PetraBettina

Jälleen on mediassa esiintynyt parikin eri juttua fitneksen epäterveellisyydestä. Ylen sivuilta löytyi juttu, jossa "fitness vei perhehaaveet vuosiksi" ja Satakunnan Kansassa taas psykoterapeutti haluaisi kieltää fitnessurheilun kokonaan. Mietin tässä vain, että mitä jos Jamppa päättää alkaa mäkihyppääjäksi ja hän palkkaa valmentajakseen naapurin Jorman, koska Jorma on kerran ollut katsomassa mäkihyppykisoja? Sitten Jamppa muutaman kuukauden treenin jälkeen tulee mäestä alas ja loukkaantuu, niin onko se mäkihypyn vika? Jos Irma siinä samassa huomaa, että ovat muuten aika hoikkia nuo mäkihyppääjät, alkaa noudattaa samanlaista ruokavaliota, tai jotakin mitä ajattelee samanlaiseksi, ja alkaakin voimaan ruokavaliolla huonosti, onko se mäkihypyn vika? Pitäisikö meidän kieltää mäkihyppy? Entäpä kaikki esteettiset lajit? Pitäisikö meidän kieltää ne, koska syömishäiriöiden esiintyvyys on niissä suurempaa kuin muussa väestössä? Pitäisikö meidän kieltää rytminen voimistelu, ettei mis

Kaiken kaikkiaanhan olen edelleen hyvin tyytyväinen elämääni enkä osaa hirveästi mitään kaivata. Eräät pikkuasiat kuitenkin ottavat päähän. Joskus olisi kiva syödä ihan rauhassa. Yleensä syömme Tinkan kanssa yhtä aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että laitan yhden lusikallisen omaan suuhuni ja seuraavan hänen suuhunsa. Sitten hän nappaa lusikan ja syö itse samalla, kun minä yritän pysyä valppaana ja napata lusikan ennen kuin se on lattialla. Toisinaan harrastamme kahden lusikan taktiikkaa, jossa minä voin täyttää toisen lusikan, kun hän pitää kiinni edellisestä. Siitä aarteesta ei nimittäin hevillä luovuta. Joskus olisi kuitenkin kiva syödä niin, ettei tarvitsisi koko ajan toisella silmällä ja kädellä touhuta jotain muuta. Vaatteet ovat aina likaiset. Aiemmin tätä ongelmaa ei ollut, sillä Tinka ei ole ikinä juuri pulautellut. Ongelma on tullut vasta nyt, kun ollaan alettu syömään kiinteitä ruokia. Nyt sitä ruokaa on nimittäin joka paikassa. Ei riitä, että mistä tahansa ruokalapus

  Syöminen ei ole vain energian ja ravintoaineiden tankkaamista vaan siihen liittyy valtavasti muitakin seikkoja. Jäin pohtimaan niitä jälleen kerran, kun törmäsin Facebookissa Marja Hintikka Livestä tutun Jenny Lehtisen Läskimyytinmurtajat-ryhmään. Ryhmässä haetaan keinoja kestävään elämänmuutokseen ja tasapainoon sekä murskataan ylipainoon ja laihdutukseen liittyviä myyttejä. Erinomainen aihe, sillä vaikka laihtuminen voikin olla seurausta dieetistä, ei pysyvä painonhallinta useinkaan ole. Silloin on tarvittu sallivampaa ja nimenomaan siihen tasapainoon pyrkivää otetta. Tästä syystä en itse fitnessurheilun ulkopuolella kannata minkäänlaisia dieettejä, sillä ne johtavat pysyvyyteen vain harvoin. En myöskään ymmärrä nettiruokavalioita, joita noudattavat ihmiset ikään, kokoon ja aktiivisuuteen katsomatta. Ei yksi kalorimäärä voi sopia kaikille. Kannustankin kaikkia elämänmuutokseen pyrkiviä ottamaan yhteyttä ravitsemusterapeuttiin tai ravintovalmentajaan, jonka kanssa voi yksilöll

Huh huh mikä jumppaviikko takana! Mutta voi pojat miten hyvin sen jaksoin! Kone hyytyi vasta koko viikon viimeisellä tunnilla, joka sattui olemaan BodyAttack heti Sh`Bamin perään vedettynä. Muuten jaksoin niin älyttömän hyvin, että alan epäillä kunnon olevan lähestulkoon entisellä tasolla. Ensi viikolla on seitsemän kuukautta Tinkan syntymästä ja voin sanoa olevani palautunut. Olen alkanut hiljalleen treenaamaan myös vatsalihaksia, äärimmäisiä liikkeitä vielä varoen. Huomaan myös joskus kovan treenin jälkeen vielä lantion seudun pieniä kipuja, mutta tuolloin lopetan haittaavan liikkeen tekemisen heti. Käytännössä minun ei kuitenkaan enää juuri tarvitse liikkeitäni miettiä. Koko viikon tuntui, että olen elämäni kunnossa! Tunnen itseni hyväkuntoiseksi ja tunnen saaneeni sen entisen liikkumaan tarkoitetun vartaloni takaisin. Paino on täysin jämähtänyt kilon päähän painosta ennen raskautta, mutta tunnen itseni hoikaksi. Jos se on harhaa, en välitä. Aion olla ylpeä itsestäni ja tästä ku

Minulle on ollut 20 vuotta selvää, että jos joskus saan tytön, hänestä tulee Tinka. Bongasin nimen joskus teini-ikäisenä jostakin TV-ohjelmasta ja se jäi mieleeni. Ajattelin heti, että onpa kiva nimi. Ei kovin perinteinen, mutta sopii hyvin suomalaiseen suuhun. En silti ajatellut, että se mitenkään erityisen erikoinen nimi olisi. Nykyäänhän samantyylisiä nimiä ovat ainakin Inka, Tinja ja Minka. Näissä ei ole mitään erityistä, taitavat löytyä kalenteristakin. Näin ollen ajattelin, että Tinka on vähän samaa sarjaa, enkä pitänyt nimeä kovin ihmeellisenä. Sitä se kuitenkin on ollut. Aina kun joku kysyy vauvan nimeä ja vastaan "Tinka", seuraa kummastunut ilme ja nimen toisto. Ilmeistä päätellen olisin voinut ristiä tytön yhtä hyvin vaikka Keijoksi. No, eipä se minua haittaa, mutta olen alkanut miettiä, että mitenkähän Tinka itse suhtautuu nimeensä. Onko hän teini-ikäisenä vihainen, kun hänellä on niin erikoinen nimi. Vai onko se vain hyvä juttu? Minusta on vain hauskaa, että m

Hiljattain julkaistiin uudet lapsiperheiden ruokasuositukset, joista ainakin tuolla internetin eri ryhmissä saatiin kovat keskustelut aikaiseksi, että suositellaanko sitä täysimetystä nyt neljän vai kuuden kuukauden ikään asti. Suositus sanoo siis, että kiinteitä voidaan lapselle aloittaa 4-6 kuukauden iässä. Ei suositella ennen neljää kuukautta, mutta ei myöskään tulisi odottaa yli kuuden kuukauden. Terve, täysiaikaisena syntynyt lapsi pärjää äidinmaidolla ensimmäiset kuusi kuukautta, mutta neljän kuukauden iästä lähtien voi alkaa kiinteitä maistelemaan. Paino tässä on sanalla maistelu eli imetys on lapsen pääasiallinen ravinto aivan sinne yhden vuoden ikään asti. Tärkeää on huomioida lapsen yksilöllinen kehitys eli milloin lapsi kiinnostaa ruoasta, pystyy istumaan syöttötuolissa ja osaa viedä ruokaa suuhunsa. Näin ollen ei voida sanoa yhtä tiettyä ikää, jolloin maistelu tulisi aloittaa vaan jokainen äiti pystyy lastaan tarkkailemalla huomaamaan milloin ruokailu alkaa kiinnostamaan.

Heippa hei! Oletteko mukana maaliskuun kyykkyhaasteessa? Kyseessä on Motiviren Facebookissa kiertävä haaste, jossa maaliskuun ajan tehdään lähes joka päivä kyykkyjä määrän kasvaen kuun loppua kohti. Kyykkäämällä harjoittaa pakaroiden ja reisien suuria lihaksia ja se vaatii myös liikkuvuutta ja keskivartalon hallintaa. Haasteen kyykkyjä ei tarvitse tehdä putkeen vaan niitä voi tehdä pitkin päivää miten haluaa. Minun pitäisi tänään tehdä 105 kyykkyä enkä ole vielä edes aloittanut... No, ehkä teen ne 20 toiston sarjoissa pienellä palautuksella. Aika paljon treenailen nykyään Tinkan kanssa, joten kyykkyhaasteeseenkin Tinka saa osallistua. Äidille tuollainen yhdeksän kilon lisäpaino tekee ihan hyvää. Välillä otan Tinka kantoreppuun, välillä vain pidän sylissä. Näin kun lisäpaino on tuossa etupuolella, pitää ylävartalon kanssa olla erityisen tarkkana. Sitä kun ei saa päästää putoamaan eteen, ettei työ mene selälle vaan pysyy jaloilla. Toki aina kyykätessä myös alaselkä on mukana pitämässä

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker

Operaatio aamupalan palauttaminen on jatkunut nyt viikon ajan. Joka aamu on jonkinlainen aamiainen syöty, mutta hieman pohdintaa se on vaatinut. Olen joskus aikanaan opetellut aamiaisen syöjäksi, sillä elin pitkään kokonaan ilman. Nyt ruokahalu on toki hyvä, mutta kummallisella tavalla vaivalloiselta tuo aamiaisen laitto tuntuu. Osittain tietysti siksi, että Tinka ei välttämättä kovin pitkään viihdy syöttötuolissa vieressä, joten siinä kohtaa kun saan eväät lautaselle ja kahvin kuppiin, niin syömisaikaa jää enää muutamia minuutteja. Syö siinä nyt sitten rauhallista aamiaista. MAANANTAI   Maanantaina aloitin tutusti puurolla. Joukkoon loraus öljyä ja lesitiinirakeita, lisäksi raejuustoa, mansikkahilloa ja omena. Marjojakin olisi löytynyt, mutta meillä pakastin sijaitsee aivan eri puolella taloa kuin keittiö (meillä on paljon muitakin tosi käytännöllisiä ratkaisuja...) ja sinne lähteminen on välillä ylivoimaisen vaikeaa. Kyllä on ihmisellä ongelmat kuulkaa. Puurosta jaksoin ehk

Helmikuun lenkkisaldoksi tuli 22 lenkkiä. Yhteensä siis tavoitellusta 200 lenkin saldosta on nyt 43 tehty. Hyvässä vaiheessa siis mennään. Helmikuun lenkit olivat suurin osa yli tunnin lenkkejä. Juoksua ei juuri tullut, koska jää ja lumi eivät houkuttele juoksemaan. Osa lenkeistä oli myös melko rauhallisia fiilistelyjä, mutta kaikki lasketaan. Uusia ulkoilureittejä pitäisi keksiä, sillä lähimaasto alkaa olla useampaan kertaan koluttu. Ja miten sitä aina lähteekin samaan suuntaan ja samoille reiteille? Lenkkien lisäksi on jumppaa vedetty mukavasti. Viime viikolla neljä Pumpia, Sh'Bam ja Zumba. Kotijumppana vain jotain pientä. Teen tässä sellaista yhden naisen tutkimusta siitä, että voiko pelkällä BodyPumpilla ja satunnaisella kotitreenillä säilyttää lihasmassaa. So far so good. No joo, onhan sitä menetettykin, mutta on sitä mukavasti vielä jäljelläkin. En ole kuitenkaan tehnyt kunnollista salitreeniä yli vuoteen. Loppuraskaudesta kävin toki silloin tällöin salilla, mutta eihän se