PetraBettina

Tai jos pidät, niin ymmärrä nyt hyvä nainen vähentää painoja, kun palaat salille! Muuten voi käydä niin, että joudut kesken ensimmäisen sarjan vähentämään painoja, kun jaksat nippa nappa tehdä viisi toistoa aiotun kahdentoista sijaan. Huh huh. Tietää treenin jälkeen tehneensä, kun ei jaksa nostaa treenikassia olalle, vaan pitää raahata sitä pitkin lattiaa ;) Uudella salilla on rutkasti laitteita, mutta jonkin verran erilaisia kuin mitä vanhalla kotisalillani eli uudenlaista totuttelua on. Pitää löytää näihin laitteisiin sopivat painot ja liikeradat. Siksi ekat treenit on vähän opettelua ja hakemista. Tiistaina tein rinnan, olat ja ojentajat. Tämän päivän selkä-hauistreeni oli jokseenkin tällainen: Vipuvarsiveto ylhäältä x 3, 20 kg/kahva Kulmasoutu vastaotteella x 3, 50 kg Superina ylätalja eteen + alatalja kapea x 3, 30-35 kg Ylätalja niskan taakse x 4 Hauiskääntö suoralla tangolla x 3, 15 kg + vikassa pudotus -> 10 kg Scott-hauiskääntö kp x 3, 6 kg Hauiskääntö seisten

Tässä on parina viikonloppuna tullut katseltua kuvia EM-kisoista ja täytyy sanoa, että kylläpä niiiiiin tekis mieli kisaamaan! Näin se tunne aina tässä keväällä tulee :) No, pääsisi nyt ensin vaan kunnon treeneihin taas kiinni niin voisi ehkä suunnitella tulevaakin (juu ei, se gradu ei vieläkään ole valmis, joten vie edelleen iltani tehokkaasti). Torstaina tuli piipahdettua Helsingissä jellonia kannustamassa. Köyhien peliksi ristimässämme (saatiin liput kaksi yhden hinnalla) ottelussa oli mukavaa, vaikka pelillisesti se nyt ei ihmeitä tarjonnut. Pelin jälkeen meinattiin jäädä jumiin parkkihalliin, kun Messukeskuksen parkista pääsi pois vain VIP-kerroksen väki. On tästä "Köyhät kyykkyyn"-meiningistä saatu kuulkaa monta vitsiä aikaiseksi! Tänään sitten äitienpäivä ja tästä on suunnattava kyläilykierrokselle. Illaksi tein omalle äidille suklaajuustokakkua. Kokeilin uutta reseptiä, että katsotaan illalla mitä siitä tuli. Minulla on kyllä maailman paras äiti ja häntä sopii j

Jos normaalisti liikkuu viikossa useamman tunnin varsin kovalla teholla ja sitten yhtäkkiä liikkuminen loppuu, niin vaikuttaako se syömiseen? Kyllähän sen pitäisi vaikuttaa, kun energiaa ei enää tarvitse yhtä paljon, mutta kuinka monella se muutos ihan oikeasti siirtyy sinne ruokalautaselle asti? Ei ainakaan minulla ole siirtynyt. Kuopiosta muuton jälkeen en ole ohjannut tuntiakaan. En myöskään ole käynyt tunneilla. Olen yrittänyt parannella tuota kantapääongelmaa levolla, joten en ole käynyt lenkilläkään. Yhden kävelylenkin tein, mutta jalka kipeytyi heti, joten ajattelin että tarvinnee lisää huilia parantuakseen. Mitä tästä aerobisen määrän vähentymisestä sitten seuraa? No, ruoka-annokset kun ovat edelleen yhtä suuria kuin ennenkin, niin kyllähän ne alkavat hieman tuollaista pelastusrengasta vyötärölle muodostaa. Mitä tästä sitten seuraa? No se, että vaatteissaan on hankala olla ja hengittää samaan aikaan. Sitten seuraakin dilemma: ostanko uudet housut vai otanko itseäni niskasta