkulakoksi. Sillä mennään sitten.
Tällä viikolla onkin sitten ”herkuteltu” klementiineillä, ovat älyttömän hyviä ja makeita nyt. Ja miten niistäkin tulee ihan joulu mieleen? Pitää ostaa myös punaisia omenoita. Pohdin tuossa, kun tehtiin viikon kauppareissu, että loppujen lopuksi eivätpä nuo ruokaostokset hirveästi ole dieetin jälkeen muuttuneet. Samaa tavaraa sieltä kärrystä (tai kärristä, niin kuin savolaiset sanovat...) aina löytyy.
Minun kaapista löytyy aina:
·        rahkaa
·        raejuustoa
·        maitoa
·        kananmunia
·        kaurahiutaleita
·        mustikoita
·        persikkaa
·        tomaatteja
·        paprikaa
Ja nykyään hirveän usein myös ruisleipää, Beceliä, leikkelettä, appelsiineja ja näkkileipää. Eipä siinä tarvitse kaupassa juurikaan miettiä. Joskus pitäisi muistaa taas enemmänkin jäädä hyllyjä tutkailemaan ja uutuuksia bongailemaan. Mutta mitäpä hyväksi havaittuja tuotteita vaihtamaan kun ei edes kyllästytä.
Lämmin ruoka kokee sitten enemmän vaihtelua. Eräänä päivänä herkuteltiin jopa pasta carbonaralla! Tosin se oli tuunattu niin, että sisälsi kinkkusuikaleita ja Sydänmerkin omaavaa ruokakermaa. Mutta hyvää oli joka tapauksessa!
Nyt on taas aika painua duuniin. Huomenna tiedossa olisi olkapäätreeniä, koulujuttuja ja BodyAttackia, jei! Ja taas tässä mennään viikonloppua kohti, ei muuta kuin mukavaa loppuviikkoa ja hyviä ruokaostoksia! J

perjantai 18. marraskuuta 2011

Kuka uskaltaa syödä koulussa?

Viikko alkaa olla aika lailla paketissa. Kaikki pakolliset hommat on hoidettu ja edessä enää huominen tunti ja sitten Ouluun J Yliopistolla majailen vielä hetken ja sitten kotio katsomaan netistä Ässien matsia, erinomainen viikonlopun alku (toivottavasti)!

Gradu ei ole juurikaan edennyt. En tiedä mikä sen kanssa oikein on, kun ei vaan jaksa. Tekemisen määrä on niin suuri, että ei jaksa edes aloittaa. Kirjallisuus tosin alkaa olla kasassa, että kyllä sitä on aikamoinen laiskimus, ettei nyt viitsi alkaa siihen SPSS:ään paneutua. Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että gradun tekoa varten on varattu yli kuukausi aikaa kevätlukukaudelle, joten ihan turha tässä on stressata. Ei se stressaaminen ennenkään ole auttanut.
Tänään aamulla selkätreeniä:
Ylätalja x 3
Alatalja x 3
Vipuvarsiveto ylhäältä x 3
Tuettu kulmasoutu x 4
Ylätalja niskan taakse x 4
Selänojennus x 3
Vatsoja superina
Superhyvä treeni. Painot oli lähinnä pienet tai tosi pienet. Ei oo voimmoo selässä nyt.
Syöminen on tänään ollut kyllä heikkoa, kun en ehtinyt yliopistolla syömään ja jäin silti vielä koneelle hommia tekemään. Protskupatukalla ei pitkälle pötkitä. Nämä on näitä tilanteita, kun saa huolella suunnitella mitä seuraavaksi suuhunsa pistään, ettei tule ihan koko jääkaappia syötyä. 

Yhdysvalloista tuli tänään uutinen, että siellä pizza lasketaan kouluruokailussa vihannekseksi. Kyllä, luit oikein.  Pizzassa on tomaattikastiketta, joten se on ihan selvästi vihannes. Hallelujaa. Yhdysvaltain kouluruokailu nyt muutenkin on mitä on ja nyt viimeisetkin vihannekset varmaan muutetaan pizzaksi. Hienoa, näin sitä ehkäistään lihavuusepidemiaa USA:ssa.
 Ja tämän uutisen jälkeen on vieläkin vaikeampi ymmärtää tiistain Ajankohtaisen Kakkosen ruoka-iltaa. Aloin mielenkiinnolla katsomaan ohjelmaa, mutta järkytyin kyllä melkoisesti, kun ensimmäinen aihe oli kouluruoan ”myrkyllisyys”. Ohjelmassa haastateltu isä ei antanut lapsensa syödä koulussa, vaan valmisti tälle eväät mukaan. Kouluruoassa kun on lisäaineita ja kaikkia mahdollisia myrkkyjä, se ei ole luomua eikä lähiruokaa eikä vähähiilihydraattista eikä sitä eikä tätä tai tota. Näin. Suomalainen kouluruoka on vertaansa vailla, mutta hienoille suomalaisille se ei enää kelpaa. Häpeäisivät! Ilmainen kouluruoka on niin hieno asia, että miten kukaan voi siitä valittaa?
Tulevaisuudessa tämäkin ilo varmasti katoaa, mikäli kaiken maailman erikoiset ruokavaliot yleistyvät ja vanhemmat alkavat vaatia kullannupuilleen heidän ruokavalionsa mukaista ruokaa. Kun perusruoka ei enää kelpaa. Sellaiseen yksilöllisyyteen ei taatusti resursseja tule olemaan, joten toivotaan, että tulevaisuudessakin perinteiset ruoat kelpaavat kaikille. Kouluruoalle on olemassa oma suosituksensa, jonka mukaan ruoka valmistetaan, ja keittiöiden henkilökunta tekee kyllä hienoa työtä, että nykyresursseilla valmistavat maukasta ruokaa. Aina pitää kaikesta valittaa.
Ja yhä edelleen tämä lisäainehysteria ihmetyttää minua. Kuka on keksinyt, että yhtäkkiä kuolemme natriumglutamaattiin? On siis ihan hyvä, että lisäaineet jätetään pois, jos niitä ei ole pakko käyttää, mutta monissa tuotteissa lisäaineet itse asiassa lisäävät turvallisuutta, mikäli niillä varmistetaan tuotteen hygieeninen laatu. Tietenkin väriaineet sun muut voisi jättää pois, niillä ei ole kuin esteettinen merkitys, mutta toisaalta; teollisuus valmistaa sitä mitä ihmiset ostavat. Niin se vaan on.

 Puuh. Se siitä. Aion nyt lähteä ostamaan vettä, johon on lisätty hiilihappoa ja lisäaineita, mm. aspartaamia (hidas kuolema tulee siis taatusti). Oikein mukavaa viikonloppua!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Jalkarrreeeni

Tuli vaan mieleen, että eikös menninkäiset ole aika pieniä otuksia..? Että pieleen meni sitten se arvio. Taidan siis olla vain omituinen...

Jalkoja siis vuorossa tänään. En kanna ikinä treenivihkoa salilla mukana, joten en jälkeenpäin enää muista montako toistoa mitäkin liikettä kullakin kierroksella tein. Tein niin monta kuin tuli ;) Samasta syystä minulla ei ole juuri koskaan kameraa mukana treeneissä. Salilla treenataan ja runoilut ja kuvailut hoidetaan sitten muualla ;) Tosin oma syntini salilla on toisinaan liiallinen suustani kiinni jääminen. Mutta kun ne jääkiekkokeskustelut on vaan hoidettava aina jossain välissä. Jonkun pitää tuoda kuopiolaiset takaisin maan pinnalle, kun luulevat jo voittaneensa mestaruuden.. Ja pah! Kyllä se on niin, että Porista kajahtaa tällä kaudella!

Joka tapauksessa siis treeni näytti kutakuinkin tältä:
  • Lämmittely crossarilla 15min
  • Prässi x 4 (+2xrest pause); prässi + 150kg, 170kg, 170kg, 170kg
  • Kyykky x 4; Smith + 30kg, 35kg, 40kg, 40kg
  • SJMV x 4; 50kg
  • Ojennus + koukistus x 3
  • Lähentäjät x 3
  • Jäähdyttely juoksumatolla 5min
Oikein mainio treeni. Painoillahan ei vielä juhlita, mutta suunta on ylöspäin! Hyvä juttu on, että takareisi kestää jo kaikki takareisiliikkeet ja antaa laittaa enemmän painoakin. Ei siitä ikinä uuden veroista tule, mutta kunhan ei estäisi liikkeitä, niin sen kanssa voisi oppia elämään. Onhan sen kanssa toki jo reilusti yli vuosi painittukin.

