Siirry pääsisältöön

Liverpoolissa syömässä

Terveisiä Liverpoolista! Otin yhden hengähdysviikonlopun tähän kaaokseen ja kävin toisen puoliskoni kanssa Liverpoolissa katsomassa Valioliigaa. Kaupunki oli positiivinen yllätys ja reissu oikein mukava. Englanti on maa, jossa palvelukulttuuri on aika hienolla mallillaan, joten hyvin pidettiin meistä huolta. Tosin ihmisten puheesta oli ainakin Liverpoolissa välillä hirvittävän vaikea saada selvää, melkoista enklantia puhuvat he.
Matka Liverpooliin kesti kohtalaisen kauan, sillä ensin piti päästä omalla autolla torstai-iltana Helsinkiin.
Tälläisen hain sitten Helsingissä iltapalaksi:
Oli pakko ottaa tämä maku, sillä Super Smoothien nimi oli Gym Junkie :D
Se oli samalla ensikosketukseni raakakaakaoon. Hyvvee oli!

Aamupala lentokentällä 

Sitten alkoi 11 tunnin matkustaminen. Ensin lento Lontooseen, sieltä lento Manchesteriin ja sieltä kahdella junalla Liverpooliin. Kovin hyvät kulkuyhteydet, suosittelen! Juurikaan ei illalla väsyttänyt, mutta onneksi löytyi hyvää ruokaa...

Aivan ihana buffet-ravintola oli tämä!

Löytyi kiinalaista, japanilaista, italialaista, espanjalaista, thai-ruokaa ja ties mitä, niin paljon kuin sielu sieti. Hulluksihan tällaisissa ravintoloissa saattaa tulla, mutta liian hyvälle näyttänyt jälkkäripöytä himmasi hieman ruokahalua; oli nimittäin pakko jättää tilaa kakkusille ;)

Lauantaipäivä ei syömisten osalta mennyt ihan putkeen...

 Aamiainen hotellilla

Lasketaanko tämä lounaaksi?

 Sitten vähän futista @ Anfield
Pelin jälkeen 6-7 km kävely takaisin hotellille...

 Vähän shoppailua...

Ja kevyt iltapala

Tämän päivän jälkeen kärsin hirveästä päänsärystä, johon eivät särkylääkkeet tehonneet, joten oli pakko mennä nukkumaan illalla kymmeneltä. Oltiin hurjia bilettäjiä siis. Yksi sana vain: ATERIARYTMI!

Suomeen paluun jälkeen matkattiin maanantaina vielä Jyväskylään eikä tämäkään ateria hirveän huono ollut:


Jyväskylässä näin sitten tämän kauden viimeisen lätkämatsin, mutta siitä ei hirveästi jäänyt kerrottavaa. Kesälomalla ollaan taas jo ennen huhtikuuta, että syyskuuta odotellessa sitten...

Minä odotan kyllä kesäkuuta kuin kuuta nousevaa, sillä minulla on silloin lomaaaaa! Palkatonta, mutta aivan sama. Loma kun loma. Jos pääsisi taas ihan oikeasti treenaamaan. Tällä hetkellä harrastan lähinnä satujumppaa, prkl.

Hirveästi minua kyllä kiinnostaisi tuo uusi fitnessfysiikka-sarja, mutta ihan ei vielä lihasmassa siihen riittäisi. Pitäähän ihmisellä silti olla tavoitteita, vai mitä häh? Mitäs sitten jos niiden tavoitteiden täyttyminen vie useamman vuoden? Onhan tämä opiskeleminenkin vienyt jo viisi vuotta ja se on ollut vain yksi hujaus!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker