torstai 26. tammikuuta 2012

Päätös

En ole maksanut kisalisenssiä. Enkä maksa. Piste.

Tänä vuonna on ihan liikaa kaikkea. Ei pysty repeämään, eikä kannata puolivaloilla lähteä. Nytkään en ole viikkoon treenannut, että kehity tässä nyt sitten.

Nyt hoidetaan opiskelut kuntoon, kesällä aloitetaan armoton treenaus ja sitten ensi vuonna katsotaan... Silloin toivottavasti on hieman erilainen tilanne kuin nyt.

Jep. Tsemppiä tänä vuonna kisaaville! Minä olen kevään stressaamatta treenijutuista ja sitten aloitan kunnon karkelot kohti kehittymistä :D

(Huh, mikä paino tippui sydämeltä, kun ei tarvi enää pohtia asiaa :))

torstai 19. tammikuuta 2012

Rrintarreeni ennen hurvittelua

Rinta-hauistreeni
Vinopenkki tangolla, 40kgx3(sarjaa)
Penkkipun. kp 18,5kgx3
Ristikkäistalja x5
Hauiskääntö mutkatangolla 20kgx3
Hauiskääntö istuen kp, 10kgx1, 8,5kgx2
Vasarakäännöt kp, 6kgx4
Vatsat

Toistojen määristä ei harmainta hajuakaan, niin monta kuin sattui tulemaan. Tavoite oli siinä kymmenen kieppeillä. Yritin treenin jälkeen ottaa kuvaa, mutta en saanut kättä tärinältä pidettyä paikallaan, niin luulen että meni perille ;) Miten mahtaa illan BA sujua, sielläkin kun pitäisi tehdä kohtalaisen monta rintalihaspunnerrusta ja -joustoa..? No, sisulla se kai sujuu!

Yritän laitella treenejä nyt hieman useammin ylös, jos vaikka pysyisin itsekin paremmin kärryillä, että mitä sitä on tullut huseerattua. Ja varsinkin, että saako painoissa mitään kehitystä aikaiseksi.

Viikonlopuksi pitäisi lähteä Björneborgiin. Toinen puoliskoni täyttää pyöreitä ja pippalot on totta kai tiedossa. Ensin porukalla matsiin katsomaan kun kotikaupunkini joukkue pesee asuinkaupunkini joukkueen, ja sitten saunomaan. Saas katsoa ehdinkö la-aamuna Porissa vielä treenaamaan vai meneekö ihan hurvittelun puolelle. Turmiollista elämää kun vietän.

Kävin muuten aamulla puntarilla. En ole uskaltanut hetkeen mennä, kun näkeehän sen nyt silmilläänkin, että tämä paino ei ole se mihin piti jäädä (ja kehonkoostumusmittarikin haukkui ylipainoiseksi). Juu ei ollut. Yli 70 kilonhan sitä taas ollaan. Jouluna mietin, että "mitä sitten, että jos tässä nyt ei tänä vuonna kisata, niin ei kai maailma muutamaan ylimääräiseen kiloon kaadu", mutta nyt kun kisahaaveita taas elättelen, niin saattaa se vaikka kaatuakin.... Kummasti tuo paino nousee aina siihen tiettyyn kilomäärään. Kai se olisi se minun luonnollinen painoni sitten. Siitä vaan on kohtalaisen monta kiloa kisakuntoon. Viime vuonna tiputin 14 kiloa ja vaikka se sujui hyvin ja aikataulussa, niin kaipa sitä nyt voisi lyhkäsempiäkin dieettejä vetää.

On se kummallinen asia tuo paino. Aina sitä pitää ajatella. Ja tämä taitaa koskea montaa muutakin naista, kuin vain meitä fitnesshörhöjä. Onkohan se paino koskaan sopiva? Toisaalta, ei tässä nykyisessä painossa ja olomuodossa olisi minusta muuten mitään vikaa; ainoa on se pitkä matka kisakuntoon. Jos kisoja ei olisi tiedossa, olisi tämä ihan hyvä olotila. Tosin eihän niitä välttämättä olekaan... Äsh, turha pohtia, tulee pää kipeäksi. Olisi vain monelle (normaalipainoiselle) paljon helpompaa kun antaisi itsensä painaa sen verran kuin painaa.

No mutta, erittäin mukavaa viikonloppua kaikille! Mää lähre huamen Porii!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kisapohdintaa

Tämän kuun loppuun asti olisi aikaa lunastaa kisalisenssi. Olen aivan kahden vaiheilla edelleenkin.
Into kisata on kova. Olen kisannut vuodesta 1999 lähtien joka vuosi. Ensin aerobicissa ja sitten fitnesspuolella. Kokonaisen vuoden väliin jättäminen tuntuu hurjalta ajatukselta.
Mutta toisaalta taas… Tämä kevät on täynnä hommia enkä haluaisi stressata sitä, ehdinkö nyt varmasti treenaamaan 4-5 kertaa viikossa. Ihan totta haluaisin nukkuakin joskus ja nuo opiskelut nyt on pakko tuosta hoitaa pois (ja se on helpommin sanottu kuin tehty se).  Olisi kiva myös ottaa suht rennosti syömisten suhteen vielä. Onhan minulla se tuttu runko, jota noudatan, mutta on ollut mukava toteuttaa myös mielitekojaan joskus. Keväällä on edessä vielä tärkeä harjoittelu, jossa varmasti olisi muutakin stressattavaa kuin oma syöminen ja treenaaminen. Dieetin kun saisi aloittaa jo huhtikuussa. Kisat on jo syyskuussa ja paino on yli suunnitelman, niin dieetistä tulisi taas pitkä.
Ja sitten se, että yhä edelleen viime syksy tuntuu niin järjettömältä pettymykseltä, että en missään nimessä halua kokea sitä uudelleen. Ja siksi on nyt usko hieman loppu. Olin elämäni kunnossa eikä se riittänyt mihinkään. Tein mielestäni hyvän vaparin, mutta sitten se olikin hyvä vain omasta mielestäni… ;) Mihin nämä asiat nyt olisivat vuodessa muuttuneet? En yhä edelleenkään ymmärrä miten hitossa niitä vapareita arvostellaan. Itse olen aika eri mieltä tietyistä asioista, mutta minä en olekaan tuomari. Jotenkin ei vain jaksaisi alkaa lyömään päätään seinään taas.
Vuosi täynnä tiukkaa treenaamista voisi olla paikallaan. Lisää lihasmassaa, uusia vaparitemppuja, entisestään lisää motivaatiota. Kenties kaupungin vaihto ja uusi treenipaikka. Treenaamista hyvillä energiatasoilla ja sitten seuraavana vuonna kaikki peliin. Tai sitten… onhan niitä kisoja muuallakin, kuka sitä käskee Suomessa kisaamaan? Vai kannattaako sitä lähteä muualle jos ei pärjää edes Suomessa..? (paitsi että mitä se kenellekään kuuluu mitä minä teen ja missä kisaan?)
Mutta miten sitä osaisi olla kisaamatta? Mitä jos yliopistosta valmistuminen sujuu hyvin aikataulussaan (tosin rohkenen epäillä) ja kesällä löytyy töitä ja aikaa olisikin kisoihin valmistautumiseen? Sitten harmittaa jos menee hyvää kisailuaikaa hukkaan… :D Kesällä diettaaminen on nimittäin mahtavaa; aamulenkkejä ja aurinkoa. Niin on mennyt viimeiset kolme kesää, mitä muuta sitä muka osaisi edes tehdä?
Puuh. Toivoton tapaus.

(yritänköhän tässä vain todistella itselleni miksi välivuosi olisi hyvä ja sitten kuitenkin menen ja maksan sen lisenssin?)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Ylipainoinen treenaa

Suosittelen tätä aivan loistavaa Kirsi Pietiläisen kirjoitusta Keventäjien sivuilla. Kiteyttää hyvin vuoden 2011 ravitsemuskeskustelua!

Tällä viikolla on vedetty hyviä treenejä ja ohjattu viisi ryhmäliikuntatuntia. Pari BodyAttackia, pari SH`BAMia ja yksi Zumba. BA ja SH`BAM putkeen oli aika kova yhdistelmä ja vaati pikaista energiavarastojen täyttämistä ;) Vetävätkö ihmiset, jotka eivät syö hiilihydraatteja, kovia tunteja tai treenejä? Itsestä tuntuisi mahdottomalta vetää esim. BA, mikäli kroppa ei olisi saanut hiilaria sitä ennen. Olisi mielenkiintoista tietää, onnistuuko se joiltakin.

Tämän viikon jalkatreeni:
Prässi 150 kg, 3x10-12
Smith-kyykky Smith+35kg, 3x8
SJMV 60kg, 4x10-15
Reiden ojennus x 3
Koukistus x 4
Lähentäjät x 4

Olkapäät+ojentajat:
Pystypun. kp, 18kg 1x12, 20kg 2x8
Vipunostot 8,5kg 3x9-12, 7kg 1x12
Vipunostot eteen 4kg x 4
Takaolat laitteessa
Kapea penkki 55kgx1, 60kgx2
Ranskalainen taljassa x4
Push down x4

Muita treenejä ei enää muista sen tarkemmin, kun en edelleenkään sitä treenivihkoa harrasta. Selkää pitäisi kai tänään lähteä vääntämään.

