Siirry pääsisältöön

Ulkonäkökeskeistä rakettitiedettä

Kävin tuossa viimeisellä Helsingin reissullani kirjakaupassa seikkailemassa. Minulla on aina ihmeellinen kirjojen shoppaustarve, sillä haaveilen omasta jättikirjahyllystä, joka sisältäisi kaikki suomalaisen kirjallisuuden klassikot. Kovin pitkälle en ole vielä päässyt, sillä päädyn yleensä ostamaan pokkareita, ne kun sopivat opiskelijabudjetille hieman paremmin...

Joka tapauksessa törmäsin kokonaiseen pöytään täynnä erilaisia ruokavalio-oppaita. Oli hormonidieettiä, hyvän olon dieettiä, karppausta ja ties mitä. Aloin siinä miettiä, että jos kaikki ne kirjat lukisi ja uskoisikin vielä lukemansa, niin eikös elämästä tulisi aika vaikeaa? Syöminen olisi melkoista tiedettä ja jatkuvaa suunnittelua. Ja jos ruokavalionsa osia ei löydä tavallisesta ruokakaupasta, niin ovatko ne osat ihan totta tarpeellisia?
Ruokavalio-oppaiden vieressä oli sitten pöytä täynnä keittokirjoja. Sieltä löytyi kotiruokaa, eri maiden ruokakulttuureja, suklaaleivonnaisia ja kakkuja. Mitähän niistä olisi näiden ruokavalio-oppaiden mukaan voinut käyttää?

Syömisessä tärkeintä on maalaisjärki, eikä siitä tarvitse tehdä rakettitiedettä. Ainakaan meidän, olkoon se tiede tutkijoiden asia.

Töissä kehonkoostumusmittauksia tehdessä on myös huomannut sen, että liikunnan harrastamisella todella pystyy vaikuttamaan. Moni ajattelee, että ei tämä liikunta oikein missään näy ja kilojakin on yhtä paljon kuin ennenkin. Mutta kehonkoostumusmittaus kertookin sitten erinomaisesta lihasmassan määrästä ja vain pienestä viskeraalisen rasvan määrästä. Siinä harrastamisen hyöty näkyy konkreettisesti.
Painonpudotuksessahan liikunnalla on pieni vaikutus, mutta painonhallinnassa suurempi.

Tällä viikolla tehty rinta-olka-ojentajatreeni:

Penkkipun. vinopenkissä kp, 1x18,5kg, 3x20kg
Ristikkäistalja x 4
Pystypun. kp, 3x18,5kg
Vipunostot, 3x6kg
Takaolat, 4x4kg
Ranskalainen mutkatangolla, 3x25kg
Ojentajapenkki, 3x50kg
Push down x4


Nyt kova yritys kerätä voimia jalkatreeniä varten. Se se on aina yhtä mukavaa.

Yksi juttu vielä: ovatko fitnessurheilijat teidän mielestä ulkonäkökeskeisiä? Itselleni tämä on täysin käsittämätön ajatus, sillä minä olen kaikkea muuta. Nimimerkillä pienestä pitäen poikatyttö. Arkisin ei meikkiä ja pukeutumiskoodina lökäpöksyt ihan julkisillakin paikoilla... Ei hienoja kynsiä, ei pitkiä ripsiä ja tukkakin vähän sinne päin tai pannan alla piilossa. Jos haluan urheilla lajissa, jossa arvostellaan kroppaa, tekeekö se minusta ulkonäkökeskeisen? Miksi näitä lajeja ei ajatella urheilulajeina muiden joukossa? Onko eroa olla urheilija tai fitnessurheilija?

Tämä poikatyttö lähtee nyt hankkimaan valtavia jalkoja (tai ylipäätään jalkoja). Hyviä treenejä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker