lauantai 22. helmikuuta 2014

Jokin on muuttunut

Asiat ovat eri tavalla kuin viime syksynä. Kunto on tänään lähes sama kuin viime syksynä kisapäivänä. Ja tässä on vielä 7 viikkoa aikaa tehdä töitä. Eli tällä kertaa kroppa toimii paremmin enkä usko, että kisaviikkoa tarvitsee tänä keväänä viettää pehmeää kuntoa kauhistellen.


Mikä sitten on muuttunut? Ensinnäkin erilaiset työkuviot varmasti auttavat. Syksyllä tein kahdeksasta neljään töitä ja ohjasin illat. Tästä syystä heräsin treenaamaan aina joskus aamuyöstä. Eväät sun muut tein illalla myöhään, kun pääsin ohjauksista kotiin. Ei vaan jaksanut. Yksinkertaisesti se kaikki oli liikaa. Kuvittelin jaksavani hampaat irvessä, mutta lopputulos oli mitä oli. Näköjään tämä ikä ei tuo viisautta mukanaan ;) Nyt työt ovat epäsäännöllisiä ja vaikka osa päivistä on hervotonta paikasta toiseen juoksemista, niin niitä leppoisia päiviä mahtuu mukaan paljon enemmän. Treenit saa sovitettua mukavasti viikkoon ja ohjauksia on sopivasti.

Suurin muutos tuntuu silti tapahtuneen mielessä ja asenteessa. Tämä ei ole minulle enää elämän ja kuoleman kysymys. Halu menestyä on kyllä tallella, mutta en arvota itseäni enää menestyksen perusteella. Olen todennut, että rakastan tätä lajia eikä menestys tai sen puute sitä asiaa muuta. Teen tätä vain itselleni, en tuomareille, tukijoille tai ystäville. Jos joku ihmettelee miksi keskittyä kilpailuun, joka kestää pari minuuttia ja jossa voi tuloksena olla vain kokemusta, niin siinäpä ihmettelee. Olen joka tapauksessa saanut paljon, vaikka en kirkkainta pystiä saisikaan. Tämä ei tarkoita ettenkö lähtisi kisoihin voittamaan, mutta olen ehkä oppinut nauttimaan kisaamisesta myös ihan kisaamisen takia. En kisaa pelkästään kunnianhimoni vuoksi.

Jotenkin otan dieetinkin nyt rennommin. On mukava olla dieetillä talvella, kun yleensä ruokien punnitsemiseen on mennyt koko kesä. On mukavaa nauttia dieetistä nyt, kun tietää että sitten voi nauttia kesästä rennolla otteella. Tällä hetkellä ruokailut kulkevat luontevasti mukana eikä niitä tarvitse sen kummemmin miettiä. Ruoka on hyvää ja terveellistä, joten treenata jaksaa. Eilen Attackissa minulle tuli yht`äkkiä tunne, että olen ehkä elämäni kunnossa. Olo oli niin kevyt ja hypyt nousivat energiavajeesta huolimatta todella hyvin. Fiilis oli loistava.


Ei tämä silti ruusuilla tanssimista ole. Treenien jälkeen väsyttää, iltaisin nälättää ja mieliteot alkavat vaivaamaan. Mikään ei silti tunnu ylitsepääsemättömän vaikealta vaan elämässä on sopivasti haastetta. Joinakin päivinä ei jaksa muuta kuin maata sohvalla, mutta mitä sitten? Tämä kestää enää seitsemän viikkoa, jonka jälkeen sohvalla makoilukin ehkä vähenee. Jos haluan nyt keskittyä urheilemiseen ja palautumiseen, niin se minulle suotakoon. Ehdin olla aktiivinen ja sosiaalinen sitten myöhemmin. Onnekseni minulla on ymmärtävä ja kannustava lähipiiri; ilman heitä kaikki voisi olla haastavampaa.

Vaikkakin fyysisesti tunnen olevani elämäni kunnossa, alkaa ulkomuoto olla siinä rajoilla, että viihdynkö nahoissani enää. Olen tottunut olemaan "iso" eli pitkä, roteva ja lihaksikas. Nyt olo alkaa olla aika pieni ja vaatteet roikkuvat päällä. Mikään ei oikein istu päälle ja trikoistakin pitää kaivaa kuminauhat kiristämistä varten esiin. Kisakunto on ihan jotain muuta kuin hoikka, urheilullinen vartalo. Se on äärimmäisilleen viety vartalo. Mutta se äärimmäisyys ei onneksi kauaa kestä.

Vuoden 2011 kisakuntoa.
Kuva: Bodylehti
Paljon olemme puolisoni kanssa keskustelleet jo tulevasta ja elämästä kisojen jälkeen. Puolisoni on kahden viime dieettini aikana pudottanut omasta painostaan hurjat kilomäärät. Se on ehkä ollut helpompaa, kun minäkin olen ollut dieetillä ja tarkkana ruokien kanssa, mutta miten hallitsemme tilanteen dieetin jälkeen? Kummankin tulisi saada hallittua painoa, jotta se asettuisi sopiviin lukemiin. Olemme pohtineet painonhallintamme sudenkuoppia, joita ovat viikonloppujen runsas herkuttelu ja rakkaus pikaruokaan sekä minulla irtokarkkeihin. Ei ehkä kuulosta ravitsemusterapeutilta? No, minä tykkään paljon monista muistakin asioista, joita varmaankin ammatti-ihmisenä minun tulisi lähinnä kauhistella. Mutta ei syöminen ole niin vakavaa. Kokonaisuus on tärkeintä. Niinpä tarkoituksenamme on vältellä pikaruokaa ja tehdä enemmän ruokaa itse. Olemme myös miettineet miksi nyt on aivan helppoa katsella televisiota ja leffoja ilman mitään mässytettävää, mutta dieetin ulkopuolella pitää aina viikonlopun tv-hetkeä varten olla "jotain hyvää". Mitä jos se "jokin hyvä" olisi hyvää myös terveydellemme?

Jatkamme asian pohtimista ja tilanteiden läpikäymistä, jolloin olemme ehkä valmiita toteuttamaan suunnitelmamme huhtikuun lopulla, kun kisat ovat ohi. Ihan mikä tahansa muutos kun vaatii melkoisen paljon myös ajatustyötä. Itse haluaisin pysyä suht kevyenä, sillä jaksan näin paljon paremmin. Ja odotan dieetin loppua, jotta pääsen kokeilemaan ainakin Les Millsin uutta Grit-tuntia ja lisäksi CrossFitiä (tai sen sukulaista CrossTreeniä). Niinpä hyvä fyysinen kunto on jatkossakin tavoitteena.

Tämä ilta meneekin penkkiurheilun merkeissä, sillä Leijonat ja erityisesti Teemu kaipaavat kannustusta. Selänteen uraa olen seurannut lapsesta asti ja hän taisi olla ensimmäinen varsinainen urheilijaidolini. Toivottavasti tänään päästään siis vielä mitalitunnelmiin. Mukavaa lauantai-iltaa!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Stressinhallintaa Kuopiossa

Olen kovasti pohtinut erilaisia stressinhallintakeinoja tässä viime aikoina. Tiedostan nimittäin, että olen aivan liian kova stressaamaan ja ajamaan itseäni piippuun. Koska haluaisin olla työkykyinen ja innokas urheilija vielä vuosia, niin olen todennut että jotakin asialle pitää tehdä. Ihan oikeasti tehdä eikä vain puhua asiasta.

Ongelma on se, että kun alan stressaamaan, en pysty lopettamaan sitä hetkeksikään. Ajatukset kiertävät samaa rataa päivät, illat, yöt ja aamut. Samalla huononee nukkuminen, pahenee väsymys ja alkaa ketutus. Lopputuloksena on ylivireystila, jossa ärsyttää kaikki eikä elimistössä enää toimi mikään. Siinä tilassa en pysty rauhoittumaan vaan käyn koko ajan kierroksilla. Olen saanut joitakin vinkkejä stressinhallintaa ja palautumista varten (lisääkin otetaan vastaan) ja joitakin tulen varmasti kokeilemaan. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Aloitin stressistä luopumisen kuitenkin viikonloppuna irtautumalla hetkeksi tyypillisestä arjesta lähtemällä Kuopioon. Oikein odotin sitä, että pääsin auton rattiin kuudeksi tunniksi. Silloin ei nimittäin tarvi tehdä yhtään mitään muuta kuin ajaa. Samalla voi kuunnella hyvää rockia ja olla vaan. Yritin kyllä kuunnella samalla Olympialaisia, mutta kun tuo Yle Puhe ei ilmeisesti kuulu yhtään missään, niin jäi vähän vähille. Kiitos Yle.


Matkamusat ja -eväät kunnossa
Kuopiossa ensimmäisenä suunta Gym 99:lle, jossa tiedossa oli koutsin kanssa jalkatreeni. Sali oli uudistunut sitten viime näkemän ja olipahan hienot puitteet! Vanhoja tiloja oli remontoitu ja lisätilaa oli tullut kokonaisen alakerran verran. Myös uusia, hyviä laitteita löytyi. Olin aivan fiiliksissä. Aivan kuin olisi kotiin tullut. Hitto, että tuli ikävä takaisin.





Treeni sujui hyvin ja ilmeisen hyvä se olikin, sillä edelleen tänään keskiviikkona on takareidet jumissa ja treeni sentään tehtiin jo lauantaina. Mutta todettiinpa taas se, että monipuolinen liikkumiseni on pitänyt minut varsin hyvässä kunnossa. Liikkuvuus on hyvä ja kroppa edelleen tässä vaiheessa dieettiä elastinen. Vaikka aina moitin itseäni puutteellisesta kehonhuollosta, niin eri tyylisten tuntien ohjaaminen auttaa kuitenkin paljon kropan huoltamisessa. Toki tässä kohtaa dieettiä kroppa jää treenien jälkeen vähän pahemmin jumiin kuin yleensä, mutta kaiken kaikkiaan voin hyvin.

Illan ja yön vietin hyvän ystäväni luona, jota nyt tällaisella välimatkalla näen aivan liian harvoin. Onneksi voin tunkea itseni aina Kuopion reissuilla hänen luokseen yökylään ;) Hieman Kuopiossa käynti kyllä tuo aina haikean tunteen. Kuopiossa asuessani odotin kovasti takaisin Poriin pääsemistä enkä tuntenut kaupunkia kodikseni. Mutta koska sinne jäi tärkeitä ihmisiä, mukava työpaikka ja loistava sali, niin kyllähän sinne toisinaan ikävöi.

Sunnuntaina kävin vielä Gymillä treenaamassa ja sitten tien päälle. Ja jälleen kuusi tuntia rockia kuunnellen, teki hyvää.

Sunnuntain poseeraukset ja iltalukemiset
Olo viikonlopun jälkeen oli rentoutunut, vaikka suurin osa ajasta kuluikin auton ratissa. Akkuja tuli kuitenkin hieman ladattua, joten taas jaksaa. Vajaa kahdeksan viikkoa kisaan! Huippua!


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kaaos

Miksi täällä ei tapahdu mitään?

Siksi, että minun elämässä on pienimuutoinen kaaos. Kaaos taas johtuu siitä, että aloitin uuden, osa-aikaisen työn, joka työtuntien lisäksi vie hirvittävästi suunnitteluaikaa. Ja koska kaikki tapahtui varsin nopealla aikataululla, meni tämän viikon illat, yöt ja kaikki pienetkin vapaat välit työjutuissa. Sama tulee jatkumaan vielä tulevat pari viikkoa, mutta sitten luulen, että helpottaa.

Työn ollessa osa-aikainen on minulla tietysti pari muutakin osa-aikaista työtä ja koska niitäkin pitää hoitaa samaan aikaan, niin kalenterin kanssa on ongelmia. Valitettavasti vielä lähes kaikki työni seuraavat kotiin asti eli vapaata ei ole nyt käytännössä koskaan.

Tähän kun on yrittänyt yhdistää kovan treenaamisen, niin hieman on ollut ongelmia. Mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Alkuviikosta tyydyin muutamana päivänä vain ohjauksiin, mutta loppuviikosta pääsin taas myös salille. Ja onpahan tehty hyviä treenejä! Nyt kaiken kaaoksen ja stressin keskellä sali on ollut hetken hengähdys ja ihanaa aikaa itselle. Niinpä siitä on taas nauttinut aivan mielettömästi. Ja ehkä tällainen viikko teki ihan hyvää, sillä laskin tuossa, että vedin tammikuun aikana lähemmäs 40 ohjausta. Se oli se osa-aikaisen yksi viikko vissiin ;)



Rahka is back!
Mitä muuta on tapahtunut kuin hervotonta paikasta toiseen juoksemista ja koneella istumista? Ei mitään. Ei kun ai niin, täytin sen kolmekymmentä. Hitto. Ei siltä karkuunkaan päässyt.

Juhlittu ei olla, mutta ehkä sitten kisojen jälkeen voidaan vähän kakkua syödä. Ihania lahjoja olen kuitenkin saanut. Rakkaimmilta sain matkalahjakortit eli jossain kohtaa, kun on lomaa (vai onko?), sitä pääsee rentoutumaan. Taitavat nuo lähimmät tietää minkälaista lahjaa tämä paikasta toiseen juoksija arvostaa, kun toisistaan tietämättään antoivat samanlaiset lahjat. Oikeasti olen sitä mieltä, että matkustaminen on omaan mielenterveyteensä panostamista. Hetkeksi pois kaikesta; rentoutumista, uusia paikkoja, vieraita kulttuureja, aikaa itselle ja toiselle. Vinkkejä hyvistä matkakohteista saa siis antaa! Tällä hetkellä harkinnassa ovat ainakin Pariisi ja Barcelona.

Kukkakimputkin pitää olla Ässien väreissä!

Survivor pack!
Eilinen ilta pyhitettiin kuitenkin ystäville ja sain lahjaksi selviytymispakkauksen, joka oli ihan huippu! Pakkaus sisälsi mm. rahkapurkin, kurkun, kahvia, proteiinipatukoita, "telan kisamaalausta varten", sokeritonta energiajuomaa, proteiinipuuroa ja kisareissulle mukaan minikokoisen minttuviinapullon sekä pienen Fresitan. Lisäksi mukana tuli mm. Ässät-villasukat ja Leijonat-pipo. Sanoisin, että ystävänikin tuntevat minut melko hyvin ;)

Kaaoksesta selviytyminen siis jatkuu vielä pari viikkoa. Mutta kyllä tämä tästä! Sillä välin pitää vain nauttia niistä hyvistä treenihetkistä ja muista elämän pienistä iloista. Ja kyllähän nuo minun työnikin varsin mukavia ovat.