sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Lihomisen sietämätön helppous

Jos normaalisti liikkuu viikossa useamman tunnin varsin kovalla teholla ja sitten yhtäkkiä liikkuminen loppuu, niin vaikuttaako se syömiseen? Kyllähän sen pitäisi vaikuttaa, kun energiaa ei enää tarvitse yhtä paljon, mutta kuinka monella se muutos ihan oikeasti siirtyy sinne ruokalautaselle asti? Ei ainakaan minulla ole siirtynyt.

Kuopiosta muuton jälkeen en ole ohjannut tuntiakaan. En myöskään ole käynyt tunneilla. Olen yrittänyt parannella tuota kantapääongelmaa levolla, joten en ole käynyt lenkilläkään. Yhden kävelylenkin tein, mutta jalka kipeytyi heti, joten ajattelin että tarvinnee lisää huilia parantuakseen. Mitä tästä aerobisen määrän vähentymisestä sitten seuraa?

No, ruoka-annokset kun ovat edelleen yhtä suuria kuin ennenkin, niin kyllähän ne alkavat hieman tuollaista pelastusrengasta vyötärölle muodostaa. Mitä tästä sitten seuraa? No se, että vaatteissaan on hankala olla ja hengittää samaan aikaan. Sitten seuraakin dilemma: ostanko uudet housut vai otanko itseäni niskasta kiinni?

Hirveän helppohan se olisi mennä ostoksille, saada uusia vaatteita ja hengittää taas vapaasti. Mutta. Mihin se sitten loppuisi? Kun ne housut alkaisivat puristaa, menisinkö taas ostamaan uudet? Milloin tulisi sitten se niskasta kiinni ottamisen aika? Ja milloin tilanne olisi niin pitkällä, että urakka tuntuisi ylitsepääsemättömältä, jolloin olisi taas helpompi mennä kauppaan ja siirtyä isojen tyttöjen osastolle loppuiäksi.

Ehkä niin ei kuitenkaan käy, sillä kovin pitkään en tällaista elämää jaksaisi. Nyt jo alkaa olla tekemistä. Gradu tuli ohjaajilta takaisin viimeistelyä varten ja sitä viimeistelyähän riittää... Niinpä tässä tulee taas kaikki illat istuttua koneella. Pari kertaa on kuitenkin ollut pakko jättää työ kesken ja lähteä käymään salilla, ei jaksa muuten. Tai jaksaa, mutta ei sellaista kiukkuista akkaa kukaan jaksaisi katsella. Ja kunhan saan tämän gradun kuntoon, niin kesäkuussa en muuta teekään kuin treenaa!

Sitä vain jäin miettimään, että melko helposti kilojen kertyminen voi tapahtua. Pikku hiljaa yhdet housut kerrallaan. Täytyisi vain pitää mielessä, että vaikka ne kilot eivät salamana siitä vyötäröltä katoakaan, tärkeintä on saada painonnousu pysähtymään. Sitten vasta voidaan miettiä laihtumista.

Energistä viikkoa!


Hyvä treeni, parempi mieli!

Ei kommentteja: