torstai 14. kesäkuuta 2012

Penkkiurheilijan unelmakesä

Vielä kun pysyisi tämä tällainen sopiva lämpö, niin hyvä olisi. Viime viikonloppuna piti taas kaivaa paksu takki ja tumput esiin, kun päivän ohjelmassa oli penkkiurheilua pesäpallokentän laidalla. Tihkusade ja reilut 10 astetta lämmintä, mutta nahkarotsilla tarkeni, ah tätä Suomen kesää (ja kyllä, minä olen se, joka valittaa myös niistä kovista helteistä eli oikeastaan en ole koskaan tyytyväinen). KaMa vastaan Sotkamo oli kyllä tasan yhden joukkueen näytöstä, mutta eihän sitä voi kuin ihailla. Urheilujoukkue, joka tekee kaiken just eikä melkein on komeaa katseltavaa. Mahtaako Sotkamolle löytyä vastusta tällä kaudella? Ainakaan Satakunnasta ei löytynyt.

Penkkiurheilija nauttii myös menossa olevista jalkapallon EM-kisoista, odottaa yleisurheilun EM-kisoja ja sitten erityisesti olympialaisia. Siinä sivussa voi kotimaassa seurata pesiskautta ja tutustua uusiin lajeihin kuten siihen jenkkifutikseen.

Katseluevästä

Tänään treenasin jalat mutta taisi olla vuoden onnettomin treeni. Työpäivän jälkeen huonolla evästyksellä ja väsyneenä; olisi pitänyt jo etukäteen tajuta, että yhtälö ei voi toimia. No, jokunen kyykky 80 kilolla, prässiä, ojennuksia, koukistuksia ja suorin jaloin maastavetoa sain tehtyä. Nyt täytyisi saada kunnon jalkatreenejä tehtyä ja kyykkypainot nousuun. Onnettomia painoja tämän kokoiselle naiselle, kirputkin kyykkää enemmän. Kyykkytekniikasta sain tosin palautetta, että puhdasta on, hyvä hyvä!

En oikein osaa päättää nautinko tästä elämästä ilman tarkkaa kisatavoitetta vai en. Toisaalta on mukava, että voi syödä jätskiä kun huvittaa tai käydä terassilla siiderillä eikä light kokiksella, mutta toisaalta kaipaa tietynlaista ehdottomuutta ja selkeitä tuloksia. Tuntuu, että tällainen elämä on paljon vaikeampaa kuin kurinalaisuus. Voisinhan nytkin kieltäytyä siitä terassisiideristä ja puolustella olevani kilpaurheilija, mutta en sitä yleensä tee. Olen amatööriurheilija enkä tule ikinä ajattelemaan elämääni niin mustavalkoisesti. Elän ja hengitän urheilua ja urheilemista mutta toisinaan syöty jätski tai juotu siideri ei vaan millään voi pilata kovalla treenillä aikaan saatua kehitystä. Paitsi dieetillä. Minulle fitness ei ole elämäntapa vaan harrastus, liikunnallisuus taas voidaan kai katsoa elämäntavaksi. Nyt kun kuvittelette, että täällä vaan vedän siideriä kaikki päivät, niin tässä erään kauppareissun ostokset :)

Tuoremehu on herkkua, mutta turhaa energiaa, joten ostan sitä todella harvoin.
Tähän kärryyn se pääsi herkkujen korvikkeeksi.



lauantai 9. kesäkuuta 2012

Hei mitä sä treenaat?

Näin kysyi ohikulkenut kaveri minulta Galaxyn yökerhossa. Fitness-vastaukseen sain ihmettelevän kysymyksen siitä, eikö ole tylsää vain treenata painoilla? Että miten siihen jaksaa löytää motivaatiota? Ja eikö kroppakin siinä hidastu? Selitin, että ohjaan myös ryhmäliikuntaa, joten liikun aika monipuolisesti.

Mutta jäin pohtimaan painoilla treenaamisen mielekkyyttä. En ole ikinä kokenut sitä tylsäksi mutta toisaalta, en voisi ikinä kuvitella että se olisi ainoa liikuntamuoto mitä harrastaisin. Ja jos joku nyt selittää, että se muun liikunnan harrastaminen on pois lihasten kasvattamisesta, niin höpö höpö sanon minä! Monipuolisuus ja hyvä fyysinen kunto ei voi missään lajissa olla huono asia. Kohtuuden rajoissa totta kai.

Lajeista puheen ollen, kävin tutustumassa uuteen lajiin ja matkasin Turkuun katsomaan jenkkifutista. Ihan kiva peli, mutta 7 astetta lämpöä, vesisade ja tuuli hieman söivät katselunautintoa. Kahden ekan neljänneksen jälkeen olin jo valmis lähtemään loppuillaksi saunaan. Mutta kuinkas sitten kävikään? Jenkkifutis kuulemma todella harvoin päättyy tasapeliin ja vielä harvemmin tulokseen 0-0. Yllättäen nyt sitten näin kävi. Kolmet etenemisvuorot (juu ei taatusti ollut oikea termi...) siihen sitten vielä lisäksi, joten peli kesti vaivaiset kolme tuntia. No, kukapa olisi voinut arvata, että kesäkuussa on pakkasta?


Treenattu on joten kuten ja lajivalikoimaa kasvatettu kahvakuulalla ja pilateksella (!). Että kyllähän tämä tästä taas lähtee. Hirveän vaikea vaan on aamutreenaajan tottua iltatreenaajaksi. Nyt kun tekee kahdeksasta neljään töitä ja treenaa vasta iltasella, tuntuu että kroppa käy kierroksilla koko loppuillan ja puolet yöstäkin. Entisestään huonot yöunet on huonontuneet kun elimistö ilmeisesti luulee, että on päivä, kun kerran just on treenattu. Tottumiskysymys kai.

Aika hassua muuten, että on kesä eikä ole dieetillä. Odottelen lämpöisiä kelejä, jotta voin neljän vuoden tauon jälkeen mennä jätskikiskalle jäätelölle. Huippua!