Siirry pääsisältöön

Syömisen ongelmakohdat

 


Syöminen ei ole vain energian ja ravintoaineiden tankkaamista vaan siihen liittyy valtavasti muitakin seikkoja. Jäin pohtimaan niitä jälleen kerran, kun törmäsin Facebookissa Marja Hintikka Livestä tutun Jenny Lehtisen Läskimyytinmurtajat-ryhmään. Ryhmässä haetaan keinoja kestävään elämänmuutokseen ja tasapainoon sekä murskataan ylipainoon ja laihdutukseen liittyviä myyttejä. Erinomainen aihe, sillä vaikka laihtuminen voikin olla seurausta dieetistä, ei pysyvä painonhallinta useinkaan ole. Silloin on tarvittu sallivampaa ja nimenomaan siihen tasapainoon pyrkivää otetta. Tästä syystä en itse fitnessurheilun ulkopuolella kannata minkäänlaisia dieettejä, sillä ne johtavat pysyvyyteen vain harvoin. En myöskään ymmärrä nettiruokavalioita, joita noudattavat ihmiset ikään, kokoon ja aktiivisuuteen katsomatta. Ei yksi kalorimäärä voi sopia kaikille. Kannustankin kaikkia elämänmuutokseen pyrkiviä ottamaan yhteyttä ravitsemusterapeuttiin tai ravintovalmentajaan, jonka kanssa voi yksilöllisesti lähteä ravitsemustaan pohtimaan ja tehdä tarvittavia muutoksia oman ruokavalion pohjalta. Sitä maitorahkaakaan ei tarvitse syödä jos siitä ei tykkää.

Mutta siis se mitä jäin ryhmän löydettyäni pohtimaan, on suhde ruokaan. Se voi olla välinpitämätöntä, se voi olla jokseenkin haasteellista tai se voi olla vaikeaa. Jokaisella kuitenkin jonkinlainen suhde ruokaa ja syömiseen on. Ajattelen itse, että itselläni on nykyään suhteellisen mutkaton asenne ruokaan, mutta tunnistan silti tiettyjä ongelmakohtia. Niin sanotuista kielletyistä ruoista olen aktiivisesti pyrkinyt eroon, mutta tunnesyöjä tunnustan edelleen olevani. Tein Ylen sivuilla olevan testin siitä, liittyykö syömiseeni ongelmakohtia ja tunnistin kymmenestä kohdasta neljä Kyllä-kohtaa eli ongelmaa. Nämä eivät ehkä ole enää tämän hetken ongelmia, mutta asioita, jotka tunnistan jostain vaiheesta elämää.

Koetko itseinhoa syömistäsi ruokamääristä?

Itseinho on hieman vahva sana, mutta kyllä, toisinaan. En ehkä viime aikoina, mutta erityisesti ennen raskautta, kun treenasin paljon ja söin paljon. Perustelin aina, että lihasmassan kasvatukseen tarvitaan energiaa ja kulutan paljon, niin voin syödä, mutta toisinaan häpesin ruoka-annoksiani. Yliopistoruokalassa kaverit söivät täydellisiä lautasmalliaterioita ja itse vedin niin paljon kuin lautaselle mahtui. Ei se aina ihan mutkatonta ollut. Varsinaista itseinhoa aiheuttivat ehkä lähinnä hillittömät herkkumäärät, joita mätin viikonloppuisin. Vaikka juuri oli saatettu valmentajan kanssa sopia, että ruokavalion on oltava hallittu ja painon pysyttävä kurissa. Se sokerihiiri minussa elää vahvana ja häpeilevänä.

Jatkatko usein treenaamista, vaikka kehosi viestii väsymyksestä?

En enää, mutta joskus oli aika, kun pidin itseäni väsymättömänä. Tuolloin en antanut ajatuksen väsymyksestä edes tulla mieleeni, vaikka kroppaa kolotti. Omat treenit oli aina tehtävä, vaikka viikko olisi ollut täynnä tuntien ohjauksia, koska eihän se ohjaaminen treenaamista ole, se on työtä! Nyt pystyn jo ymmärtämään, että ihminen ei ole kone. Ei, vaikka kuinka monta vuotta sellaista itselleen uskottelisi.

Mietitkö miltä ruokaostoksesi näyttävät muiden ihmisten silmissä?

Voi kyllä! Mutta tämä liittyy ehkä ammattiini. Joskus kun haen kaupasta kahvipullaa, haluaisin selittää muille ostoksilla olijoille, että meille on tulossa vieraita. Jos en osta hevi-osastolta mitään, haluaisin huutaa megafoniin, että meillä on kotona vielä hedelmiä jäljellä. Toisinaan, jos lähden vain herkkuostoksille, mietin pitäisikö ostaa myös kasviksia, etteivät ostokseni näyttäisi niin epäterveellisiltä. Hullua!

