torstai 17. toukokuuta 2012

Älä pidä taukoa!

Tai jos pidät, niin ymmärrä nyt hyvä nainen vähentää painoja, kun palaat salille! Muuten voi käydä niin, että joudut kesken ensimmäisen sarjan vähentämään painoja, kun jaksat nippa nappa tehdä viisi toistoa aiotun kahdentoista sijaan. Huh huh. Tietää treenin jälkeen tehneensä, kun ei jaksa nostaa treenikassia olalle, vaan pitää raahata sitä pitkin lattiaa ;)

Uudella salilla on rutkasti laitteita, mutta jonkin verran erilaisia kuin mitä vanhalla kotisalillani eli uudenlaista totuttelua on. Pitää löytää näihin laitteisiin sopivat painot ja liikeradat. Siksi ekat treenit on vähän opettelua ja hakemista.


Tiistaina tein rinnan, olat ja ojentajat. Tämän päivän selkä-hauistreeni oli jokseenkin tällainen:
Vipuvarsiveto ylhäältä x 3, 20 kg/kahva
Kulmasoutu vastaotteella x 3, 50 kg
Superina ylätalja eteen + alatalja kapea x 3, 30-35 kg
Ylätalja niskan taakse x 4
Hauiskääntö suoralla tangolla x 3, 15 kg + vikassa pudotus -> 10 kg
Scott-hauiskääntö kp x 3, 6 kg
Hauiskääntö seisten taljassa x 3
Vasarakääntö vuorokäsin 5 kg + pudotus 4 kg x 3

Jeah. En jaksa enää tehdä gradua. Aattelin, että ois jo valmis, mutta vielä pitäisi kokonainen uusi kappale saada aikaan. Ei pysty nyt just. Harmi, että tässä ammatissa ei voi kovin kauaa olla gradua vaille valmis maisteri. Tai ehkä ihan hyvä. Harjoittelua viikko jäljellä ja sitten on sitä gradua lukuunottamatta kaikki paketissa. Vihdoin.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Köyhä kakkosluokan kansalainen

Tässä on parina viikonloppuna tullut katseltua kuvia EM-kisoista ja täytyy sanoa, että kylläpä niiiiiin tekis mieli kisaamaan! Näin se tunne aina tässä keväällä tulee :) No, pääsisi nyt ensin vaan kunnon treeneihin taas kiinni niin voisi ehkä suunnitella tulevaakin (juu ei, se gradu ei vieläkään ole valmis, joten vie edelleen iltani tehokkaasti).

Torstaina tuli piipahdettua Helsingissä jellonia kannustamassa. Köyhien peliksi ristimässämme (saatiin liput kaksi yhden hinnalla) ottelussa oli mukavaa, vaikka pelillisesti se nyt ei ihmeitä tarjonnut. Pelin jälkeen meinattiin jäädä jumiin parkkihalliin, kun Messukeskuksen parkista pääsi pois vain VIP-kerroksen väki. On tästä "Köyhät kyykkyyn"-meiningistä saatu kuulkaa monta vitsiä aikaiseksi!

Tänään sitten äitienpäivä ja tästä on suunnattava kyläilykierrokselle. Illaksi tein omalle äidille suklaajuustokakkua. Kokeilin uutta reseptiä, että katsotaan illalla mitä siitä tuli. Minulla on kyllä maailman paras äiti ja häntä sopii juhlia, mutta muuten minua vähän ärsyttää tämä hössötys. Tässä nimittäin tulee vähän lapsettomalle sellainen kakkosluokan kansalainen -olo. Joka paikassa toitotetaan miten äitiys on maailman ihanin ja tärkein asia ja suurin kunnia maan päällä. Elämästä ei tiedä mitään ennen kuin on äiti eikä mikään ole enää entisellään kun on äiti. Jep. Ja jos on lapseton, vasta valmistumassa oleva ja edelleen (amatööri)urheilemiseen keskittyvä, on ehkä hieman tyhmä ja itsekäs. Hmmm, olen ehkä ennenkin asiasta kirjoittanut, mutta kun edelleen se vaan ottaa kupoliin.

Ensi viikolla selkenee minun kesän ohjausasiat, sitten siitä enemmän. Les Millsejäni en ilmeisesti pääse Porissa ohjaamaan, joten pitää katsoa mitä lisenssien kanssa sitten tekee. Ensi viikolla nyt ainakin vielä jatkokoulutukseen, jee! Miten mahtaa sujua BodyAttack neljän viikon lusmuilun jälkeen? Pystyypä taas asettautumaan vasta-alkajan asemaan, kun huomaa miten rankkoja ne tunnit tauon jälkeen aina ovat. Siinä kohtaa, kun pohkeet ovat tulessa muutaman ekan biisin jälkeen, tietää että itsensä voittaminen on totisesti edessä! BA:n kanssa käy niin, että kun sitä vetää säännöllisesti muutaman kerran viikossa, rankkuuteen tavallaan tottuu eikä pohkeitakaan pakota samalla tavalla. Tauon jälkeen muistaa, miltä tuntuu ensikertalaisesta tunnilla, se ei ole ihan sunnuntaijumppaa...

Oli sitten sunnuntaijumppaa tai ei, tämä sunnuntai menee kakkupöytien ääressä. Makeaa äitienpäivää kaikille äideille ja aurinkoista sunnuntaita meille muille!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Lihomisen sietämätön helppous

Jos normaalisti liikkuu viikossa useamman tunnin varsin kovalla teholla ja sitten yhtäkkiä liikkuminen loppuu, niin vaikuttaako se syömiseen? Kyllähän sen pitäisi vaikuttaa, kun energiaa ei enää tarvitse yhtä paljon, mutta kuinka monella se muutos ihan oikeasti siirtyy sinne ruokalautaselle asti? Ei ainakaan minulla ole siirtynyt.

Kuopiosta muuton jälkeen en ole ohjannut tuntiakaan. En myöskään ole käynyt tunneilla. Olen yrittänyt parannella tuota kantapääongelmaa levolla, joten en ole käynyt lenkilläkään. Yhden kävelylenkin tein, mutta jalka kipeytyi heti, joten ajattelin että tarvinnee lisää huilia parantuakseen. Mitä tästä aerobisen määrän vähentymisestä sitten seuraa?

No, ruoka-annokset kun ovat edelleen yhtä suuria kuin ennenkin, niin kyllähän ne alkavat hieman tuollaista pelastusrengasta vyötärölle muodostaa. Mitä tästä sitten seuraa? No se, että vaatteissaan on hankala olla ja hengittää samaan aikaan. Sitten seuraakin dilemma: ostanko uudet housut vai otanko itseäni niskasta kiinni?

Hirveän helppohan se olisi mennä ostoksille, saada uusia vaatteita ja hengittää taas vapaasti. Mutta. Mihin se sitten loppuisi? Kun ne housut alkaisivat puristaa, menisinkö taas ostamaan uudet? Milloin tulisi sitten se niskasta kiinni ottamisen aika? Ja milloin tilanne olisi niin pitkällä, että urakka tuntuisi ylitsepääsemättömältä, jolloin olisi taas helpompi mennä kauppaan ja siirtyä isojen tyttöjen osastolle loppuiäksi.

Ehkä niin ei kuitenkaan käy, sillä kovin pitkään en tällaista elämää jaksaisi. Nyt jo alkaa olla tekemistä. Gradu tuli ohjaajilta takaisin viimeistelyä varten ja sitä viimeistelyähän riittää... Niinpä tässä tulee taas kaikki illat istuttua koneella. Pari kertaa on kuitenkin ollut pakko jättää työ kesken ja lähteä käymään salilla, ei jaksa muuten. Tai jaksaa, mutta ei sellaista kiukkuista akkaa kukaan jaksaisi katsella. Ja kunhan saan tämän gradun kuntoon, niin kesäkuussa en muuta teekään kuin treenaa!

Sitä vain jäin miettimään, että melko helposti kilojen kertyminen voi tapahtua. Pikku hiljaa yhdet housut kerrallaan. Täytyisi vain pitää mielessä, että vaikka ne kilot eivät salamana siitä vyötäröltä katoakaan, tärkeintä on saada painonnousu pysähtymään. Sitten vasta voidaan miettiä laihtumista.

Energistä viikkoa!


Hyvä treeni, parempi mieli!