perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulu

Jouluviikkona huomaa salilla, kenellä se treenaaminen tai kuntoilu on jo elämäntapa. Samat tutut kasvot pyörivät salilla aatonaattoon asti ja paukahtavat paikalle jälleen viimeistään tapaninpäivänä. Yleensä nämä tyypit myös osaavat nauttia jouluherkuista niin, ettei kaikkia välipäiviä tarvitse liikkua pyörimällä eteenpäin. Joulu on ihanaa aikaa, mutta ei asioita tarvitse viedä äärimmäisyyksiin, eli jouluna ei tarvitse syödä yöllä eikä kaikkea suklaata ole pakko vetää kerralla. Toisaalta taas, joulupöydässä ei myöskään tarvitse laskea kaloreita eikä aattona ole pakko mennä salille, jollei siltä tunnu. Kohtuus ja kultainen keskitie sopivat myös jouluun.

Kahteentoista päivään sitä on vedetty 9 kovaa treeniä sekä 9 ohjausta. Vähän tuntuu väsymystä eli joulun kolme huilipäivää taitavat olla paikallaan. Kohta on lähtö tien päälle ja Pori Björneborg kutsuu koko ensi viikoksi. Treenikamppeet on toki mukana eli ensi viikolla tiedossa salivierailuja. Viikko irti Kuopion arjesta tekee silti hyvää, vaikkei arjessa mitään vikaa olekaan.

Nauttikaahan joulusta ja yrittäkää löytää hetki rauhoittumiselle ja vain olemiselle. Inhoan kliseitä, mutta näin kun sitä asuu 400 km päässä perheestään, niin ihan totta joulun parasta antia on yhdessä oleminen. Se, ettei ole kiire minnekään eikä oikeastaan tarvitse tehdä mitään. Minä onnellinen kun saan vielä istuutua valmiiseen pöytäänkin, niin ei ole edes ruoanlaittopuuhia. Toivon siis jokaiselle oikein lämmintä joulua! (näin siinä käy kun joulu tulee; minusta peruspessimististä tulee iloinen, ympäriinsä hyppelevä "love and peace"-ihminen ;))


Millaistahan muuten olisi olla jouluna kisadieetillä? Olisiko kieltäytyminen jotenkin vaikeampaa kuin kesän herkuista kieltäytyminen? Perustuuko joulu tavallaan syömiseen? Voiko lahjoja avata ilman suklaarasiaa tai glögilasia? Hmmm, aivan taatusti voi, mutta tällä hetkellä olen aika tyytyväinen siihen ettei tarvitse :)

lauantai 17. joulukuuta 2011

Joulu on peruttu...

Ai miksikö? No siksi, kun voi on loppu. Ja ilman voitahan ei siis voi joulua viettää. Whaaaat?!

No siis, helppohan minun on sanoa, kun ei tarvi jouluna kuin kävellä valmiiseen pöytään. Mutta vaikka en jouluruokia valmistakaan, niin toistaiseksi en ole tarvinnut mihinkään ruokaan tai leipomukseen voita. Jokainen annos on valmistunut öljyn tai margariinin avulla. Tietenkään kaikkeen ei voi öljyä laittaa, sillä kun ei saa tietynlaista rakennetta aikaiseksi, mutta Becel on toistaiseksi toiminut kaikissa leivonnaisissa.

Ja helppo minun on puhua siksikin, että en edes juuri välitä jouluruoista. Kyllä niitä nyt sen kaksi päivää syö, mutta ei yhtään enempää. Ja silloinkin vain kinkkua ja kalkkunaa, perunoita, rosollia ja oman mummun tekemää lanttulaatikkoa. Riittää minulle kiitos. Paljon enemmän nautin jouluaamun riisipuurosta.

Mutta siis muistakaa hamstrata voita jos sitä jostain löydätte. Vaikka eiköhän sitä silti joku ala kohta trokaamaan...

Perjantai-illan herkkupurilainen
(sipulit kuullotettiin oliiviöljyssä ja pihvit paistuivat tilkassa rypsiöljyä ;))

Treeneissä kulkee! Ilmeisesti pari kevyttä viikkoa ei ollut ollenkaan hassumpi juttu, sillä tämän viikon treenit on sujuneet varsin mainiosti. Jalkaprässiin sai laittaa 170 kg ja hyvin kulki pidempikin sarja. Nyt suuntana rinta-hauistreeni + vatsat päälle. Huomenna viikon viides treeni ja tiedossa jälleen jalkoja.

Treeni-iloa jokaisen joulua odottavan viikonloppuun!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Ahdistavaa hulabaloota

Elämä on yhtä hulabaloota tällä hetkellä. Hommia riittää niin, että hirvittää. Koulua, töitä, tuntien opettelua, koulutusreissuja ja treenejä. Tällä viikolla on nimittäin päässyt jo treenaamaankin. Viikonloppu meni aerobisen treenin merkeissä SH`BAM-peruskoulutuksessa, mutta tälle viikolle jalkatreeni sekä olkapäät ja ojentajat jo plakkarissa. Huomenissa sitten selkää aamulla ja illalla uutta BodyAttackia, ou jee!

Luomu-puolukkamysliä maidolla + cashew-pähkinöitä

Vuoden viimeinen koulupäivä oli tänään, vaan sehän ei hommia vähentänyt yhtään. Gradu se huutaa ja odottaa tekijäänsä. Voi voi. Ahdistaa koko gradu. Ahdistaa koko tämä viimeinen vuosi, kun muka pitäisi jo osata ja tietää, mutta itsestä tuntuu siltä, että on ihan pihalla koko ajan. Ehkäpä se luottamus itseen tulee vain kokemuksen kautta. Luottamusta ei paranna se, että mokaa tentissä melkoisen pahasti ihan vain siksi, ettei ole lukenut tehtävänantoa huolellisesti. Kyllä ärsyttää. No, eiköhän tämä ahdistus ja ärsytys ensi kesään mennessä saada pois...toivottavasti.

Valottunutta kanasalaattia oliiviöljyssä paistetun patongin kera ;)

Ensi viikolla on jo joulu! Toivoisin joulupukilta lisää keskittymiskykyä, aikaa ja rahaa. Eihän se ole paljoa pyydetty..? ;) Ja ylläolevista kuvista päätellen myös uusi kamera olisi paikallaan. Tai henkilökohtainen kuvaaja. Eilen kirjoitin toivomuslistaan, että sponsori olis kiva. En tiedä valmistetaanko sellaisia Korvatunturilla.

No joo, löpinäksi meni tänään, mutta mitäpä tuon väliä. Pitää ehkä alkaa suunnittelemaan taas kisaamista, niin saisi jotain mielenkiintoa tähän hommaan... Vaikkakin yhä edelleen ärsyttää suunnattomasti, kun mietin viime syksyn kisoja. En ehkä pääse siitä yli. Pitää siis kisata uudelleen, josko sillä saisi tämän pahan maun suusta pois. Mutta missä minä asun ja mitä minä teen ensi vuoden syksyllä?? Kas, siinäpä on aikamoinen arvoitus :)

torstai 8. joulukuuta 2011

Terkkuja Riikasta!



Ihastuin kaupunkiin, vaikka en parissa päivässä ehtinyt näkemään kuin murto-osan. Mutta kaunista oli! Reissun kohokohta oli kylläkin KHL-matsi Dinamo Riga-Salavat Ufa. Harmittavasti vaan kotijoukkue menetti kahden maalin johdon ja peli päättyi 2-4. Mutta ei aina voi voittaa. Ja latvialaiset ne osaavat kannustaa omiaan! Huuto hallissa ei tauonnut hetkeksikään, ja fanikatsomon lisäksi huutoihin osallistui koko halli. On siinä SM-liigalla (ja jopa liigan parhaalla kiekkokatsomolla Isomäessä ;)) vielä matkaa tuollaiseen tunnelmaan. Samalla reissulla tuli muuten käytyä Porissa, jossa Ässät pesi Lukon 6-3. Niin sitä pitää! Kiekkohullun unelmaviikonloppu siis :)




Arena Rigan loungessa hymyilyttää :)




Naimisiin menneiden Rakkauden silta. Lukossa rakastavaisten nimet ja avain heitetty veteen.
Ikuinen rakkaus.


Perusburgeri

Itsellä oli vähän pienempi versio

Kovin pahasti ei muuten ole karppausbuumi Latviaan iskenyt, sen verran paljon kaupungissa oli ihania konditorioita. Siltikin ihmiset on niin pieniä, että kokeilemassani XL-kokoisessa takissa hihat ylettyivät juuri kyynärpään yli ;)

Nyt on sitten KIIRE! On uutta Attackia, ensi viikonlopun koulutusta varten SH`BAMia ja maanantaina olisi vielä tenttikin...puuh. Että äkkiä pois koneelta ja hommiin!

Ja ai niin, fitneksen säännöt muuttuivat TAAS! Nyt pisteet kierroksilta menevät 50-50, eli kummankaan kierroksen pisteitä ei tuplata. Hyvä päätös, tykkään :) (pitäiskö siis kuitenkin kisata taas ensi syksynä..??)