Tämän kuun loppuun asti olisi aikaa lunastaa kisalisenssi. Olen aivan kahden vaiheilla edelleenkin.
Into kisata on kova. Olen kisannut vuodesta 1999 lähtien joka vuosi. Ensin aerobicissa ja sitten fitnesspuolella. Kokonaisen vuoden väliin jättäminen tuntuu hurjalta ajatukselta.
Mutta toisaalta taas… Tämä kevät on täynnä hommia enkä haluaisi stressata sitä, ehdinkö nyt varmasti treenaamaan 4-5 kertaa viikossa. Ihan totta haluaisin nukkuakin joskus ja nuo opiskelut nyt on pakko tuosta hoitaa pois (ja se on helpommin sanottu kuin tehty se). Olisi kiva myös ottaa suht rennosti syömisten suhteen vielä. Onhan minulla se tuttu runko, jota noudatan, mutta on ollut mukava toteuttaa myös mielitekojaan joskus. Keväällä on edessä vielä tärkeä harjoittelu, jossa varmasti olisi muutakin stressattavaa kuin oma syöminen ja treenaaminen. Dieetin kun saisi aloittaa jo huhtikuussa. Kisat on jo syyskuussa ja paino on yli suunnitelman, niin dieetistä tulisi taas pitkä.
Ja sitten se, että yhä edelleen viime syksy tuntuu niin järjettömältä pettymykseltä, että en missään nimessä halua kokea sitä uudelleen. Ja siksi on nyt usko hieman loppu. Olin elämäni kunnossa eikä se riittänyt mihinkään. Tein mielestäni hyvän vaparin, mutta sitten se olikin hyvä vain omasta mielestäni… ;) Mihin nämä asiat nyt olisivat vuodessa muuttuneet? En yhä edelleenkään ymmärrä miten hitossa niitä vapareita arvostellaan. Itse olen aika eri mieltä tietyistä asioista, mutta minä en olekaan tuomari. Jotenkin ei vain jaksaisi alkaa lyömään päätään seinään taas.
Vuosi täynnä tiukkaa treenaamista voisi olla paikallaan. Lisää lihasmassaa, uusia vaparitemppuja, entisestään lisää motivaatiota. Kenties kaupungin vaihto ja uusi treenipaikka. Treenaamista hyvillä energiatasoilla ja sitten seuraavana vuonna kaikki peliin. Tai sitten… onhan niitä kisoja muuallakin, kuka sitä käskee Suomessa kisaamaan? Vai kannattaako sitä lähteä muualle jos ei pärjää edes Suomessa..? (paitsi että mitä se kenellekään kuuluu mitä minä teen ja missä kisaan?)
Mutta miten sitä osaisi olla kisaamatta? Mitä jos yliopistosta valmistuminen sujuu hyvin aikataulussaan (tosin rohkenen epäillä) ja kesällä löytyy töitä ja aikaa olisikin kisoihin valmistautumiseen? Sitten harmittaa jos menee hyvää kisailuaikaa hukkaan… :D Kesällä diettaaminen on nimittäin mahtavaa; aamulenkkejä ja aurinkoa. Niin on mennyt viimeiset kolme kesää, mitä muuta sitä muka osaisi edes tehdä?
Puuh. Toivoton tapaus.
(yritänköhän tässä vain todistella itselleni miksi välivuosi olisi hyvä ja sitten kuitenkin menen ja maksan sen lisenssin?)
Kommentit
Kukas sua valmensikaan?? Mitä mieltä sun valmentaja on tästä jutusta, ootteko syvällisemmin keskustelleet tulevasta?
-Laura
PS. Sama Laura oon kuin edellisissäkin kommenteissa, nicki vaan on tämä!;)
Pohdin myös tuota, että jos maksaisi vain sen lisenssin ja jatkaisi pohtimista sinne huhtikuulle, mutta enpä tiedä. 100€ on tähän talouteen iso raha, jos sen maksaa ihan vaan ADT:n vierailun toivossa...
Kysymys taitaa kuula, että pystynkö minä katsomaan kisoja katsomosta? Into lähteä dieetille tulee kuitenkin kevään myötä. Ei ole helppoa ei ;)
Ja olen myös sitä mieltä, että pisteuudistus on oikein hyvä juttu! Noin sen pitääkin mennä.