perjantai 31. toukokuuta 2013

Vähän väsyttää

Viime aikoina on aika paljon väsyttänyt. Tuntunut, että kalenteri on täynnä ja ollut hankala löytää treeniaikaa, saati sitten lepoaikaa. Tuossa sitten täyttelin vähän tilastoja ja tajusin, että olen toukokuun aikana ohjannut 24 ryhmäliikuntatuntia. Ei varmaan määrä eikä mikään ohjaamista päätyökseen tekevälle, mutta kun ohjaaminen on vasta minun kolmostyö. Että ilmankos väsyttää.

Rahkaa, marjaa, lesitiiniä; näyttää erikoiselta mutta maistuu taivaalliselle!
Tämän työmäärän tajuamisen jälkeen ajattelin pitää tänään lepopäivä. Oho. Ihan totaalisen levon kaikesta liikunnasta. Tosin Prisma perjantai-iltana voi käydä urheilusta mutta yritän pärjätä. Huomenna sitten taas salitreeniä ja Zumbaa.

Hetken ajan mietin jo, että haukkaanko liian isoa palaa. Ajanko itseni puhki tällä menolla, varsinkin kun en ole ihan kunnolla päässyt vielä edes vauhtiin. Minussa on vähän sitä vikaa, että laput silmillä painetaan niin kauan kunnes pää kopsahtaa seinään. En osaa luovuttaa mistään ennen kuin on ihan pakko.

Mutta koska silloin pitää takoa, kun rauta on kuuma, niin nyt pitää mennä! Ja ainoa, mistä tällaisessa tilanteessa olisi järkevää luopua, on kisaaminen. Ajatus kävi päässäni, mutta totesin heti, etten missään nimessä ole valmis luovuttamaan. Toki nytkin olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi pohtia saako kaikki viikon salitreenit tehtyä ja onko varmasti kaikkia eväitä kaapissa ja mites tuo syöminen tuolla töissä järjestetään. Raskaan viikon jälkeen voisi hakea säkillisen karkkia, pari siideriä ja hautautua sohvan nurkkaan. Mutta kun  kaipaan niin tällaista haastetta ja onnistumisen elämyksiä. Haluan herätä huomenna aamutreeneihin enkä nukkua pois saunasiidereistä tullutta krapulaani. Saan tästä kuitenkin vielä enemmän kuin mitä tämä ottaa.

Toki hommaa pitää seurata. Jos on liian kovilla, kroppa ei toimi toivotulla tavalla. Ja silloin kisakuntoon pääseminen on haaste. Eli järki päässä ja riittävästi myös rentouttavia hetkiä kehiin! Huomenna rentoutumaan Robinin keikalle, voitteko uskoa? Kyllä vaan, kummitytön suursuosikki esiintyy, joten pitäähän tyttö nyt koulujen päättymistä viedä keikalle juhlistamaan. Toivotaan, että sää suosii.

 
Vaikka urheileminen on minulle tärkeää ja kilpailemisen otan tosissani, niin välillä sitä työmaalla törmää asioihin, jotka laittavat asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Välillä on ihan hyvä ymmärtää, että se että voin keskittyä kalorien laskemiseen ja salitreeneihin, on oikeastaan äärettömän hienoa. Se kertoo siitä, että asiat elämässäni ovat varsin hyvin. Pienin murheeni on se, jaksanko kyykätä 85 kg:lla tänään kymmenen vai yksitoista toistoa. Tai olenko muistanut ostaa riittävästi kananmunia kaupasta. Että jos joskus vähän väsyttää, niin eipä paljon haittaa.
 
Rentoa viikonloppua!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Dieetti alkoi

Nyt se alkoi oikeasti. Tähän asti on nyt vaan katsottu vähän tarkemmin miten paljon ruokaa suustansa alas laittaa. Mutta nyt tuli nälkä. Ei mikään järjetön nälkä mutta ihan selkeä muutos. Nälkä.

Eväät aina mukana. Frozzy Pack on ollut maailman paras ostos.
Voiko olla painonpudotusta ilman nälkää? Varmasti tiettyyn pisteeseen ja riippuu varmasti myös siitä, mistä lähdetään liikkeelle. Ruokavalintojen muuttaminen ilman annoskoon muuttamistakin saattaa jo auttaa. Tai annoskoon muuttaminen, jos aiemmin syönyt aina lähes ähkyyn. Mutta entä tässä kohtaa, kun on normaalipainossa ja syö terveellisesti mutta haluaa päästä kireäksi? Jonkin verran nälkää on vain kestettävä. Ei tässä enää ihan kolmen tonnin kaloreilla paino putoa.

Tarkkaan pitää nyt pitää ateriarytmistä kiinni ja syödä todella tasaisin väliajoin. Eväät siis aina mukana, työpäivän aikanakin kuluu jo kaksi ateriaa. Lauantaina viipotin koko päivän ympäri kaupunkia. Aamulla kahdeksalta ensin treenit, jonka jälkeen palautusjuomaa. Sitten töissä asiakas, jonka jälkeen eväskiposta lounas. Seuraava työkeikka eri paikassa, josta jälleen paikan vaihto ja Zumbaa ohjaamaan. Zumban jälkeen välipala ja vielä hetkeksi töihin. Treenikassi ja työkassi vaihtuivat lennossa ja suihkua kulutettiin muutamaan otteeseen, mutta hyvin sujui. Kotona olin hieman ennen kuutta illalla ja ehdin vielä tunnin verran nauttia auringosta ulkona. Siinä meni päivällinenkin mukavasti ulkona lämmöstä nauttien. Muista lauantai-illan riennoista oli turha haaveilla, unta kaaliin vain :)


Tällaisinä viikkoina, kun oman työn lisäksi treenaa viidesti salilla ja yhteensä kahdeksan kertaa muualla, tulee aina mieleen, että eikö tätä nyt oikeasti voitaisi jo pitää urheilulajina? Satakunnan Kansa kirjoitti viikko sitten jutun Marjon menestyksestä Bikini Fitness -kilpailuissa mutta toimittajan oli pakko jutussa pohtia sitä, onko tässä kyse urheilusta vai ei. Hänen mielestään ei. Tämä on esittämistä. Jep. Minun treeniviikkoa saa kyllä ihan koska tahansa tulla kokeilemaan ja sanomaan sitten tuntuuko urheilulta. Lisätään meidän kisoihin tarkkuusheitto tai jokin muu "urheilusuoritus", niin sitten ilmeisesti ollaan urheilijoita? Nyt vain esitetään. Vai esittäydytään? Vai esiinnytään? En tiedä, mutta väliäkö hällä. Onneksi meitä epäurheilijoita on jo aika paljon, niin arvostetaan me toinen toisiamme. Vielä kun fitnesskilpailijat ymmärtäisivät arvostaa toisiaan ja vettä yhtä köyttä, niin homma voisi kehittyäkin.

perjantai 24. toukokuuta 2013

"Uusia" ruokia

Heippa täältä kiireen keskeltä! Onneksi kiire muodostuu mukavista asioista, niin jaksaa. Töitä ja toisia töitä ja jumppia ja luentoja. Johonkin väliin parit omat treenit.

Useampaan otteeseen olen maininnut, etten ole iltatreenaaja. Keskiviikkona olin töiden jälkeen kuolemanväsynyt ja keksin jo (teko)syitä miksi illan treeni pitäisi siirtää johonkin muuhun päivään. No, en sitten löytänyt yhtään kohtaa, johon sen siirtää, niin läksinpä salille. Ja mitäs sitten tapahtui; tein ihan huippuJALKAtreenin triplasarjoineen kaikkineen. En oikein vieläkään tiedä mitä tapahtui mutta hällä väliä. Pääasia, että kulki! Jatkossa pitää pohtia tulisiko tehdä aikaisia aamutreenejä, jotta ehtii kaikki päivän menot. Vaatii vain ruokailun uudelleen miettimistä eli syödäkö niin aikaisin ennen treeniä jo aamupala vai korvatako aamupala jollain tavalla. Jotakin energiaahan sitä ennen treeniä kyllä tarvitsee.

Tänään yritin metsästää uusia vetoremmejä, koska olen TAAS onnistunut hukkaamaan toisen niistä, mutta kaupunkimme kummastakaan urheiluliikkeesta ei löytynyt. Hyvät on valikoimat. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun täältä etsin enkä löydä. Kuopiossa taisin löytää ihan kauppareissun ohessa Prismasta mutta täällä ei ole näköjään toivoakaan. Puuh.


