perjantai 30. elokuuta 2013

Kisaviikosta treeniviikoksi

Lahden hotellihuone on myyty. Kiitos kaikille kiinnostuneille ja viestiä jakaneille! Onneksi meni kaupaksi enkä ottanut takkiinkaan kuin.. no, useamman kympin kyllä, mutta mitäpä näistä. Parempi näin.

Alkukevennyksenä viikon facebook-päivitys keskiviikolta:

Viikon huomiot (ja ollaan vasta keskiviikossa!): 1) Yrittäjänä on kivaa; elämästä on tullut jatkuvaa hinnoittelua. Älä pyydä liikaa, että saat keikan mutta tarpeeksi, että elätkin. Muista ne hemmetin ALVit!! 2) Ryhmäliikuntaohjaajana on kivaa; kolottaa sieltä ja täältä ja tuolta eikä vanhoista vammoista pääse ikinä eroon. No, purraan hammasta ja eläköidytään nelikymppisenä. 3) Urheilijana on kivaa; syö tarpeeksi, jotta jaksat treenata mutta älä liikaa, ettei paino nouse. Älä avaa nettiä ensi viikonloppuna, kun on kauden tärkeimmät kisat. Treenaa niin, ettei tarvi ensi vuonna manata netin avaamista. 4) Omakotitalon omistajana on kivaa; omenapuulla on tauti ja piha on täynnä mätiä omenia. No, onneksi ne on siellä ne mädät omenat. Tähän sopii Gunnareiden Bad Apple. Ei muuta kuin loppuviikkoa kohti, tällä kertaa viikonloppu ei ole loppuviikko.
 
Kyllähän tuo vähän sydämestä ottaa avata tällä hetkellä facebook tai blogger, kun Fitness Expo pamahtaa silmille joka paikasta. Vituttaa. Aivan sairaasti. Siitä hyvästä kävin tänään tekemässä aamuaerobisen ja mietin, että mikään, MIKÄÄN, ei nyt tule kevään kisojen tielle. Pitää löytää elämänsä kunto tai tästä vitutuksesta ei pääse ikinä eroon.
 
Mikä tässä eniten ärsyttää? Ehkä se, että koko homma oli viikossa ohi. Ensin teet koko kesän töitä ja sitten kisaviikolle sattuu jostain syystä nesteinen kunto, jota ei saada riittävän hyväksi. Okei, kunto oli myös hieman vajaa, mutta nesteisyys vielä korosti sitä. Raivostuttavaa. Oulun kisojen väliin jättäminen ei sinänsä harmita, koska itsensä kokoaminen kisaviikonlopun jälkeen olisi vaatinut niin paljon. Ja lisäksi oli muita juttuja silloin. Ei löytynyt uskoa siihen, että olisi pystynyt vielä kärkisijoista taistelemaan. Jokseenkin Kaikki tai ei mitään -asennetta havaittavissa ;)
 
Tämän piti olla THE viikko eli tärkein kisaviikko. Sen sijaan tämä on ollut aivan tavallinen treeniviikko, voi voi. Tämän viikon liikunnat ovat edenneet seuraavasti:
Ma: BodyPump
Ti: aamu: jalkatreeni, ilta: BodyAttack
Ke: Zumba
To: aamu: rinta+hauis, ilta: kahvakuula + Zumba + vatsatreeni + venyttelyä
Pe: aamu: crossari 40 min, ilta: selkätreeni
La: BodyPump ja Zumba
 
Salitreeniä ainakin vielä sunnuntaille, ehkä huomisellekin jos tuntien lisäksi virtaa riittää.
Tiistain jalkatreenissä piti kokeilla kyykkykuntoa eikä tuo nyt hääppöinen ollut. Tasaisin korotuksin aina 85 kiloon saakka, mutta sitten ei tullut enää kuin kutonen. No, tästä se lähtee taas.
 
Treenien lisäksi urheilijan pitää myös syödä. Mitäs sitten syötäisiin?
 
Kinkkumunakasta?

Kananmunaleipää?

Proteiinipannaria mansikoilla ja hunaja-pähkinärouheella?
Kroppahan ottaa kaiken vastaan mitä saa ja paino nousee äärimmäisen helposti. Viime viikonlopun kaltaisia juhlimisia ei juurikaan ole varaa harrastaa. Myös päivän ateriat pitää miettiä tarkkaan. Syödessäni iltapalaksi noita ruisleipiä, ajattelin ensin, että onpa hyvä iltapala. Mutta sitten aloin laskea. Kaksi ruisleipää: 140 kcal. Kaksi kananmunaa: 150 kcal. Kinkkua kummallekin leivälle: 100 kcal. Rasvaa pannulla ja sipaisu leivällä: 50-100 kcal. Sitten söin jälkkäriksi vielä nektariinin: 50 kcal. Ja näin hyvästä iltapalasta olikin äkkiä tullut yli viisisataa kilokaloria. Ei ehkä ollut ihan tarpeellista...
 
Nauttikaahan Exposta jos sinne suuntaatte. Itsehän yritän olla nettipimennossa koko viikonlopun, mitä nyt pro-kisan tulokset on tarkistettava. Palataan siis asiaan ensi viikolla!
 
 

maanantai 26. elokuuta 2013

Hotellihuone Lahdesta myynnissä

Huonekauppias täällä taas hei! Lahden Scandiciin nyt myynnissä kaksi yötä hintaan 150 € (30.8.-1.9.). Alennusmyynnit käynnissä, koska en millään viitsisi itse lähteä. En välttämättä halua nähdä kisoja nyt enkä löydä Lahdesta nyt tähän hätään muutakaan kiinnostavaa tekemistä. Eli jos siis joltakulta puuttuu huone tai haluaa vaihtaa varauksensa edullisempaan, niin viestiä sähköpostiin, thanks.

Oma viikonloppu meni laiskotellessa ja ystäviä nähdessä. Tulipa todettua, että valvominen ja juhliminen ei enää oikein tälle tädille sovi. Lähinnä sitä vain mietti, että paljon mieluummin olisi nukkumassa hyvin ja aamulla treenaamassa. Jokseenkin yksipuolista elämää? Ehkä, mutta kelpaa mulle.

Päivän ruokavinkit tulevat sarjastamme Maailman helpointa ruokaa maailman laiskimmalle kokille. Mukavaa viikkoa ja helppoja ruokia!

Pastaa, jauhelihaa, pakastevihanneksia. Noin kymmenen minuuttia ja päivällinen on valmis.

Valmiiksi pestyjä porkkanoita. Koska peseminen voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa.

 

perjantai 23. elokuuta 2013

Kevyesti palattu treenisalille

Olen edelleen pysytellyt poissa muiden kilpailijoiden blogeista ja kaikesta Fitness Expo -fiilistelystä. On vähän siinä ja siinä haluanko edes katsoa tuloksia viikon päästä. Olen toisaalta ihan sinut tämän homman kanssa ja toisaalta se ottaa edelleen aika koville.

Käsissä on vielä kaksi hotelliyötä, joita ei pysty perumaan eli pettymyksen lisäksi tässä saattaa tulla myös taloudellisesti takkiin. No, mitäpä pienistä. Säästöä tulee sitten keväällä, kun on jo valmiina bikinit, kengät, korut yms.


Kuva: Katri Tamminen
Kuva: Katri Tamminen
Tämän viikon treenit ovat menneet seuraavanlaisesti:
Ma: aamu: rinta+hauis, ilta: BodyPump
Ti: ilta: BodyAttack
Ke: aamu: lenkki 8 km, ilta: selkä
To: aamu: olka + ojentaja, ilta: kahvakuula ja Zumba
Pe: ilta: BodyAttack

Jalkatreeni on tekemättä, mutta se taitaa jäädä ensi viikolle, sillä loppuviikko menee ystävien seurassa epäurheilijamaisen käytöksen parissa.. Suotakoon sitäkin urheilijalle silloin tällöin. Edellinen kerta taitaa olla maaliskuussa.

Hieman taisi tuo loppudieetti verottaa treenipainoja, mutta ei onneksi pahasti. Eilen pystypunnerruksissa sarjat menivät 1x12*18 kg, 2x10*20 kg, 1x8*22 kg. Päälle superina vipunostoja sivulle (10 kg) ja eteen (5 kg) ja lisäksi takaolat istuen. Ojentajille kokeilin pitkästä aikaa kapeaa penkkiä vapaalla tangolla ja olipa tosi erilaista tehdä smithin jälkeen. Painoa ei pystyny ollenkaan niin paljoa laittaamaan, varsinkin kun olin kyseisessä salin osassa yksinäni, niin ei olisi ollut huutaa ketään tarvittaessa apuun ;) Lisäksi ohjelmassa oli ranskalaista, push downia ja punnerruksia jalat korokkeella. Hjyvä fiilis.

Mites se syöminen sitten? Leivän syöminen loppui, Oivariini vaihtui takaisin Beceliin ja salaattiateriat ovat palanneet. Herkuttelua korkeintaan viikonloppuna maltillisesti. Paino pamahti heti useamman kilon ylöspäin eli varaa sen nousemiselle ei juurikaan ole. Tosin tästä jatkuvasta itsensä punnitsemisesta pitäisi ehkä päästä eroon. Perusasiat ennalleen ja riittävästi rentoutta mukaan.

 

Kilpailuista tuntuu olevan jo ikuisuus, vaikka tässä on mennyt vasta kaksi viikkoa. Ajatukset ovat niin jo tulevassa, että on hankala ajatella, että oikeastaanhan tässä pitäisi olla homma vielä ihan kesken. Kyllähän se totuus aina iskee, kun katsoo kalenteriaan, josta on isot merkinnät vedetty punaisella yli... Olen myös kieltäytynyt monista tapahtumista, kuten Helsinki Workoutista ja yrittäjävalmennuksen tapaamisesta kisoihin vedoten. No, nytpä olisin pystynytkin niin osallistumaan. Tosin eipä tällä hetkellä ole intoa tehdä juuri muuta kuin töitä ja treenejä. Niissäkin on ihan tarpeeksi. Onneksi osa töistä on ihmisten liikuttamista, sillä mikään ei tuo hyvää fiilistä samalla tavalla kuin yhdessä vedetty hyvä treeni!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ilmoitusluontoista asiaa

Facebookista löytyy nyt urheilijasivuni, jonne pääset tästä.

Ja mikäli jollakulla on tarvetta hotellimajoitukselle Lahdessa Fitness Expon aikaan, niin minulla olisi kaksi yötä kahden hengen huoneessa tarjolla! Ja ei, en ole valtaamassa huoneen toista puolta vaan jättäydyn pois reissulta ;) Mutta jos siis kaksi yötä Scandicissa 30.8.-1.9. kiinnostaa, niin ota yhteyttä.

maanantai 19. elokuuta 2013

Back to business!

Palasin tänään salille eli aamutreeninä rinta ja hauis. Illalla vuorossa oli ensin Zumban ohjaus 45 min + BodyPumpin ohjaus 1h. Mukava treenata, kun saa hieman syödäkin, niin jokseenkin on tuota energiaa aivan eri lailla.

Heti kisan jälkeen nautittiin mansikkapirtelöä
Mitä sitten olen syönyt? Lähinnä leipää. Ja leipää. Ja leipää. Paahtoleipää Oivariinilla ja juustolla. Paahtoleipää Oivariinilla. Limppua juustolla. Porkkanakakkoa Oivariinilla. Hapankorppuja Oivariinilla. Hapankorppuja Oivariinilla ja juustolla. Sämpylää kinkulla ja kurkulla. Hapankorppua. Paahtoleipää.

Että näin. Yleensähän mikään edellä mainituista ei kuulu ruokavaliooni mutta nyt on viikon ajan annettu mieliteoille periksi. Ja osin syöty kyllä ihan vaan siksi kun voi. Varsinaisesti oikein mitään ei ole erityisemmin tehnyt mieli. Olen syönyt pari pussia karkkia ja sunnuntaina kävin pizzalla, mutta eivätpä nuo nyt kovin kummoisia makuelämyksiä olleet. Parasta on aamupuuro raejuustolla ja mango-Piltillä. Myö rahka-banaani-mysli-kombo on osoittautunut toimivaksi energialähteeksi ennen tuntia.



Hieman oli palautumisen kanssa ongelmaa viime viikolla, mutta enpä tehnyt muuta kuin vedin neljä tuntia; kaksi Pumpia, yhden Zumban ja yhden kahvakuulan. Syke oli koko ajan tosi korkealla ja kroppa veti jumiin ja kramppaili. Tänään kaikki oli jo ok ja treenistäkin sai tehot erinomaisesti irti.

Tänään tehtiin rinnalle vinopenkkiä smithissä, penkkiä käsipainoilla ja vipunostoja vinopenkillä. Hauiksille taas hauiskääntöä mutkatangolla sekä käsipainoilla istuen ja lisäksi vasarakääntöjä. Hyvin toimi! Tästä siis suunta kohti kevättä. Syksyllä minulla on tulossa parin viikon lomamatka, jolloin todennäköisesti en hirveästi treenaile. Siksi en pidä nyt tämän pidempää lepoa treeneistä vaan annan palaa heti täysillä! Voi sitten lomalla ottaa hieman rennommin. Toimeliasta viikkoa!


tiistai 13. elokuuta 2013

Epäonnistuminen, avautuminen ja piste.

7.8.
Nythän tästä ei tule yhtään mitään. Kunto tuntuu aivan äärettömän pehmeältä. Ja samaa todistaa vaakakin. En ymmärrä. En kerta kaikkiaan ymmärrä. Näin paljon työtä takana ja homma menee huonompaan suuntaan. Ei se voi olla mahdollista. Miten se on mahdollista?

Mietin jo kannattaako edes kisata. Kilpailu on kolmen päivän päästä ja mietin tällaista! Kunto näyttää lähinnä siedettävältä rantakunnolta eikä ole siis lähellekään kisakuntoa. Miten näin on voinut käydä? Paino on nyt enemmän kuin kuukausi sitten. Tyhjennys ei toimi ja yltyvä stressaaminen vain pahentaa tilannetta. Kokeilen kisabikineitä ja mietin kehtaanko mennä lavalle. Mietin miten isolta norsulta näytänkään.

En nimittäin halua kuulla kisan jälkeen arvioita siitä, kuinka olin auttamattomasti liian pehmeä. Liika pehmeys kuulostaa itsekurin puutteelta. Ja sitä en kyllä myönnä. Mikä tälle siis on selitys? Liian kova stressi? Liian vähän unta? Liikaa actionia suhteessa dieettiin? Toisaalta ihan sama, mikä se selitys on. Tämä kunto on ja pysyy, ja vitutus senkun kasvaa.

Pitää alkaa siis tekemään back up –plania siitä, että sunnuntaina pitääkin kisata Tampereella. Mikä ei kuulosta kovin houkuttelevalta, sillä jos ei ole ekassa kisassa kuuden parhaan joukossa, niin onko mahdollisuuksia enää SM-kisoissa? Kolmessa viikossa ei kai kuitenkaan ihan ihmeitä tehdä?

Mutta kai sitä näillä mennään. Enää ei voi tehdä muuta kuin noudattaa vikan viikon ohjeita ja toivoa ihmettä. Yrittää olla stressaamatta. Jep jep. Sehän on helppoa. No, paljon muuta ei enää ole tehtävissä. Näillä mennään.

8.8.
Koko yö meni pyöriessä. Illalla testasin bikinejä ja otettiin pari valokuvaa ja fiilis on aivan uskomattoman huono. En ymmärrä miten voin näyttää siltä pari päivää ennen kisaa. Mitä on tapahtunut? Ja ei, ei se ole vain minun päässäni, myös paino on paljon suurempi kuin aiemmilla kisaviikoilla (ihan niin montaa kiloa lihasta en ole pystynyt kasvattamaan). Ahdistaa. Tähänkö tämä homma nyt kaatuukin? Kaiken työn jälkeen.
Stressaaminen yltyy, nukkuminen vähenee, vatsa ei toimi ja kroppaa panttaa nestettä. Stressaaminen yltyy ja kierre jatkuu. Paniikki on valmis. Voi helvetti.

9.8.
Nonni. Näillä mennään nyt sitten. Aamulla katsoin peiliin ja mietin, että olenko ihan oikeasti nousemassa lavalle fitnesskisoissa huomenna? Ei ihan näytä siltä. Pehmeä, pehmeä, pehmeä. Eikä kuivu.
Harmittaa. Ihan helvetisti. Harmittaa omasta puolesta, valmentajan puolesta ja kannustajien puolesta. Olenko tehnyt jossain kohtaa jotain väärin? Vai onko nyt olleet olosuhteet vääränlaiset? Onko kiireellä ja stressillä oikeasti näin suuri vaikutus?
Paljosta se ei olisi kiinni, että siinä mielessä pari lisäviikkoa SM-kisoihin tulisivat nyt tarpeeseen. Ehtisi vielä hieman rutistaa. Mutta ensin vain pitäisi päästä sinne SM-kisaan. Ja se on nyt helpommin sanottu kuin tehty. Näin jo viime yönä unta, että tipuin jo eliminaatiokierroksella pois pelistä. Sepä olisikin onnistunut päätös tälle rupeamalle. Voi ei.
Pelkään vain, että näytän oikeasti tosi isolta lavalla ja sitten hävettää. Ei ole ikinä ollut tällainen fiilis kisaan lähtiessä. Apua. Auttakaa.

10.8.
Eliminaatiokierrokselta kotiin. Nyt se on totta. Kunto on sellainen, ettei sillä ansaitse päästä edes varsinaiseen kisaan. Kiitti riitti. Lopetan tähän. Kotiin itkemään.

Valmentajan ja huoltojoukkojen kannustuksesta kuitenkin suunnitelmaksi huominen ja Tampere. Toivotaan kropan kuivumista siihen mennessä. Käsittämättömän huono fiilis. En pysty kuvamaan. En halua SM-kisaan haalimaan sijoituksia "ynnä muut". Ei minua kiinnosta olla SM-kisojen kymmenes. Se on kärkeen tai mitään. No, ehkä tässä on vielä mahdollisuus.

11.8.
Tampere. Kunto on selkeästi parempi, kuivempi. Mutta. Kun finalistit kerrotaan, ei minun numeroni ole finalistien joukossa. Ei enää edes vituta. Tämä oli nyt tässä. En lähde Ouluun. Menen kotiin treenaamaan. Kiitos hei.

12.8.
Lopullinen Tampereen sijoitus oli seitsemäs. Kuusi parasta pääsi SM-kisoihin. Vielä voisi käydä Oulusta hakemassa kisapaikkaa ja olisihan SM-kisa taas uusi kilpailu, ehkä sitä ehtisi parantaa kuntoa näiden muutaman viikon aikana.

Mutta. Olo on täysin toivoton. Viikonloppu vei kaikki mehut. Niin fyysisesti kuin erityisesti henkisesti. Niin paljon voi muuttua kahdessa päivässä. Tunnen oloni luuseriksi enkä löydä taistelutahtoa. Tuntuisi epätoivoiselta jatkaa.

Ja sitten on käytännön asiat. Oulun reissu toisi aika paljon lisäkustannuksia, vaikkakaan en laske tähän kuluvia summia, koska se ei ole tärkeää. Mutta jostainhan ne rahat on revittävä. Lisäksi paras ystäväni menee naimisiin samana päivänä ja vaikka olemme varautuneet siihen, että saattaisin olla silloin Oulussa, niin nyt tuntuu hölmöltä jättää päivä sen vuoksi väliin. Mitä jos en tällä kaudella pystykään hyviin sijoituksiin ja jätän hänen suuren päivänsä väliin vain pettyäkseni uudelleen. Olen saanut kunniatehtäväkseni toimia kaasona, joten otan tehtävän vastaan. Minulla oli kaksi mahdollisuutta lunastaa SM-kisapaikka enkä siihen kyennyt. Joskus pitää laittaa asiat elämässä tärkeysjärjestykseen.

Ystäväni tietää kyllä, että fitness on yksi elämäni suuria rakkauksia ja ymmärtäisi kyllä ratkaisuni, mutta uskon että sisimmässään hänkin on onnellinen, että olen paikalla. Kilpailuja tulee lisää.

13.8.
Harmittaa ihan kaikki. Harmittaa se, että olin viikonloppuna niin surkea. Harmittaa se, että koko kesän työ meni hukkaan hetkessä. Harmittaa, että kalenterissa meni kolme viikkoa uusiksi. Harmittaa, etten lähtenytkään Ouluun. Harmittaisi jos lähtisin. Harmittaa se, että kaupassa on niin paljon vaihtoehtoja. En halua valita, haluan syödä puuroa ja broileria päivästä toiseen. Harmittaa, että olo on surkea. Harmittaa, että kaikki yritykseni urheilla päättyvät epäonnistumiseen. Harmittaa, että itkettää. Harmittaa, että luovutin. Harmittaa, etten ollut paremmassa kunnossa. Harmittaa, että seuraavaan kisaan on niin pitkä aika. Harmittaa, että tämä on ohi.

Mutta tiedättekö mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että nälkä seuraavassa kisassa on äärettömän suuri. Ja se seuraava kisa on satavarmasti keväällä. Se oli pohdinnassa jo aiemmin mutta päätin sen nyt heti, kun tämä kausi päättyi. Ja enää en aio epäonnistua. Jos paras kuntoni ei riitä menestykseen, on se sitten eri asia, mutta seuraavassa kisassa haluan näyttää parasta itsestäni enkä jotain sinne päin.

Tämä viikko menee huilatessa ja surkutellessa. En aio edes esittää ettenkö olisi murheellinen ja voisi huonosti. Olen todella pettynyt ja masentunut, mutta mitä sitten. Se menee ohi. Se menee ohi ja palaan salille ja painan sata lasissa kohti kevättä! Elämä on tällaista ja urheilu on jotain vielä enemmän. Ja se mikä ei tapa, se vahv... itse asiassa se kyllä lähinnä vituttaa mutta mitä sitten. Antaa vituttaa. Kyllä sekin ohi menee. Ajan kanssa.

Kirjoitan tämän nyt ja laitan hommalle pisteen. En aio seuraavaan kuukauteen lukea fitnessblogeja enkä kisaraportteja. Ei pysty. Purin mieleni ja nyt keskityn muihin juttuihin.

Epäonnistuin. Otan opikseni ja menen eteenpäin.

Piste.



Kisalook+kuvat by Marjo Mattila

 

maanantai 5. elokuuta 2013

Täpinöissä!

Lauantaina heitin treenien jälkeen löhövaihteelle ja matkasin äidin seuraksi Yyteriin. En ole mikään auringonottaja, koska paikallaan pysyminen on minulle kohtalaisen vaikeaa. Nyt kuitenkin muutama tunti selällään joutavia höpötellen oli enemmän kuin paikallaan.


Sunnuntaina sain ihan hyvän treenin aikaiseksi, vaikkei sitä nyt mitään maksimipainoja heiluteltukaan. Ne perinteiset viikonlopun kymmenen tunnin yöunet kuitenkin toivat mukavasti voimia.

Sisko huomasi salilla, että jotain siellä selässä näkyy..
Fitness Sisters

 
Viime yönä en nukkunut. Kisaviikon täpinä alkoi! Ajatukset ovat niin viikonlopussa, viimeistelyissä ja valmistautumisessa, että kaikki muu toiminta on todella vaikeaa. Onneksi työni on sen verran haastavaa, että siellä on pakko keskittyä eikä ajatus niin ollen lähde vaeltelemaan muualle. Nyt onkin menossa viimeinen kesäsijaisuusviikko sairaalassa ja sitten siirryn lähes yksinomaan yrittäjäksi. Mielenkiintoisia juttuja on tiedossa onneksi.
 


Nyt pitää vain nauttia! Viikon missiona on saada nesteet lähtemään ja kroppa kuivatettua. Eiköhän se onnistu, kun keskitytään oleelliseen. Erinomaista elokuuta!

perjantai 2. elokuuta 2013

Ihan pihalla ekaan kisaviikkoon

Jaan kanssanne pari facebook-päivitystä, jotka kertovat kaiken tämän hetkisestä mielentilastani. Ensimmäinen on viikon takaa.
 