Tein muuten kehonkoostumusmittauksen. Se väitti, että olen ylipainoinen, minussa on paljon rasvaa ja lihasta vain ihan himpun enemmän kuin keskivertonaisessa. Että näin. Ehkä kiellän totuuden, mutta en usko siihen pätkän vertaa. Paino tosin alkaa olla taas melko korkeissa lukemissa, mutta jokseenkaan en usko, että tässä nyt kovin huolestuttava tilanne olisi. Eiköhän se peili ja vaatteet ole aika luotettavia mittareita :D

Satuitteko muuten katsomaan Juttaa ja superdieettejä? En haluaisi mollata, sillä on hienoa, että saamme lajia esille laajemmallekin yleisölle, mutta pari juttua ohjelmassa vaan ärsytti. Nimittäin aika pahasti särähtää ravitsemusterapeutin korvaan se, että ylipainoiselle ihmiselle sanotaan, ettei ole mitään väliä sillä, miellyttävätkö ruoka-aineet. Ne syödään, mitä listassa on ja lenkit tehdään kuten on käsketty. Ymmärrän kyllä, että ravitsemustarepeutin ja valmentajan käsitykset ovat erilaiset ja näkemyksemme poikkeavat jo lähtökohtaisesti toisistaan. Terapeutti ikään kuin auttaa asiakasta itseään huomaamaan korjattavat asiat ja löytämään niihin ratkaisut, kun taas valmentaja pyrkii saamaan asiakkaan nopeasti omilla neuvoillaan pudottamaan painoaan ja saavuttamaan paremman kunnon. Mielestäni vain ihminen ei opi mitään sillä, että saa listan päivän ruoista käteensä. Ruoista, joista ei välttämättä edes pidä. Kyllä syöminen voi painonpudottajallekin olla nautinto. Ja kyllä ihmisen pitää oppia itse muokkaamaan ruokavaliotaan ja tekemään oikeita valintoja. Lisäksi liikunnastakin tulee löytää ilo, niin ettei se ole vain hampaat irvessä painon pudottamista. Uusien rutiinien löytäminen on haastavaa, mutta onnistunee myös ilman tiukkapipoisuutta.

Jep. Tämä lähes ylipainoinen yrittää saada ruhonsa ylös sohvalta ja hommiin. Sunnuntait on niin laiskoja päiviä, että tekisi mieli jäädä koko päiväksi sohvalle tuijottamaan telkkaria... Mikä hemmetti minua vaivaa?! Aamuvirkku ja paikallaan pysymätön ahkeroija on alkanut laiskaksi. Voi voi voi. Ehkä alan löytämään tämän savolaisten hällä väliä -asenteen pikku hiljaa..? Onko se sitten hyvä asia, onkin sitten jo toinen juttu...

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Ei aikaa liikkua



Taloussanomat uutisoi eilen miten 30 minuutin ryhmäliikuntatuntien määrä on kasvanut ja suosio noussut. Ihmisillä ei tunnu olevan aikaa kokonaiseen tuntiin, vaan kuntoiluksi riittää tehokas puolituntinen. Puoli tuntia on totta kai parempi kuin ei mitään, mutta että oikeasti? Ei aikaa tuntiin?

Olen aina ihmetellyt miten joillain ihmisillä ei ole aikaa liikkua. Eikös se ole vain järjestelykysymys? Saattaa vaatia hieman suunnittelua, mutta eikös se onnistuisi jos sitä todella haluaisi? Itse olen viimeiset 10 vuotta käynyt sekä koulussa että töissä ja lisäksi harrastanut kilpaurheilua. Silloin aikaisemmin vielä kilpa-aerobicia, joissa treenimäärät olivat melko suuret. En tietenkään ollut mikään huippu-urheilija enkä varmasti tuollaisella elämäntyylillä olisi sellaiseksi päätynytkään, mutta aina löytyi aikaa treenata. Aina niinä päivinä, kun ei ollut töitä, treenattiin kaksi kertaa päivässä.

Toki minua helpottaa se, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Ei ole lapsia tai muita velvollisuuksia. Aikataulunsa voi suunnitella niin kuin parhaaksi näkee. Mutta tunnen monia perheellisiä, paljon töitä tekeviä, jopa reissuhommia tekeviä, jotka silti ehtivät liikkua useamman kerran viikossa. Ja vieläpä tunnin kerrallaan. Liikkuminenhan on itsestään ja terveydestään huolehtimista, joten sen pitäisi olla tärkeä asia.

Puoli tuntia on kyllä hyvä vaihtoehto siinä vaiheessa, jos ryhmäliikunnasta ei juuri ole kokemusta tai liikkuminen on alkutekijöissään. Kynnys lähteä tunnille on matalampi. Ja kyllä puolessakin tunnissa saa hyvän treenin tehtyä kun keskittyy tekemiseensä. Eihän salitreenissäkään loppujen lopuksi kovin kauaa mene, jos on tehokas ja tekee intensiivisesti. Lehdenlukijat on sitten asia erikseen. Hyvä vaihtoehto on myös yhdistellä erilaisia puolituntisia, jolloin saa monipuolisesti liikuttua.

Oletteko muuten kokeilleet uutta Les Millsin tuntia SH`BAM? Aivan mahtava tunti! Kolme
 varttia hittibiisien tahdissa bailaamista. Askeleet on suht helppoja ja koreografia simppeli, mutta hauskaa on ja hiki tulee! Tunnilla on paljon voimakkaita ponnistuksia, joten ainakin itsellä syke nousee tunnin aikana melko korkealle.

Itsellä on mennyt joululoman jälkeen aikaa päästä takaisin treenirytmiin kiinni. Jotenkin elämässä on nyt niin hirveästi kaikkea mihin pitäisi keskittyä, että kaikkensa antaminen ihan kaikkeen tuntuu hankalal
ta. Mutta luotan siihen, että pikku hiljaa sitä pääsee takaisin vanhoihin rutiineihin. Pitää vain suunnitella kalenteriin etukäteen viikon ohjelma; milloin on treenit, milloin tehdään kouluhommat ja koska nukutaan pitkään ;)
Suunnitelmaa pitäisi vain noudattaa eikä antaa ajatusten harhailla. Helpommin sanottu kuin tehty :)

perjantai 6. tammikuuta 2012

Vuosi 2012

...tulee olemaan vilinää ja vilskettä ainakin toukokuun loppuun saakka. Viimeiset kurssit, gradu, harjoittelu, työt. Sen jälkeisestä elämästä ei ole sitten kuin pieni aavistus... Jännää.

Joulu ja sen jälkeinen viikko oli ihanan laiskaa aikaa. Kavereita, kummityttöä, Ässien matseja. Ruokaa, juomaa, herkkuja. Pitkään nukuttuja aamuja eikä kiire minnekään. En muista koska olisi viimeksi tuollainen viikko ollut.

Tässä paras joululahja:



Paluu arkeen joulun jälkeen on ollut yhtä tuskaa. Kun aamuvirkku oppii nukkumaan pitkään, on sen näköjään vaikeaa palata takaisin vanhaan rytmiin... Nyt ei oikein nappaa yhtään mikään. Sitä tietää, että keväästä on tulossa rankka ja hommiin pitäisi vaan ryhtyä, mutta aloittaminen tuntuu olevan se vaikein juttu.


Joka aamuiseen aamiaiseen on jo palattu...

Olen käyttänyt kaikki opintotukikuukauteni eli duunia pitää nyt painaa. Silti olisi aika paljon kouluhommia vielä. Siksi onkin vähän sellainen fiilis, että mahdanko sitä kisalisenssiä nyt kuitenkaan tänä vuonna maksaa. Tässä alkaa olla aika paljon kaikkea muutakin. Toisaalta olenhan aina ennenkin onnistunut hoitamaan noin tuhat asiaa yhtä aikaa... No, tämä kuukausi on aikaa miettiä.

Muuten, sitä kun päivästä toiseen syö samantyylisiä aterioita, alkaa jossain vaiheessa tulla seinä vastaan. Aloin etsiä rahkalle uutta maustetta, kun entinen lemppari persikkarahka ei enää mennyt alas. Löysin herkkujogurttia rahkan sekaan laitettavaksi!


Vähän pähkinäsekoitusta päälle ja ai että on hyvää! Olen aina ollut vannoutunut rasvattoman jogurtin ystävä, mutta tässä tapauksessa vaihtelu virkisti kyllä melkoisesti :) Suosittelen!

Alkaa ne posket näyttämään jo terveen pyöreiltä ;)


Äärettömän hyvää vuotta 2012 kaikille! Minulle tästä on tulossa muutosten vuosi :)