Dieettiin tuli nyt muutosta ja vaikka kalorien määrä on tietysti vähenemässä, niin silti olen ihan innoissani muutoksista. Ruoka-aineet vaihtuivat hieman ja "uudet" ruoat ovat tervetulleita. Sinänsä ne ovat tosi uusia, koska ikinä aiemminhan en ole syönyt esimerkiksi rahkaa...

Olen myös hirveän onnellinen siitä, että vaikka itse osaan pyöritellä ravitsemusasioita ja tykkään suunnitella ja laskeskella, niin omasta dieetistäni minun ei tarvitse ottaa vastuuta. Sen suhteen valmentaja saa sanoa just eikä melkein, että mitä tehdään. En halua omassa projektissani vaivata yhtään päätäni näillä asioilla. Tottelen sokeasti ;) Ja sen uskallan tehdä, koska tiedän, että valmentajani tietää kilpailuihin valmistautumisista sata kertaa enemmän kuin minä.

Huomenna jälleen pitkä päivä edessä ja paikasta toiseen juoksemista tiedossa. Aika siis suunnitella päivän ateriat ja ruokailuajankohdat. Frozzy Packit ovat olleet kovassa käytössä. Näinhän sen pitäisi silti aina mennä. Ainahan ne ruokailut kannattaisi etukäteen suunnitella. Muuten saattaa syödä mitä sattuu ja miten sattuu. Yhtenä päivänä tulimme puolison kanssa kotiin huutavan nälän kanssa ja pohdimme ruokailua. No, meni vartti ja meillä oli pöydässä salaatti ja grillattua broileria. Eipä ollut iso vaiva eikä aika. Mutta olisiko niin tapahtunut dieetin ulkopuolella vai olisiko silloin todettu, että ei jaksa, eikö voitaisi hakea jotain... Niinpä, se on kumma että vartin reissu lähipizzeriaan on muka lyhyempi aika kuin vartin grillaushetki. Ehkäpä näistä huomioistaan vähitellen oppii jotakin.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Tarkenee!

Tänään vedettiin jatkokoulutuksessa BodyPump ja BodyAttack teoriaosioineen putkeen salissa, jonka ilmastointi ei ihan riittänyt päivän hellelukemille. Happea ei ollut riittävästi Attackin tarpeisiin ja tunti olikin yhtä selviytymistaistelua. Lisäksi tunnin alkaessa alkoi aamiaisesta olla turhan paljon aikaa, joten jalat painoivat noin tuhat kiloa.

Kaikesta huolimatta uusi Attack oli loistava! Nelos- ja ysibiisi olivat taas taattua tykitystä ja kerrankin biisit iskivät heti ekalta kuulemalta. Myös punnerruskappale oli aiempia "kevyempi" eli sellainen, minkä jaksaa varmasti täysillä painaa eikä hyydy kesken kaiken. Erinomainen juoksutreeni siis kesän ohjelmistossa.

Kouluttaja totesi tunnin aikana, että "Miten sisällä juokseminen voi olla näin kivaa?". Niinpä. Kesälläkin voi päivästään uhrata tunnin ja käydä sisätiloissa tekemässä treenin. Vaikka kuinka olisi hieno ilma, niin treenistä ei tarvitse tinkiä. Muuten voi jäädä aika monta treeniä tekemättä (vai onko siitä Suomessa pelkoa?). Tai sitten voi treenata ulkona. Kahvakuulailua auringossa omalla pihalla, ei sekään ihan huono vaihtoehto.

Yritän tässä epätoivoisesti pysytellä vielä Euroviisut hereillä, mutta katsotaan miten käy. Olen käyttänyt Kristan Marry me -biisiä muokkaustunneilla ja se on toiminut hyvin! Ainakin siis omaan korvaan, asiakkaista en ole varma ;) Hauska biisi joka tapauksessa. Kristan motto on kuulemma "More is more". Tällä hetkellä, kun kroppaa kolottaa ja väsyttää, ajattelisin ettei tuo motto oikein urheilemiseen sovi. Joskus vain liika on liikaa ja on osattava myös vain olla. Tai ainakin laskea intensiteettiä. Itse kun ohjaan, on oikeastaan kahvakuula ainoa tunti, jossa oma tekeminen jää kevyemmäksi. Muilla tunneilla yritän toimia hyvänä roolimallina ja tehdä liikkeet selkeästi ja tehokkaasti, tai jos Zumbasta on kyse, fiiliksellä. Sitä vaan on annettava itsestään kaikki, jotta tunnille saa oikeanlaisen fiiliksen aikaan.

Mutta huomenna en ohjaa vaan keskityn itsekkäästi itseeni. Maanantaina palataan sitten työmaalle. Viikonloppuja!


perjantai 17. toukokuuta 2013

Fiiliksestä toiseen

Niin sitä vaan fiilis muuttuu päivien mukana. Viimeksi kaikki sujui niin hyvin, että piti oikein ihmetellä. Nyt... No, ei aina voi kulkea.

Viikosta tuli kiireinen, töissä oli haasteita, paino jumitti, treenaamaan ei meinannut ehtiä ja yöunet jäivät aivan liian lyhyiksi. Huominenkin mennään vielä jatkokoulutuksessa Turussa, joten lepäämisestä ei ole tietoakaan. Onneksi sunnuntaiksi on sovittu ystävän kanssa juoksulenkki. Saa palautella hölkäten ja tuulettaa päätään jutellen. Ehkäpä sitten jaksaa taas painaa yhtä kiireiseen ensi viikkoon.


Kiireessä ei ole muuten mitään vikaa, mieluummin teen paljon kuin olen tekemättä, mutta ongelmaksi tulee riittävä nukkuminen. Kuuden tunnin yöunet eivät riitä mihinkään. Ilta kuluu kassin purkamiseen ja uudelleen täyttämiseen sekä eväiden valmistamiseen. Jossain välissä pitäisi ehtiä pestä pyykkiä, käydä kaupassa ja opetella uusia Zumbabiisejä. Myös yksi muu tunti on suunnittelua vailla.

Kaiken tämän saisi kyllä organisoitua paljon paremmin jos sattuisi olemaan järjestelmällinen. Minä olen kaikkea muuta. Tällä viikolla olen käynyt jo monta kertaa kaupassa, koska en vain osaa ostaa esim. vihanneksia riittävästi kerralla vaan ne ovat koko ajan loppu. Lisäksi olen jo kahdesti loppuviikon aikana mennyt kahvitarjouksen perässä tiettyyn kauppaan ja kummallakin kerralla poistunut kaupasta muiden ostosten kera mutta ilman kahvia. Että näin.

Onpahan tullut nyt jumpattua ainakin, vedettynä tällä viikolla on kaksi kahvakuulaa, kaksi Zumbaa, BodyPump ja BodyAttack. Huomenna koulutuksessa vielä Pump ja Attack. Ei mene pelkäksi salin ja aamulenkkien vääntämiseksi tämä touhu :)

Tällaisesta olotilaa ei auta se, että sattuu töissä päivittämään makeisten hiilihydraattitaulukkoa. Helpostihan sitä nimittäin huijaisi itselleen hetkellisen hyvän olon herkkujen avulla. Ja voin kertoa, että makeisten ja jäätelöiden valmistajilla on aika houkuttelevat nettisivut. Pandalla alkaa jopa musiikki soida, kun sivuille klikkaa. Vielä kun keksisi miten sen musiikin saa pois.

Äitienpäiväkeksit
Kukkien sijasta viemisinä äitienpäivänä oli Marianne-kaurakeksejä.
Makeiset saavat kuitenkin odottaa syksyä. Myös jäätelötötteröt jäävät tänä kesänä nauttimatta, mutta niin ne ovat itse asiassa jääneet muutenkin. Kesä ei minulle automaattisesti tarkoita jäätelöä eikä lämmin päivä saa etsimään jäätelökioskia. Mikähän liittyisi jäätelöä paremmin kesään? Ehkä mansikat. Niitä odotellessa!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Ilmassa stressaavia ihmeitä

Mitä ihmettä nyt tapahtuu? Kroppa toimii paremmin kuin ikinä dieetillä ja paino putoaa erinomaisen hyvin. Vaatteet jäävät isoiksi ja tunnilla jalka nousee kepeästi. Lisäksi kalenteriin alkaa ilmestyä työmerkintöjä eli kohta saa ehkä taas ihan itse kannettua leivän pöytään. Töiden puitteissa on mukavia yhteistyökuvioita tiedossa ja pitkän pitkä yrityksen suunnitteluprojekti alkaa olla nettisivuja ja käyntikortteja vaille paketissa. Kesä tulee ja sen jälkeen syksyksi on upea reissu varattuna. Sitä ennen on tiedossa kaasona olemista, polttareita ja häitä, karsintakisat ja toivottavasti myös SM-kisat. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta.


Rehellisyyden nimissä on toki sanottava, että yritys ei vielä tuota ja pieni stressi tästä kaikesta järjestelemisestä on koko ajan takaraivossa. Tästä syystä välillä nukun äärettömän huonosti ja välillä kellon ympäri. Treenit kulkevat kuitenkin hyvin. Aamuaerobisella välillä jalka painaa, mutta lenkin jälkeen odottava aamupuuro auttaa jaksamaan :) Teen aerobiset yleensä maastolenkillä metsässä, jossa maasto on vaihtelevaa (muuten täälläpäin ei hirveästi noita mäkiä näy..). Minun on ihan turha lähteä kävelemään muualle, saisin kävellä käsilläni, jotta syke nousisi yli sadan ;) Nyt lenkki sujuu kevyesti hölkkäilen ja jyrkimmät mäet kävellen. Sen lisäksi toki jonkin verran tuntien ohjauksia. Tänään mm. aamulla muokkaustunti ja nyt illalla tulossa BodyPump.

Oikeastaan siis koko elämä niin töiden kuin harrastusten osalta pyörii ruoan ja liikunnan ympärillä. En silti pistä pahakseni. Tämä se on elämää :)



Muutaman päivän tuossa kärsin kovasta päänsärystä, jonka päättelin johtuvan juurikin stressistä. Samalla hetkellä tuli asiakkaan kanssa puhetta stressistä ja sen vaikutuksesta syömiseen ja totesimmekin yhdessä vaikutuksen olevan varsin suuri. Erityisen suuri se on silloin jos on tottunut lääkitsemään stressiään ruoalla. Tai herkuilla. Pahin yhdistelmä on, että korvaa ruoan herkuilla. Huono ravitsemustila ei ainakaan auta, päinvastoin saattaa jopa pahentaa stressitilaa. Stressihormonien erittyminen vaikeuttaa painonhallintaa (erityisesti painon pudottamista) ja energian varastointi sen sijaan lisääntyy. Kierre on valmis.

Ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Stressaamisen lopettaminen. Jep jep. Totuushan on se, ettei stressiltä voi koko ikäänsä välttyä. Ei, vaikka olisi maailman paras työpaikka ja kaikki asiat kunnossa. Mutta stressinpurkukeinojen olisi hyvä olla sellaisia, joihin ruoka ei liittyisi. Loistavana vaihtoehtona totta kai liikunta. Ja ruokailujen osalta tervelliinen ruokavalio olisi suositeltava, jotta mieliala paranisi sitä kautta. Mutta tässä lienee opittavaa aina itse kullakin.

Taustalla yksi tekemättömän työn stressin aihe: haravoimaton piha ;)

Dieetillä stressiä ei voi purkaa herkkujen syömiseen (se kyllä muutenkaan mitään auta) mutta liikuntaan toki. Aamulenkki kauniissa säässä omia ajatuksiaan kuunnellen auttaa. Liian usein vain minunkin aamulenkillä korvanapeista raikaa BodyPump tai muu vastaava, jonka koreografiaa samalla musiikin tahdissa kertailen. Aivot töissä koko ajan. Niiden narikkaan jättäminen aina silloin tällöin olisi suositeltavaa. Illalla aion yrittää sitä. Edes Suomen pelin ajan. (totuus; istun läppäri sylissä näpyttelemässä työasioita koko pelin ajan...)

maanantai 6. toukokuuta 2013

Älä laihduta - paitsi jos olet fitnessurheilija

Tänään on Älä laihduta -päivä. Sopii vähän huonosti tähän dieettiin.

Päivällä on kuitenkin oikea tarkoitus. Syömishäiriöliitto kertoo sivuillaan näin:

Kansainvälinen Älä laihduta -päivä (International No Diet Day) tukee oikeutta voida hyvin koosta riippumatta. Päivä tähtää ennen kaikkea oman itsensä ja kehonsa hyväksymiseen sekä oman kokonsa arvostamiseen. Laihdutuskeskeinen kulttuurimme on luonut käyttäytymis- ja ajatusmalleja, jotka hallitsevat monien ihmisten elämää. Älä laihduta -päivä antaa mahdollisuuden purkaa näitä ajatusrakennelmia ja luoda positiivisempaa, lempeämpää asennetta itseänsä kohtaan.
Suomessa Älä laihduta -päivän on lanseerannut Turusta käsin toimiva Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry, joka kampanjoi asian puolesta jo kuudetta kertaa. Valtakunnallisena päivää vietetään neljättä kertaa.


Näin fitnessurheilijanahan sitä toisinaan laihduttaa ihan tosissaan. Dieetin tarkoituksena on tiputtaa kehon rasvaprosentti mahdollisimman alas, niin alas että se on jo naiselle melko luonnoton tila. Dieetin lopulla nähdään nälkää ja tehdään kummallisia suola-nestekikkailuja, jotta saadaan ensin neste pois ja sitten lihakset pumpattua tiettyyn kuntoon. Kaiken tämän jälkeen vedetään päälle kunnon maalit ja noustaan lavalle korkokengissä. Urheilusuoritus on lihasten pullistelua tai tietynlaisten asentojen esittämistä. Senttejä tai aikoja ei mitata. (ja kaiken tämän vuoksi meitä saa ylenkatsoa)

Miten näin luonnottoman lajin edustaja voi olla ravitsemusterapeutti ja kannustaa olemaan laihduttamatta ja suosimaan terveitä elämäntapoja? Entä miten voin jopa auttaa ihmisiä toteuttamaan tätä lajia, eikö se sodi muuta työtäni vastaan?

Tämä laji opettaa kilpailijalle ihan hirveästi omasta kehosta, omasta hyvinvoinnista sekä ravitsemuksesta ja oman kropan reagoimisesta siihen. Elimistön viestejä oppii kuuntelemaan aivan eri tavalla. Ravitsemuksesta opitaan perusasiat ilman sen kummempia kikkailuja tai erityisiä luolamiesruokavalioita. Treenin, ravitsemuksen ja levon suhde tulee tärkeäksi.

Saamme osaksemme arvostelua, koska haluamme tietoisesti muokata kroppaamme ja se ei kuulemma ole urheilua. Jos kroppa muokkautuu urheilun vuoksi, se on ihan sallittua. Viikkooni kuuluu lenkkeilyä, jumppia, venyttelyä, kuntosalitreeniä, kehonhuoltoa, hierontaa ja tietynlaista ravintoa. Mutta urheilija en ole. Kummallista.

Offilla olen painoindeksin normaalirajojen yläpäässä, jopa yli. Se ei haittaa, olen tyytyväinen enkä laihduta. Dieetillä laihdutan, vaikka olisi Älä laihduta -päivä.

Näen ristiriidan mutta en ymmärrä sitä. Jos fitnessurheilu altistaa syömishäiriölle, on se ymmärretty väärin. Päinvastoin fitness opettaa terveellisiä ruokailutottumuksia myös kisakauden ulkopuolelle. Näin rohkenen väittää. Fitness saa minut olemaan tyytyväinen itseeni ja kehooni, vaikka offilla painaisin välillä jopa lähemmäs 80 kiloa. Olen tyytyväinen siihen, että kehoni on hyväkuntoinen ja toimiva, siitä näkee että rakastan urheilua ja saattaahan siitä näkyä myös, että olen ollut ruoka-aikaan kotona, mutta eikös pidäkin syödä hyvin, että jaksaa? Ruoka on nautinto. Aina, joka aterialla.

Ja tämä "fitnessbuumi" vaikuttaa osaltaan siihen, että naisetkin haluavat näyttää ennemmin treenatuilta kuin laihoilta. Ehkä kauneusihanne on siltä osin muuttumassa terveempään suuntaan. Urheilullinen keho on nykyään kaunis. Ei tarvitse niinkään tuijottaa vaakaa vaan voi etsiä merkkejä treenaamisen vaikutuksista.

Ja ei, kaikkien ei tarvitse näyttää treenatulta. Kaikkien ei tarvitse käydä salilla. Kaikkien ei tarvitse osua painoindeksin normaalirajoihin. Jokainen löytää ilon liikunnasta omalla keinollaan. Jokaisen tulisi myös löytää tietynlainen tyytyväisyys kehoonsa.

Mutta fitness ei ole yhtään vähemmän urheilua kuin muutkaan lajit.

Ensi vuonna perustan Älä morkkaa fitnessurheilijaa -päivän.


Edit. Aina en ole kokenut näin. Joskus olen todella taistellut kokoni ja ajatusteni kanssa. Jos koet samoin, älä epäröi hakea juttuseuraa. Jokaisella on oikeus hyvään oloon itsessään.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tervehdys!

Ja nimenomaan näin, sillä tervehtyminen on ottanut reilun viikon aikaa. Ensin tuli kuume ja kurkkukipu ja kun niistä selvittiin, saapui nuha. Mutta tajusin jopa huilata tällä kertaa. Monesti hoidan kaikki sovitut hommat myös kipeänä, koska riittävästi kun kiskoo buranaa, niin siihen pystyy kyllä. Viime aikoina olen kuullut huolestuttavan paljon tarinoita sydänlihastulehduksista sun muista jälkitaudeista ja olen tajunnut ottaa ne vakavasti. En kuitenkaan sairasta kovin usein, joten lienee syytä silloin ottaa muutama päivä levon kannalta. Maailma ei siinä ajassa kaadu eikä kuntosali minnekään häviä.


Grillikausi avattu! Näistä voi sitten arvailla, että mitä dieettiläinen söi ja mitä ei...
Painokin putosi sairasteluviikon aikana entiseen tahtiin eli mitään ei ole menetetty. Kiloja on pudotettu nyt seitsemän ja olo alkaa olla aika hyvä. Tämä on sitä aikaa dieetistä, kun tietynlainen flow tähän hommaan alkaa löytyä. Kunnon etenemisen alkaa huomata ja treeneistä ja aerobisista alkaa nauttia jotenkin aivan eri tavalla. Toki nälän tunnekin alkaa lisääntyä, mutta toistaiseksi olen selvinnyt melko vähäisellä nälällä. Vaatii toki todella säännöllistä ateriarytmiä.


Tämä päivä aloitettiin ihanalla lenkillä pitkin Porin metsää. Sateen jälkeen oli mainio sää ja hölkkäseurana paras ystävä, joten oli ehkä paras sunnuntaipäivän aloitus vähään aikaan. Lenkin jälkeen kaurapuuroa, joka alkaa taas muodostua dieettiruokien ykkösherkuksi. Parempaa kuin mikään herkku ikinä!

Päivällä olkapää-ojentajatreeni salilla muutaman supersarjan kera. Ihan ok treeni, ojentajat tuntuivat ainakin totaalisesti hyytyvän.

Tälle viikolle tuli nyt sairastelun jälkeen vain kolme salitreeniä, mutta vaikka happi meinasikin tukkoisuuden vuoksi loppua, niin melko hyvin ne silti sujuivat. Energiaa riittää vielä melko hyvin, vaikkakin kahvia tuntuu kuluvan aiempaa enemmän... Eli hieman alkaa tuntua, vaikka yöunetkin on vielä melko pitkiä. Myös teetä olen alkanut juoda ja sitä en tee ikinä muuten kuin dieetillä!


Vähitellen vähitellen... Vielä on paljon matkaa.
Blogi tulee muuten jatkossa hieman muuttumaan. Lähinnä ajatuksena on pitää blogi henkilökohtaisena blogina keskittyen treenaamiseen, fitnekseen ja omiin hömpötyksiin. Omat nettisivut (tai siis yrityksen) ovat myös perusteilla ja sinne olisi tarkoitus saada enemmänkin ravitsemusasiaa eli puhtaasti ravitsemusaiheiset kirjoitukset kirjoittelen jatkossa sitten sinne. Mutta ilmoittelen osoitteen, kun sivut ovat auki.

Santa Susannan EM-kisoista tuli muuten runsaasti suomalaismenestystä, mikä on aivan mahtavaa! Marjo ei valitettavasti päässyt sarjassaan finaaliin, mutta siitäpä ei lannistuta vaan painetaan uudella höyryllä eteenpäin :) Piia Pajunen otti fitness-sarjassa pronssia, mikä on kyllä huikea juttu! Sillä vaikka oma sarja jatkossa body fitness onkin, niin kyllä sydän sykkii ikuisesti vaparifitnekselle, on se sen verran hieno laji.

Omat kisatavoitteet ovat ainakin toistaiseksi kansallisen tason kilpailuissa, mutta kovaa saa niihinkin painaa! Eli ei muuta kuin syömään, niin jaksaa huomenna taas paahtaa aerobista, hejdå!