Pelkäätkö menettäväsi hallinnan syömäsi ruoan määrän suhteen, erityisesti ollessasi yksin?

Toisinaan syömisen tarvetta ei vie mikään määrä syömistä. Ja yksin ollessa ei tarvitse rajoittaa. Joskus suurin nautinto on syödä niin kauan, ettei enää pysty. Rakastan syödä suklaata kylmänä niin, että sitä voi rouskuttaa kuin näkkileipää. Se on minusta vähän vinksahtanutta ja pyrin välttämään sitä. Voisin syödä levyllisen tuosta vaan. Ja lähteä etsimään kaapista lisää syötävää.
Toki on sanottava, että tämä varmasti useimmiten liittyy vääränlaiseen syömiseen eli huonoon ateriarytmiin tai riittämättömään syömiseen, mikä saa ahmimaan ruokaa väärällä tavalla. Aiemmin ne saattoivat liittyä testin kohtaan Asetatko syömisellesi tiukkoja rajoja, joiden rikkominen aiheuttaa ahdistusta?
Minulla oli siis pitkään niitä kiellettyjä ruokia. Koska tiesin olevani sokerihiiri, pyrin kokonaan välttelemään herkkuja. En myöskään ostanut ikinä tuoremehua (tyhjää energiaa), sokerilimsaa (aina lightia) tai rasvaista jogurttia tai leikkelettä (näitä en juuri käytä edelleenkään, mutta enää ne eivät ole ehdoton ei). Herkuttomuus onnistui viikolla ihan mukavasti ja sitten viikonloppuna ahdoin kolme päivää niin paljon kuin mahtui. Ja olin pahoilla mielin asiasta. Muistan tämän alkaneen jo ala-asteella, kun aloimme ystäväni kanssa karkkilakkoon. Enhän minä sitä pystynyt pitämään. Ystävä pystyi ja laihtui kovasti. Olin kateellinen, vaikkei minulla ollut mitään syytä laihduttaa tai pitää karkkilakkoa. Miten tuo laihduttaminen ja karkkien epäterveellisyys iskostetaankin jo lapsuudessa mieliimme? Oikeastaan vasta kun ymmärsin, että voin syödä suklaata myös viikolla eikä maailma kaadu siihen, onnistuin purkamaan kiellettyjen ruokien listani. Nykyään harrastan paljon pienten herkkujen syömistä. Saatan ottaa päivittäin kahvin kanssa keksin tai palan suklaata. Se on minun tapani pitää sokerihiiri kurissa. Jos pidän sokerihiiren nälässä, siitä tulee niin nälkäinen, että kohta sille voi kaataa sokeria suoraan pussista suuhun. Sallivuus toimii minulle niiiin paljon paremmin, sen olen selkeästi oppinut. Ymmärrän, että sokeri on haitallista, mutta ymmärrän myös että itsensä kanssa tappeleminen ei ole sopivaa syömistä tai painonhallintaa.

Testin tekeminen oli herättävää, sillä se muistutti siitä, että edes normaalipainoisen, paljon ravitsemuksesta tietävän henkilön suhde ruokaan ei aina ole mutkatonta. Entä sitten jos painon kanssa on ongelmaa? Entä jos taustalla on ongelmallista syömiskäyttäytymistä tai jopa syömishäiriö? Asia ei parannu sanomalla, että "Syö terveellisesti" tai "Syö vähemmän". Nämä ovat monisyisiä asioita, jotka eivät hetkessä muutu.

Nyt raskauden jälkeen olen ollut todella onnellinen, että paino on pudonnut aika lailla itsestään. Tiedän, että kaikilla näin ei tapahdu. Olen pohtinut paljon tilannetta, että joutuisin tekemään töitä kilojen pudottamiseksi. Miten se onnistuisi, pystyisinkö tekemään sen rennosti? Vai jäisinkö vellomaan herkkuhimoihini ja päätyisin lopulta kisaamaan, jotta saisin itseni kuntoon? Sellaiseen en halua joutua, joten asioihin on hyvä valmistautua etukäteen. Jos vaikkapa sattuu vielä joskus saamaan lisää lapsia. Omaa syömistään kannattaa siis ajoittain pohtia, varsinkin jos tuntuu, että painonhallinta on hankalaa.


Ai niin, se minun karkkilakko. Arvatkaapa miten se etenee.

Kommentit

Helzu sanoi…
Hyvä kirjoitus. Sai ajattelemaan.
PetraBettina sanoi…
Kiva juttu! Itsekin jäin pohtimaan näitä asioita pitkäksi aikaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker