perjantai 30. maaliskuuta 2012

Liverpoolissa syömässä

Terveisiä Liverpoolista! Otin yhden hengähdysviikonlopun tähän kaaokseen ja kävin toisen puoliskoni kanssa Liverpoolissa katsomassa Valioliigaa. Kaupunki oli positiivinen yllätys ja reissu oikein mukava. Englanti on maa, jossa palvelukulttuuri on aika hienolla mallillaan, joten hyvin pidettiin meistä huolta. Tosin ihmisten puheesta oli ainakin Liverpoolissa välillä hirvittävän vaikea saada selvää, melkoista enklantia puhuvat he.
Matka Liverpooliin kesti kohtalaisen kauan, sillä ensin piti päästä omalla autolla torstai-iltana Helsinkiin.
Tälläisen hain sitten Helsingissä iltapalaksi:
Oli pakko ottaa tämä maku, sillä Super Smoothien nimi oli Gym Junkie :D
Se oli samalla ensikosketukseni raakakaakaoon. Hyvvee oli!

Aamupala lentokentällä 

Sitten alkoi 11 tunnin matkustaminen. Ensin lento Lontooseen, sieltä lento Manchesteriin ja sieltä kahdella junalla Liverpooliin. Kovin hyvät kulkuyhteydet, suosittelen! Juurikaan ei illalla väsyttänyt, mutta onneksi löytyi hyvää ruokaa...

Aivan ihana buffet-ravintola oli tämä!

Löytyi kiinalaista, japanilaista, italialaista, espanjalaista, thai-ruokaa ja ties mitä, niin paljon kuin sielu sieti. Hulluksihan tällaisissa ravintoloissa saattaa tulla, mutta liian hyvälle näyttänyt jälkkäripöytä himmasi hieman ruokahalua; oli nimittäin pakko jättää tilaa kakkusille ;)

Lauantaipäivä ei syömisten osalta mennyt ihan putkeen...

 Aamiainen hotellilla

Lasketaanko tämä lounaaksi?

 Sitten vähän futista @ Anfield
Pelin jälkeen 6-7 km kävely takaisin hotellille...

 Vähän shoppailua...

Ja kevyt iltapala

Tämän päivän jälkeen kärsin hirveästä päänsärystä, johon eivät särkylääkkeet tehonneet, joten oli pakko mennä nukkumaan illalla kymmeneltä. Oltiin hurjia bilettäjiä siis. Yksi sana vain: ATERIARYTMI!

Suomeen paluun jälkeen matkattiin maanantaina vielä Jyväskylään eikä tämäkään ateria hirveän huono ollut:


Jyväskylässä näin sitten tämän kauden viimeisen lätkämatsin, mutta siitä ei hirveästi jäänyt kerrottavaa. Kesälomalla ollaan taas jo ennen huhtikuuta, että syyskuuta odotellessa sitten...

Minä odotan kyllä kesäkuuta kuin kuuta nousevaa, sillä minulla on silloin lomaaaaa! Palkatonta, mutta aivan sama. Loma kun loma. Jos pääsisi taas ihan oikeasti treenaamaan. Tällä hetkellä harrastan lähinnä satujumppaa, prkl.

Hirveästi minua kyllä kiinnostaisi tuo uusi fitnessfysiikka-sarja, mutta ihan ei vielä lihasmassa siihen riittäisi. Pitäähän ihmisellä silti olla tavoitteita, vai mitä häh? Mitäs sitten jos niiden tavoitteiden täyttyminen vie useamman vuoden? Onhan tämä opiskeleminenkin vienyt jo viisi vuotta ja se on ollut vain yksi hujaus!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Fitnessfysiikka



Oksanan vapari Arnoldista. Ei ihan samalla tavalla säväyttänyt kuin aikaisemmat, mutta ovathan nämä maailman parhaita vapareita. Noin puhtaita linjoja ei ole kellään muulla.

Itse olen jo pitkään pohtinut onko vaparifitness sittenkään minun laji? Tykkään heittää jalkaa ja esiintyä, mutta pääsenkö näillä vaparitaidoilla huipulle asti onkin sitten jo toinen juttu. Salilla treenaaminen on tällä hetkellä rakkainta ja tuntuu hirvittävän työläältä alkaa opetella uusia temppuja ja volttisarjoja. Ne kun eivät ihan muutamalla toistolla selkärankaan iskostu.

Eilen uutisoitiin uudesta sarjasta, joka korvaa naisten CBB:n tulevaisuudessa: fitnessfysiikka (women's physique). Bodylehden sivuilla seisoo sarjasta näin:

 Lajin kuvaus: Naisten fitnessfysiikkakilpailu on luotu niille naisille, jotka haluavat nauttia kovaa treenaamisesta, kilpailemisesta ja kilpailuun valmistautumisesta. Kilpailijan fysiikan pitää olla urheilullisesti treenattu ja sen pitää myös olla naisellinen sekä kaunis.

Tuomarikriteerit: Fitnessfysiikkakilpailua arvostellaan seuraavalla tavalla:
-        Symmetria, muoto, mittasuhteet, lihasten sopusuhtaisuus toisiinsa, ryhti ja kauneus.
-        Fysiikan arvostelu ja vertailut tehdään alkukilpailussa.
Fysiikan pitää olla joka tavalla yllä mainittujen kriteerien mukainen ja siinä pitää olla naisellista kauneutta.
Kehonrakennustermeillä revityn kireä, säikeinen, kuorittu, kuiva, suonikas, massiivinen, paksu ja tiivis eivät ole ihanteellisia arvostelukriteereitä. Jokaisen kilpailijan kohdalla otetaan huomioon pituus, paino ja rakenne. Liiallisesta lihasmassasta voidaan sakottaa pisteissä.
Arvostelustandardi on body fitnessin ja naisten kehonrakennuksen välillä.

Tämäkin voisi olla mielenkiintoinen sarja. Jalkaa ei saisi heittää, mutta poseerauksia ja vapaaohjelmaa pääsisi tekemään. Tosin lihasmassaa vaatisi nykyistä enemmän, että ihan ensi kuussa ei vielä kannattaisi kisaamaan lähteä.Pitää joka tapauksessa laittaa harkintaan, sillä onhan tässä esim. syksyn 2013 Expoon vielä aika paljon aikaa...

No, nämä ovat tällaisia väliaikapohdintoja ja saattaa mieli muuttua vielä tuhat kertaa ennen kuin seuraaviin kisoihin oikeasti aletaan valmistautua.

Eilen oli ihan huippu jalkatreeni kyllä! Prässiä, hackia, suorin jaloin maastavetoa, ojennuksia, koukistuksia ja lähentäjiä. Painoilla ei juhlittu, mutta loppuun asti tehtiin. Erittäin tyytyväinen olenkin siihen, että inhottaviin jalkatreeneihin saa hyvin kaivettua asenteen ja tehtyä loppuun asti, oli sitten yksin tai kaverin kanssa salilla. Jalkatreenejä on nimittäin edessä melko paljon, jos haluaa näihin pökkelöihin jotain muotoa :)

Ei muuta kuin erinomaista alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Ulkonäkökeskeistä rakettitiedettä

Kävin tuossa viimeisellä Helsingin reissullani kirjakaupassa seikkailemassa. Minulla on aina ihmeellinen kirjojen shoppaustarve, sillä haaveilen omasta jättikirjahyllystä, joka sisältäisi kaikki suomalaisen kirjallisuuden klassikot. Kovin pitkälle en ole vielä päässyt, sillä päädyn yleensä ostamaan pokkareita, ne kun sopivat opiskelijabudjetille hieman paremmin...

Joka tapauksessa törmäsin kokonaiseen pöytään täynnä erilaisia ruokavalio-oppaita. Oli hormonidieettiä, hyvän olon dieettiä, karppausta ja ties mitä. Aloin siinä miettiä, että jos kaikki ne kirjat lukisi ja uskoisikin vielä lukemansa, niin eikös elämästä tulisi aika vaikeaa? Syöminen olisi melkoista tiedettä ja jatkuvaa suunnittelua. Ja jos ruokavalionsa osia ei löydä tavallisesta ruokakaupasta, niin ovatko ne osat ihan totta tarpeellisia?
Ruokavalio-oppaiden vieressä oli sitten pöytä täynnä keittokirjoja. Sieltä löytyi kotiruokaa, eri maiden ruokakulttuureja, suklaaleivonnaisia ja kakkuja. Mitähän niistä olisi näiden ruokavalio-oppaiden mukaan voinut käyttää?

Syömisessä tärkeintä on maalaisjärki, eikä siitä tarvitse tehdä rakettitiedettä. Ainakaan meidän, olkoon se tiede tutkijoiden asia.

Töissä kehonkoostumusmittauksia tehdessä on myös huomannut sen, että liikunnan harrastamisella todella pystyy vaikuttamaan. Moni ajattelee, että ei tämä liikunta oikein missään näy ja kilojakin on yhtä paljon kuin ennenkin. Mutta kehonkoostumusmittaus kertookin sitten erinomaisesta lihasmassan määrästä ja vain pienestä viskeraalisen rasvan määrästä. Siinä harrastamisen hyöty näkyy konkreettisesti.
Painonpudotuksessahan liikunnalla on pieni vaikutus, mutta painonhallinnassa suurempi.

Tällä viikolla tehty rinta-olka-ojentajatreeni:

Penkkipun. vinopenkissä kp, 1x18,5kg, 3x20kg
Ristikkäistalja x 4
Pystypun. kp, 3x18,5kg
Vipunostot, 3x6kg
Takaolat, 4x4kg
Ranskalainen mutkatangolla, 3x25kg
Ojentajapenkki, 3x50kg
Push down x4


Nyt kova yritys kerätä voimia jalkatreeniä varten. Se se on aina yhtä mukavaa.

Yksi juttu vielä: ovatko fitnessurheilijat teidän mielestä ulkonäkökeskeisiä? Itselleni tämä on täysin käsittämätön ajatus, sillä minä olen kaikkea muuta. Nimimerkillä pienestä pitäen poikatyttö. Arkisin ei meikkiä ja pukeutumiskoodina lökäpöksyt ihan julkisillakin paikoilla... Ei hienoja kynsiä, ei pitkiä ripsiä ja tukkakin vähän sinne päin tai pannan alla piilossa. Jos haluan urheilla lajissa, jossa arvostellaan kroppaa, tekeekö se minusta ulkonäkökeskeisen? Miksi näitä lajeja ei ajatella urheilulajeina muiden joukossa? Onko eroa olla urheilija tai fitnessurheilija?

Tämä poikatyttö lähtee nyt hankkimaan valtavia jalkoja (tai ylipäätään jalkoja). Hyviä treenejä!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

InBodysta ja Oksanasta motivaatiota




Uutta Oksanaa teille. Ja myös itselle, sillä alkaa tuota motivaatiota taas kummasti ilmestyä kun tällaisia katselee... Oksana oli viikonlopun Arnold Sports Festivalien fitness-sarjassa kolmas. Voittajaksi selviytyi (jälleen kerran) Adela Garcia. Jännä miten yksi nainen voittaa aina... Taitaa olla tosi hyvä.

Minä sain jopa ihan ehjän treeniviikon viime viikosta. Ja tuntuu tämä "treenaan kun jaksan ja ehdin" -mentaliteetti sopia tällä hetkellä ainakin minun jaloille, sillä kyykky on alkanut kulkemaan nyt aiempaa paremmin. Jei! Uusi SH`BAM saatiin myös lanseerattua, joten nyt on senkin opettelu suoritettu.

Kävin myös InBodyssa viime viikolla. En kyllä tiedä miksi, sillä tuskin tällä treenillä nyt hirveästi kehitytty on ja eiköhän tuon kehon koostumuksen nyt aika hyvin näe peilistäkin... Joku ihmeen päähänpisto se taas oli. No, joka tapauksessa lihaksen määrä on pysynyt ennallaan (jännä, ettei tällä metodilla se lisäänny), mutta ei tuo rasvaprosenttikaan mitenkään hirveä ollut, parinkympin kieppeillä. Toki näin urheilijana toivoisi aina olevansa hyvässä kunnossa, mutta onhan sen nyt tiennyt, että tässä on tullut otettua vähän rennommin. Olen siis tällä hetkellä ihan tyytyväinen (tai ainakin kovasti väitän itselleni niin).

Tämä kevät on saanut minut kyllä jokseenkin ahdistuneeksi, kun on gradua ja vikoja kursseja ja lopputenttiä (johon en ole edes aloittanut lukemista) ja harjoittelua ja muuttoa ja epävarmuutta vähän kaikesta. Niinpä yritän olla ottamatta stressiä näistä treeniasioista. Mukava on treenata, sillä silloin saa ajatukset hetkeksi muualle ja hyvän olon, mutta toisinaan tässä hulinassa hyvää tekee myös täyslepo. Jos viime postissa puhuttiin joustavuudesta syömisessä, niin kai tämä on sitten joustavuutta elämässä ;) Joka tapauksessa energisiä treenejä kaikille ja aurinkoista viikkoa!