Siis miten hitossa aina kun avaa facen, niin puolet teistä on rannalla ja puolet lähdössä lomalle lompsis?? Missä ne muut työn raskaan raatajat on häh? Ja miten väsynyt ihminen on silloin, jos se ei jaksaisisi edes syödä? Pitääkö mitata kuume? Entä kuinka korkea toleranssi voi kehittyä kofeiiniin? Voiko kärsimättömyyteen kuolla? Miksi ajoin ajokortin, kun nyt puolet palkasta menee suoraan ABC:n automaattiin? Onko joku muu sitä mieltä, että positiivisuus on perseestä? Voisiko ihminen elää kaurapuurolla ja raejuustolla vai jäisikö jotain puuttumaan? Onko kyselyikä 2- vai 29-vuotiaana? (lapselliset älkää vaivautuko vastaamaan, ei oikeasti kiinnosta koska se on) Miten selviää Prismasta perjantaina klo 16? Voiko mennä Alkoon, jos huvittaa? Mutta ennen kaikkea: onko viikonloppu nyt vai heti?? No on! Aion korkata Pepsi Maxin. Hurja meno.
 
Ja toinen tältä päivältä.
 

Perinteinen perjantaipäivitys. Viikon päästä tähän aikaan pitäisi olla jo aika lähellä Jyväskylää ja kilpailijakokousta! Tämän viikon huomiot: 1) En tiedä yhtään mikä on kisakunto. Se voi olla hyvä tai huono tai hyvin huono. En tiedä. Olen pihalla. 2) Vaikka kiire on pahasta, niin onneksi kuitenkin on työ, jossa pitää aika paljon käyttää aivoja, niin ei ehdi ajattelemaan muuta kuin töitä (muuten sitä aivokapasiteettia on rajallinen määrä käytössä). 3) Olen KERRANKIN onnistunut järjestämään KOKO ensi viikon ohjauksista vapaaksi. Jottei ihan riehumiseksi menisi, niin en sentään muista töistä vaan illat on sitten luentojen suunnittelua. 4) Lidlissä ei pidä käydä dieetillä. Ne paistopisteet pitäisi kieltää lailla. 5) Olen syönyt 19 viikkoa aamiaiseksi kaurapuuroa ja lounaaksi broileria. Joka päivä. Siis ihan joka päivä. Eikä edes kyllästytä. 6) Kuukauden päästä tämä on ohi. Onko se nyt sitten hyvä vai huono asia?
 
Että mun ei kannata ikinä liittyä twitteriin, koska en kykene tiivistämään ajatuksiani mihinkään tiettyyn merkkimäärään ;)
 
Mutta joo, olen ihan täysin pihalla kuntoni suhteen. Painoa on ihan hemmetisti aiempaan verrattuna mutta varsin mielenkiinnolla odotan viimeistelyä ja nesteiden poistoa. Sitä nestettä nimittäin on. Ja kilokaupalla. Mutta niinhän minulla aina. Ei tarvi hirveästi esitellä vatsapalikoitaan muuten kuin kisapäivänä, ovat sen verran nestekerroksen alla aina. Mut mitäpä niitä turhaan ennen esittelemäänkään.
 
Viime viikonloppuna vietin polttarit vol. 1. Nämä ensimmäiset kaason roolissa. Kaanaan vesitornia tuli kiivettyä.
 
Sinänsä en tykkää kisaviikoista yhtään. Liikaa vettä, liian vähän suolaa ja limsaa (eli ei yhtään). Ainoa positiivinen asia on loppuviikolla odottavat riisikakut. Siis niiden varsinaisten kisojen lisäksi. En myöskään välitä kaunistautumisista, kuten värien laitosta, hiusten värjäilystä, meikkauksen suunnittelusta, kynsien koristelusta tai muusta ulkonäköön liittyvästä hömpötyksestä. Yritän aina ulkoistaa mahdollisimman paljon näistä tehtävistä. Jyväskylään saankin Marjon mukaan huolehtimaan kauneudenhoidosta. Aivan loistavaa.
 
 

Tässä kohtaa, kun dieettiä on kuukauden verran jäljellä, alkaa tulla hirveästi mielitekoja. Ajatuksissa on koko ajan, miten sitten syön sitä ja tätä ja tota. Ja samalla kokemuksesta tiedän, että kaikki mieliteot poistuvat sillä samalla sekunnilla, kun kisat ovat ohi. Onko siis niin, että aina tekee mieli sitä mikä on "kiellettyä"? Tästäkö johtuu painon pudottamisen haastavuus ja rennon ruokavalion toimivuus? Ja vaikka pystyy järjellä selittämään mielitekojen johtuvan vähäisestä hiilarin määrästä, niin eivät ne silti minnekään katoa. Ihan syvältä.