Hetken aikaa vielä tuntien suunnittelua ja läpi käymistä ja sitten työmaalle. Ja se gradu... No, ei se mihinkään yhden päivän aikana katoa, eihän?

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Menninkäisen viikko

Alan epäillä olevani menninkäinen. Tykkään pimeästä ja auringon paiste saa minut sulkemaan verhot tiiviisti. En kestä jos aurinko paistaa silmiin enkä juuri välitä lämmöstä tai helteistä. Syksyn tihkusade ei masenna minua ollenkaan, silmiin paistava aurinko taas ärsyttää huomattavasti enemmän. Aamulla ei haittaa, että on pimeää. On mukava istuskella aamukahvilla ja katsella katulamppujen valaisemaa hiljaista katua. Tykkään muutenkin herätä aikaisin. Aikaisin aamulla ei oikeastaan ole vielä kiire minnekään. Koko maailman kiire tuntuu kadonneen. Aikaa on vain aamukahville :)

Tuleva viikko ei onneksi ole kovin kiireinen. Aika perusviikko, joka tosin huipentuu lauantaina Oulun reissuun ja Danko Jonesin keikkaan. Alkaa tuo Kuopio-kiintiö taas olla täynnä, niin pitää hetki piipahtaa muualla ;)
Miltä viikko sitten näyttää? Aikalailla tältä:

MA               Jalkatreeni aamupäivällä
                     Gradujuttuja ja tuntien suunnittelua päivällä
                     Illalla Zumban ja Step-tunnin ohjaukset

TI                  Aamulla olkapäät ja ojentajat salilla
                     Klo 9 yliopistolle
                     Klo 13 töihin ja työpäivä päättyy illalla BodyAttack-tunnin ohjaukseen

KE                Aamuvuoro töissä
                     Klo 15 yliopistolle ja koulujuttuja --> n. klo 19 asti
                     
TO                Aamuvuoro töissä
                     Päivällä selkätreeni
                     Illalla BodyAttack-tunnin ohjaus

PE                 Aamupäivällä rinta-hauistreeni
                     Klo 12 alkaen koulujuttuja --> n. klo 19 asti

LA                Zumban ohjaus ja sitten tien päälle --> till Uleåborg!

Eli oikein mukava viikko. Salitreenejä tulee tähän viikkoon neljä, useimmiten niitä mahtuu viikkoon viisi kappaletta. Ohjauksia on viisi tuntia, mikä on aika perusmäärä. Muuten en sitten aerobista teekään. Satunnaisesti saatan käydä muiden ohjaajien tunnilla tai sitten ihan kävelylenkillä, mutta harvemmin. Tykkään kyllä hölkkäilystä, mutta tämä treenimäärä on nyt tällä hetkellä ihan riittävä.

Salitreenit teen aina aamulla tai aamupäivällä. Treenaamaan pitää päästä mielellään heti aamiaisen jälkeen. Työ- tai koulupäivän jälkeen treenaaminen ei ole minun juttuni ja harrastan sitä vain jos aikatauluun ei muu sovi. Aamuihminen :)

Erityisinä kehityskohteina salilla ovat edelleen jalat ja selkä. Olkapäät ja ojentajat taitavat olla vahvimmat osa-alueeni. Hauiksia en oikeastaan edes omista, mutta elän toivossa, että jonain päivänä ehkä. Mutta ne jalat ja selkä. Huoh. Minähän olen yhtä jalkaa, joten olisi aika olennaista omata reisilihakset. Helpommin vaan sanottu kuin tehty. Kun on seitsemän metriä pitkät jalat, ei kyykkääminen ainakaan helpotu, se kun muutenkin on niin kivaa hommaa... Sitkeästi kuitenkin painetaan ja puuskutetaan menemään. Aion omistaa vielä joskus jalat, joissa on muotoja muutenkin kuin suklaakakkujen ansiosta.
Ja kunnon selän. Selän treenaamisessa meni pitkän aikaa, että sen oppi tekemään oikein. Niin, että saa tuntuman pidettyä koko ajan oikeassa lihaksessa eikä riuhdo miten sattuu. Painot eivät minulla selkätreenissä ole vieläkään kovin isot, mutta se tuntuma on jo löytynyt. Pienin askelin kohti kehitystä siis.

Jotenka menninkäinen painuu nyt salille, jotta voi ehkä joskus taas nousta kisalavalle. Sillä toista kertaa se ei sinne pettymään nouse.

Viikonlopun herkkuruokaa: lihapullia, perunaa, palsternakkaa, bataattia, paprikaa + bearnaisekastiketta, nam nam!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Moves Like Jagger



Mikä auttaa stressaavaan viikkoon? Rrrreenit tietysti. Viikon ainoat stressittömät hetket vietin raudan parissa :)

Viikonloppu on aina parasta. Ihan sama onko töissä vai vapaalla, viikonloppu on aina viikonloppu. Perjantain Zumba-tunnilla on aina ihan levoton perjantaifiilis. Ja Moves like jagger tunnin lopussa saa viimeistään ohjaajalta homman lähtemään lapasesta, mahtava biisi!

Treeni kulkee, ruoka maistuu ja hommaa riittää. Hirvittävästi olisi opiskeluhommia tehtävänä, jos sitä meinaa ens kesänä valmistua. Ja eiköhän sitä meinaa. Kyllä nää tästä suttaantuu. Mulla on aina ollut kohtalaisen rento ote tähän opiskeluun, mutta aina olen mukana pysynyt. Turha nipottaa pienistä.

Mutta viikonloppuna ei mietitä opiskeluja. Se on Zumba ja sitten salin puolelle. Makoisaa marraskuuta!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Ei tehdä siitä vaikeaa

Söin eräänä päivänä työpaikan lounastauolla jälkiruoaksi persikkapaloja suoraan purkista. Aikani kuluksi tutkailin mehussa lilluvan persikan ravintosisältöä ja huomasin sen sisältävän 15 g hiilihydraattia per 100 g. Söin yhteensä 200 g persikkaa ja mietin, että jos olisin tosi tiukka karppaaja, olisiko päivän hiilihydraattiannokseni nyt siinä?

Toisena päivänä surffailin netissä ja eksyin selailemaan useita eri blogeja. Huomasin, että niillä, joiden ruokavalio poikkeaa jotenkin ”valtavirrasta”, sen noudattaminen on jotenkin extratärkeää. Ruoan pitää olla vuoden jokaisena päivänä tietynlaista ja matkalle lähteminen tuottaa erityistä stressiä, kun ei ole varmuutta miten reissun päällä ruokailut voi järjestää. Omia eväitä pitää ainakin pakata mukaan ja lisäksi kuljettaa kaikki lisäravinteetkin mukana – reissun pituudesta riippumatta. Jäin pohtimaan, voiko ruokavalio olla terveyttä edistävä, jos se aiheuttaa ainaista stressaamista? Ja onko se elämä todella pilalla, mikäli joskus syö eri tavalla?
Dieetillä matkustaminen oli yhtä eväistä stressaamista. Oli parempi olla omat eväät mukana joka paikassa, jotta tiesi aina tasan tarkkaan mitä oli päivän aikana tullut syötyä. Päivät piti ennakoida tarkkaan etukäteen, jotta tiesi mitä eväitä esimerkiksi kouluun tai töihin piti varata.

Nyt nautin eniten siitä, ettei tarvitse stressata! Minulla on tietty ruokavaliorunko,  jota noudatan, mutta nyt maailma ei kaadu yllättäviin tilanteisiin. Suunnitelmaa ei tarvitse noudattaa pilkuntarkasti vaan sitä voi soveltaa tarpeen mukaan. Yliopiston ruokalaan ei tarvitse raahata talousvaakaa mukaan ja tien päällä voi halutessaan käydä oranssilla huoltoasemalla syömässä. Tottahan toki sitä yrittää pitää ruokavalion rungon terveellisenä, mutta ei minun kuntoni romahda, jos käyn joskus ravintolassa syömässä ranskalaiset. Ei elämästä pidä tehdä hirveän vaikeaa. Maailmassa on jo muutenkin riittävästi stressin aiheita, miksi tehdä syömisestä yksi lisää?
Ruokailu on paljon muutakin kuin optimaalinen ravintosisältö. Ruokailu (terveellinenkin) on nautinto. Joskus toki nautinnoksi tarvitaan vähän herkkuja. Mutta vain vähän ja siksi ostinkin kahden hengen talouteemme normaalia pienemmän kakkuvuoan, jotta ajoittainen leipomisen tarpeeni ei aiheuta turhaa kaloreista stressaamista! Joskus vähemmän on ihan tarpeeksi J

Lähdössä illalliselle ilman stressiä!

torstai 3. marraskuuta 2011

Lahjattomat treenaa

Treeni-into on viime päivinä ollut kova. Kroppa on ollut hyvällä tavalla jumissa, kun salilla on taas saanut tehtyä hyviä treenejä. Ja hyvänen aika miten paljon ihmisellä on energiaa, kun se voi syödä normaalisti!
Elämä on muutenkin palaillut takaisin uomilleen ja päivät kulkevat treenit-kouluun-töihin-ruljanssissa. Vapaa-aikaa vietän viikonloppuisin sen mitä ehtii, vaikkakin aina olisi kyllä kouluhommia tehtävänä. Joku ihmeen pro-gradu – työkin odottaa tekijäänsä… Ja tekijä odottaa, että oppisi SPSS-ohjelman käytön jotenkin mystisesti ilman harjoittelua. Ja löytäisi jostain enemmän aikaa kuin tunnin sieltä, tunnin täältä.
Olen monesti miettinyt, minkälaista mahtaisi olla elämä, jossa olisi vain yksi päivät täyttävä asia. Olisi esimerkiksi vain opiskelija ja keskittyisi siihen. Tai kävisi vain töissä. Kun tulisi töistä kotiin, ei TARVITSISI tehdä mitään. Ei olisi kirjallisia tehtäviä, ei graduja, ei jatkuvaa uuden opettelua, ei ehkä tuntien suunnitteluakaan. Mitä sitä tekisi? Kotitöitä? Löhöisi sohvalla? Kävisi joka ilta lenkillä? Mitä ihmettä työssä käyvät ihmiset tekevät iltaisin?? Sohvalla löhöämiseen hajoaisi pää ehkä alle viikossa.
Uusia kisasuunnitelmia tekisi jo mieli tehdä, mutta aina kun mietin kisoja, valtaa jokin ihmeellinen itsesäälin tunne mielen. ”Kun ei musta kuitenkaan mihinkään oo, johan se nähtiin..” Minulla on aina ollut jokin ihmeellinen menestymisen tarve, mutta menestys se vaan on antanut odottaa itseään.. ;) Aerobicissakin olin aika keskinkertainen, mitään huikeaa menestystä sekään ura ei ollut. Tuntuu, että minulla on aina ollut intoa ja tahtoa aina paljon enemmän kuin taitoa ja lahjakkuutta. Töitä olen aina ollut valmis tekemään, mutta tähän asti se ei ole riittänyt. Tuleeko se ikinä riittämään? Tärkeintä kun ei tietenkään ole osallistuminen vaan VOITTO. Ja se tarkoittaa, että lahjattoman on pakko treenata kuin hullu.
Toinen kisasuunnitelmia hidastava tekijä on tuo uusi sääntömuutos. Siis se, että fitness-sarjassa tulee nyt vapaaohjelmasta 2/3 pisteistä ja fysiikasta 1/3. En tykkää siitä. Käytännössähän siis fysiikalla ei enää juurikaan ole merkitystä, riittää että heittää voltteja. Minen osaa voltteja. Minä tahdon keskittyä vaparin lisäksi myös fysiikkaan ja tahdon, että dieettaamisella on joku merkitys. Tämän kesän dieetin kun olisi yhtä hyvin voinut jättää väliin… Jos haluaisin keskittyä vain vapaaohjelmaan, kilpailisin edelleen aerobicissa. Mutta kun tahdoin vaihtaa fysiikkalajiin. Ja nyt tämä on kuitenkin vain kolmasosafysiikkalaji. Sitten taas pelkkä fysiikkalaji kuulostaa omiin korviin niin tylsältä, kun on tottunut sitä jalkaakin kuitenkin heittämään. Hmm, enpä tiedä. Katsotaan nyt mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Ehkäpä se kuulantyöntö olisi sittenkin sopivampi vaihtoehto. Voisi jatkaa tätä pullahtamistakin ihan rauhassa...