Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Urheilijaidentiteetti

Elämä jatkuu ja joskus taas jopa hymyilyttääkin. Sain hirveästi viestejä edellisen kirjoituksen jälkeen ja olen niistä kaikista kovin kiitollinen. Jotenkin helpottaa ajatus, että muutkin taistelevat samojen asioiden kanssa. Tokihan sen on tiennyt, ettei ole ainoa tässä maailmassa, mutta kun nämä ovat sellaisia asioita, joista ei puhuta. Sydämestäni siis kiitos kaikesta tuesta.

Koko vuosi on ollut melko rankka ja minusta tuntuu, että olen painanut koko vuoden stressitilasta toiseen. Vähän väliä olen katsellut kalenteriani, että tuossa kohtaa varmasti helpottaa tai tuossa kohtaa rauhoittuu, mutta ikinä niin ei käy. Vähitellen se kalenteri taas täyttyy. Blogitekstitkin toistavat itseään. Näin jälkikäteen ajatellen en edes tiedä miten olen vuodesta selviytynyt. Ihmisellä on hirveästi voimia.

Samalla tiedostan, että olen elänyt tällä tavalla lähestulkoon viimeiset kymmenen vuotta ja itse asiassa muistan jo aiemminkin, lukiovuosina, tunteneeni väsymystä. Ahkeruudessa ja energisyydessä on pu…

Suurta surua

Kuten viimeksi mainitsin, on ilojen lisäksi elämään mahtunut myös surua. Surua on aiheuttanut muutaman viikon takainen keskenmeno, joka on pysäyttänyt melko lailla. Koin tapahtuneen kovin voimakkaasti ja voin melko huonosti. Fyysisesti toivuin nopeasti, mutta muuten toipuminen on vienyt aikaa. Ja kesken se kai on vieläkin.

On vaikea selittää omia tuntemuksiaan. Päällimmäisenä tunteena oli suuri suru. Surua seurasi viha, katkeruus ja epätoivo. Kirjoitin useamman sivun ajatuksiani, mutta tuo teksti on sen verran henkilökohtaista, ettei sitä voi ainakaan vielä julkaista. Puoliso on sen saanut lukea ja hän on muutenkin ollut kallioni tämän kaiken keskellä. Kaiken kaikkiaan tapahtunut oli jotenkin musertavaa ja tunne ennen kokematon.

Olen ennenkin puhunut siitä miten perheelliset ihmiset pitävät lapsettomia jotenkin, en nyt sano huonompina, mutta ainakin vähemmän elämästä tietävinä. Nyt omassa elämässä tuota perheenlisäystä on hartaasti toivottu ja kun se onni meille suodaan, se viedäänkin…

Pariisi

Syksyyn on mahtunut niin iloa kuin suurta suruakin. Lisäksi työviikot ovat olleet aivan hulluja, joten yhtään ylimääräistä aikaa ei ole blogille jäänyt. Ja toisaalta taas, kaiken fitnesskeskustelun keskellä, en ole kokenut, että minulla olisi ollut uutta annettavaa keskusteluun. Oma kantani fitnessurheilusta kun on melko selvä. Fitness on urheilua, johon kuuluu off-kausi ja kisakausi ja jossa tärkeintä on treenaaminen ja siitä nauttiminen, ei blogit, kuvat tai sponsorit. Fitneksen ei tarvitse olla pilkun viilaamista eikä ulkonäön tarvitse olla kaiken keskipiste. Piste.

Palataan nyt postauksien tielle ensin ilojen kautta. Ensimmäisen hääpäivän kunniaksi lähdimme viettämään vuoden toista vapaaviikkoani Pariisiin.













Futismatsin seikkailut jaoin Facebookissa tähän malliin:

Tapahtuipa kerran, että halusimme mennä katsomaan Ranskan liigaa. Liput tilattiin, maksettiin, printattiin ja kaikki oli ok. Sitten alkoi ranskankielisten sähköpostien pommitus, joissa ensin liput peruttiin ja…

Mitä suosituksia tänään syötäisiin?

Ihmisenhän on pakko syödä elääkseen. Toisille se on helpompaa kuin toisille. Sanonnan mukaanhan toiset syövät elääkseen ja toiset elävät syödäkseen. Osa meistä ei juurikaan kiinnitä syömiseen huomiota, osalle taas ruokailutottumukset ovat lähes uskonnon tasolle vietyä fanaattisuutta. Ravitsemus ja erilaiset ravitsemussuuntaukset herättävät voimakkaasti tunteita ja intohimoja. Ehkä juuri siksi, että jokaisen on pakko syödä, joten ruokavalintojen ongelma on pakko ratkaista jotenkin. Ihminen tekee aika monta ruokavalintaa elämänsä aikana.

Ravitsemussuositukset ovat viime vuosina kohdanneet kritiikkiä, mutta eihän niitä sokeasti kenenkään tarvitsekaan noudattaa. Jussi Riekki kirjoitti blogissaan äärettömän hyvin suosituksista ja siitä miksi niihin luottaa. Ehkä tärkein syy on se, että ravitsemussuositusten taustalla on tiede, eivät kenenkään yksittäiset kokemukset tai uskomukset

En silti asiakkaideni tai valmennettavien kanssa pakota ketään ravitsemussuositus-muottiin vaan ruokavalio muod…