Söin eräänä päivänä työpaikan lounastauolla jälkiruoaksi persikkapaloja suoraan purkista. Aikani kuluksi tutkailin mehussa lilluvan persikan ravintosisältöä ja huomasin sen sisältävän 15 g hiilihydraattia per 100 g. Söin yhteensä 200 g persikkaa ja mietin, että jos olisin tosi tiukka karppaaja, olisiko päivän hiilihydraattiannokseni nyt siinä?
Toisena päivänä surffailin netissä ja eksyin selailemaan useita eri blogeja. Huomasin, että niillä, joiden ruokavalio poikkeaa jotenkin ”valtavirrasta”, sen noudattaminen on jotenkin extratärkeää. Ruoan pitää olla vuoden jokaisena päivänä tietynlaista ja matkalle lähteminen tuottaa erityistä stressiä, kun ei ole varmuutta miten reissun päällä ruokailut voi järjestää. Omia eväitä pitää ainakin pakata mukaan ja lisäksi kuljettaa kaikki lisäravinteetkin mukana – reissun pituudesta riippumatta. Jäin pohtimaan, voiko ruokavalio olla terveyttä edistävä, jos se aiheuttaa ainaista stressaamista? Ja onko se elämä todella pilalla, mikäli joskus syö eri tavalla?
Dieetillä matkustaminen oli yhtä eväistä stressaamista. Oli parempi olla omat eväät mukana joka paikassa, jotta tiesi aina tasan tarkkaan mitä oli päivän aikana tullut syötyä. Päivät piti ennakoida tarkkaan etukäteen, jotta tiesi mitä eväitä esimerkiksi kouluun tai töihin piti varata.
Nyt nautin eniten siitä, ettei tarvitse stressata! Minulla on tietty ruokavaliorunko, jota noudatan, mutta nyt maailma ei kaadu yllättäviin tilanteisiin. Suunnitelmaa ei tarvitse noudattaa pilkuntarkasti vaan sitä voi soveltaa tarpeen mukaan. Yliopiston ruokalaan ei tarvitse raahata talousvaakaa mukaan ja tien päällä voi halutessaan käydä oranssilla huoltoasemalla syömässä. Tottahan toki sitä yrittää pitää ruokavalion rungon terveellisenä, mutta ei minun kuntoni romahda, jos käyn joskus ravintolassa syömässä ranskalaiset. Ei elämästä pidä tehdä hirveän vaikeaa. Maailmassa on jo muutenkin riittävästi stressin aiheita, miksi tehdä syömisestä yksi lisää?
Nyt nautin eniten siitä, ettei tarvitse stressata! Minulla on tietty ruokavaliorunko, jota noudatan, mutta nyt maailma ei kaadu yllättäviin tilanteisiin. Suunnitelmaa ei tarvitse noudattaa pilkuntarkasti vaan sitä voi soveltaa tarpeen mukaan. Yliopiston ruokalaan ei tarvitse raahata talousvaakaa mukaan ja tien päällä voi halutessaan käydä oranssilla huoltoasemalla syömässä. Tottahan toki sitä yrittää pitää ruokavalion rungon terveellisenä, mutta ei minun kuntoni romahda, jos käyn joskus ravintolassa syömässä ranskalaiset. Ei elämästä pidä tehdä hirveän vaikeaa. Maailmassa on jo muutenkin riittävästi stressin aiheita, miksi tehdä syömisestä yksi lisää?
Ruokailu on paljon muutakin kuin optimaalinen ravintosisältö. Ruokailu (terveellinenkin) on nautinto. Joskus toki nautinnoksi tarvitaan vähän herkkuja. Mutta vain vähän ja siksi ostinkin kahden hengen talouteemme normaalia pienemmän kakkuvuoan, jotta ajoittainen leipomisen tarpeeni ei aiheuta turhaa kaloreista stressaamista! Joskus vähemmän on ihan tarpeeksi J
Lähdössä illalliselle ilman stressiä!
Kommentit