tiistai 29. tammikuuta 2013

Mielen voima

Olen päässyt mukaan aivan mahtavaan akateemisille naisille suunnattuun yrittäjävalmennukseen. Valmennus kestää puolisen vuotta ja sisältää koulutusviikonloppuja sekä etätehtäviä. Takana on nyt ensimmäinen koulutusviikonloppu.

Viikonlopun aikana sain paljon vahvistusta liikeidealleni ja myös uusia, mainioita ideoita. Mutta yritykseen liittyviä ajatuksia enemmän hämmästyin omia ajatuksia ja tunteitani liittyen leirin sosiaaliseen puoleen ja ryhmätoimintaan. Ryhmä on nimittäin täynnä toinen toistaan fiksumpia, kansainvälisempiä ja menestyneempiä naisia. Lähetinkin puolisolleni leiriltä viestin, jossa kerroin tuntevani itseni ihan maalaiseksi. Oma elämä Porin ja Kuopion välillä alkoi tuntua todella pieneltä, kun kuunteli ympäri maailmaa asuneita ihmisiä. Myös oma työtausta alkoi tuntua hanttihommilta ja pieneltä näpertelyltä, onhan se ollut lähinnä käsillä tekemistä tai jotakin liikuntaa liittyvää.

Alemmuuden tunne alkoi vaivata oikein todella. Kunnes heräsin ajattelemaan. Miksi yhtäkkiä tunnen alemmuuden tunnetta asioista, joista aiemmin olen ollut ylpeä? Miksi koen, että "maalaisuus" on huono asia, eihän minulla koskaan ole ollut paloa lähteä ulkomaille? Miksi minun olisi pitänyt tehdä jotain vain, koska  se kuulostaa hienolta? Miksi pienistä arkisista asioista unelmoiminen olisi jotenkin väärin?

Olen hyvä työssäni. Tulevaisuudessa kokemuksen karttuessa tulen olemaan entistä parempi.Minulla on oma alani, jossa olen asiantuntija. Se, etten tiedä juurikaan liike-elämästä mitään, ei tee minusta yhtään vähemmän älykästä. Se vain ei ole ollut osa asiantuntijuuttani. Eiköhän halustani kehittyä myös muuten kuin omalla alalla kerro koulutukseen hakeutuminen? Ja eiköhän alani tarpeellisuudesta ja liikeideani tulevaisuudesta kerro koulutukseen pääseminen? Pitää oppia olemaan vähemmän ankara itselleen. Pitää uskaltaa kysyä tyhmiä kysymyksiä. Pitää olla ylpeä siitä mitä on.

Mielellä on uskomaton voima. Se, miten puhumme itsellemme määrittää paljon. Ei se rautakaan nouse jos toistoja tehdessä pohtii, että "ei minusta kyllä tähän ole ja aika raskas tämä tanko muuten". Kannustavan ajattelutavan opetteleminen kannattaa. Itseään ei tarvitse nostaa jalustalle mutta osaamisestaan saa olla ylpeä. Jos itse vähättelee itseään, eivät muutkaan ala hurraa-huutoja huudella.

Olen päässyt auttamaan kahta läheistäni heidän treeneissään ja ruokavalioissaan. Ensin totta kai sanoin, että ei se onnistu, ei minulla ole mitään kuntosalikoulutusta ja mitenköhän osaan niin tarkat ruokavaliot tehdä. Hmmm, no aika hyvin osaan kyllä. Toisten auttaminen on mukavaa ja siinä huomaa myös sen, kuinka paljon todellisuudessa jo tietää. Itsensä vähätteleminen saa luvan loppua. Se tie ei nimittäin vie eteenpäin.

Ja mikä päivä olisikaan parempi päivä uuden ajatusmallin opettelemiseen kuin oma syntymäpäivä? Sen kunniaksi ladoin kyykkytankoon tänään 90 kg. Yritän todistella, että lähestyvä 30 ei tunnu missään. Eikä tunnukaan, onhan siihen vielä vuosi aikaa :) Tarmokasta tammikuuta teillekin!

torstai 17. tammikuuta 2013

Shoppailupäivä

Nyt kun teen töiä vain silloin tällöin, noudattavat päivät pitkälti samaa kaavaa: aamulla treenit - päivällä kotitöitä, tuntien suunnittelua ja koulutustehtävien tekoa - illalla tuntien ohjauksia. En voi valittaa. Vielä kun joku maksaisi tästä urheilijan elämästä palkkaakin ;)


Aamutreenit, kelpaa!
Treenien jälkeen kävin tänään hieman shoppailemassa.
 
 
Foam Roller on ollut hankintalistalla jo pidemmän aikaa. Loistava kehonhuoltoon, tosin hieman kivulias varsinkin jalkoja rullailtaessa, mutta auttaa selkeästi palautumaan. Puddingia on mainostettu niin paljon, että pakkohan sitä oli ostaa kun silmiin osui. Mielenkiinnolla odotan. Yhdessä annoksessa näyttäisi olevan energiaa 95 kcal, proteiinia 23 g ja kuituakin 4,1 g, joten vaikuttaa hyvältä.
 

Pari Niken paitaa löytyi urheiluosastolta ja lisäksi uusi leluni iPod touch. Tarkoituksena olisi käyttää iPodia tunneilla musiikin soittamiseen. Tähän asti olen käyttänyt vanhaa kännykkääni, jossa ei ole edes sim-korttia enää, joten joka tunnilla vähän jännittää kauanko se vanhus vielä kestää. Helpottaa kun on luotettava laite, johon pystyy helposti lataamaan musiikkia ja tekemään soittolistoja.
 

 
Muut ostokset lienevät melko tarpeellisia, mutta nämä ostin vain omaksi ilokseni; pitkään haaveilemani elämäkerrat Arnold Schwarzenegger ja Duff McKagan. Tällä hetkellä menossa on Slashin elämäkerta, joka on myös varsin mielenkiintoinen. Mielenkiintoista lukea millaista on ollut Duffin elämä, sillä miestä ei kirjan kannesta tunnista samaksi ihmiseksi, joka näkyy Gn`R:n livevideoilla, muutos on ollut melkoinen. Arnold taas on kehonrakennuksen elävä legenda, jota varmasti jokainen kehonrakentaja kunnioittaa. Itsekin olen seurannut häntä nuoresta pitäen.
 

Shoppailureissun jälkeen syömään ja tässä esimerkki siitä, että ruoan ei aina tarvitse olla kovin hienoa. Tummaa makaronia, paistijauhelihaa, hieman öljyä, herne-maissi-paprikaa sekä öljyllä ja hunajalla maustettuja porkkanoita. Helppoa, nopeaa, yksinkertaista ja vielä maukastakin.
Ja taas jaksaa!
 
Viikonloppuna suuntaan länsirannikkoa pohjoiseen päin eli tiedossa Vaasan reissu.
Palataan ensi viikolla asiaan, mukavaa loppuviikkoa!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kapeaa penkkiä 65 kilolla!

Ja myös muita onnistumisia treeneissä! Oletan nyt, että tuo kevyt smith painaa 10 kg, jolloin päästään tuohon kuuteenviiteen. Mahtavaa, täältä sitä taas tullaan :)

Eilen kävin ottamassa influenssarokotteen (työni vuoksi, jotta en mahdollisesti tartuttaisi muita) ja huhkiminen oli eilisillalta siten kielletty. Vietin illan sitten toisen lempiasiani, eli ruoan parissa. Tässä lopputulos:


Broilerpastasalaattia, jossa lehtisalaattia, tomaattia, kurkkua, keltaista ja punaista paprikaa, purjosipulia, broilerin fileesuikaleita, täysjyväpastaa, fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, keitettyä kananmunaa sekä paahdettuja auringonkukan siemeniä. Joukkoon loraus itse tehtyä salaatinkastiketta, joka koostui rypsiöljystä, valkoviinietikasta, suolasta ja valkopippurista. Lisukkeena sämpylöitä, joiden ohje meni suunnilleen näin:

sämpyläjauhoja n. 8 dl
kaurahiutaleita 3 dl
grahamjauhoja 2 dl
vehnäleseitä 1 dl
2 rkl sokeria
vajaa 2 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
5 dl nestettä (laitoin vettä + maitoa)
1 dl öljyä
päälle auringonkukan siemeniä

Tein myös jälkkäriksi pienen mutakakkuvuoan mutta siitä ei jäänyt todistusaineistoa. Oikein hyvää oli ja maanantai maistui mukavalle. Ehkä näistä tuli se virta tämän päivän penkkitreeniin ;)

Intoa viikkoon teillekin ja loppuun asennetta by Slash & Fergie!





maanantai 14. tammikuuta 2013

Ajatuksia aspartaamista

Aspartaamista ollaan montaa mieltä. Osa ei suostu aspartaamilla makeutettuihin tuotteisiin koskemaan ja osa (kuten minä) käyttää näitä surutta. Pyrin itse käyttämään sokeria mahdollisimman vähän ja kunnes toisin todistetaan, luotan makeutusaineiden turvallisuuteen. Asiaan otti kantaa jälleen myös EFSA (Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen). Lisää voit lukea esim. Pronitritionist-sivustolta tai EFSA:n aspartaamisivuilta.

Aiemmin olen ollut makeutusaineella makeutettujen juomien suurkuluttaja mutta viime vuosina käyttö on vähentynyt huomattavasti. Dieetillä juominen aina lisääntyy, kun limsat toimittavat herkkujen virkaa. Mutta tällöinkään ei ole tarkoitus korvata vettä limsalla vaan pitää määrä kohtuullisena. Limsaa saisi juoda useamman litran, jotta ADI-arvo (acceptable daily intake) ylittyisi. Kohtuullisesta käytöstä ei siis liene haittaa.

Aspartaamin haittavaikutuksia enemmän olen huolissani hampaista virvoitusjuomia juodessa. Sokeri tai sokerittomista juomista löytyvä sitruunahappo kun eivät kumpikaan ole kovin hammasystävällisiä. Tältäkin kantilta se vesi vanhin voitehista lienee edelleen maailman paras juoma. Mutta miten sitä aina muistaisi juoda riittävästi? Vesipullo kulkee mukana kaikkialle, mutta sen ympäriinsä kuljettaminen ei riitä. Siitä pitäisi muistaa silloin tällöin hörpätäkin. Muutenkin kuin treeneissä sarjojen välillä. Onko se muuten oikeaa janoa vai vain opittu tapa? Ja kuinka tarpeellista? Ehtiikö nestetasapaino heikentyä tunnin salitreenin aikana jos sen päätteeksi juodaan puoli litraa palautusjuomaa? No, tiedä häntä, mutta eipä siitä ainakaan haittaakaan ole :)

Vesipullot siis täyteen, vauhdikasta viikkoa!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Treeniä ilman musiikkia

Tänään olka-ojentajatreenin jälkeen sain raahattua itseni venyttelytunnille. Tai puolituntiselle. Olen niin jumissa, että jokainen venytys koski mutta rauhallinen hengittely ja rentoutuminen hieman lievensi tuskaa. Ja venytyksessä tulee todella tuolla tunnilla pysyttyä, itse kun venyttelee, voi venytys jäädä melko lyhyeksi. Pitkäkestoisia venytyksiä ei tulisi tehdä heti rankan treenin jälkeen. Tein tänään salilla käsiä, jonka jälkeen hieman crossarilla lämpöä ja tunnille venyttelemään lähinnä jalkoja ja selkää. Näin homma toimi hyvin.

Salitreenissä pystypunnerruksessa edelleen 20 kg käsipainot, ei vaan pysty isompia vielä mutta hyvä että vakiintunut nyt tuohon. Aiemmin oli pitkään 18,5 kg painot käytössä. Kapeassa penkissä pari seiskan sarjaa 60-65 kg:lla (en vieläkään tiedä paljonko se smith itsessään painaa...). Tosin se seitsemäs toisto oli kummassakin sarjassa melko ruma, että ehkä sitä ei lasketa ;)

Useammassa blogissa on näkynyt nyt biisilistoja treenin ajalle. Itse en voi kuvitellakaan treenaavani napit korvilla. Aerobisia voin kyllä tehdä mutta salin puolella häiritsee hirveästi, kun en kuule jos minulle puhutaan. Eipä siellä kyllä hirveästi höpistä mutta en silti halua olla omassa kuplassani muiden keskellä. Tähän liittyen minua ei myöskään yhtään haittaa minkälainen musiikki salilla soi. Jos sieltä tulee jokin hempeä hömppälaulu, ei haittaa. Ei minun sarjani siitä musasta ole kiinni, tehdessäni en edes kuule sitä. Enemmän häiritsevät kovaan ääneen kuulumisia vaihtavat tosibodarit ;)

Lautasmalli on varmastikin kaikille tuttu asia. Silti sen omalle lautaselle tuominen on toisinaan hankalaa. Lautasmalliahan voi noudattaa myös esim. jo ostoksia tehdessä. Puolet ostoksista kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Mahdoinkohan ihan tänään onnistua? Perunaa ei taideta tässä tapauksessa kasvikseksi laskea. Osasta näitä ostoksia valmistui peruna-bataatti-porkkanamuusia perinteisen jauhelihakastikkeen kera. Hyvää oli!         
Kasvisten käyttö on muuten tehty meille erityisen helpoksi. Löysin kaupasta valmiiksi pilkottujen keittojuuresten lisäksi myös valmiiksi pilkottuja uunijuureksia. Nehän sujahtavat uuniin siis yhtä helposti kuin ranskalaisetkin...eikö?

tiistai 8. tammikuuta 2013

Kahvakuulaa ja Zumbaa

Pitää lähteä uuden kahvakuulan ostoon. Eihän tuo 10 kg riitä mihinkään. Perusvirhe kahvakuulassa; liian kevyt kuula. Kuula saa painaa. Liikutellaanhan sitä lähinnä kokonaisvaltaisin liikkein useamman lihaksen voimin. Painavampaa kuulaa on usein myös helpompi käsitellä. Kokonaisvaltaista tuo kuulatreeni kyllä on. Hiki on jo muutaman liikkeen jälkeen. Koko kroppa on lähes kaikissa liikkeissä mukana ja on hienoa huomata, miten vahva se oma kroppa oikeastaan onkaan ja minkälaisiin suorituksiin se pystyy.

Useampi lihas on kyllä viime aikoina tehnyt töitä. Koskee ihan joka paikkaan. Ja ihan hirveästi. Mahtavaa, tietääpähän tehneensä. Ja huomenna aamulla pääsee jälleen salille. Ai että tämä treenaaminen maistuu jälleen hyvälle!



Koska Zumba ei ole ilmeisesti vielä levinnyt riittävän laajalle, on siitä tehty tällainen video ;) Mutta tässä on ihana fiilis. Zumbatuntien ideana on, että jokainen tuntee itsensä sellaiseksi, kuin miltä nämä ihmiset tällä videolla oikeasti näyttävät. Iloinen, kaunis, onnellinen ja erinomainen tanssija. Zumba-tunnilla kokee olevansa tanssija, jonka tanssi tulee sydämestä. Ei ole mitään väliä sillä miten se askel menee ja liikkuuko käsi juuri samalla tavalla kuin ohjaajalla. Ei ole oikeaa ja väärää. Ja vaikka otetaan askeleita esim. salsasta, ei tanssita salsaa vaan Zumbaa. Eikä Zumbassa ole oikeaa tekniikkaa salsa-askeleeseen vaan askel on juuri sellainen minkälaiseksi askeltaja sen tekee. Siinä Zumban hienous! Musiikkia, fiilistä ja rentoa menoa.

Mitenkä sinä, aiotko mennä seuraavaksi kahvakuulatunnille vai Zumbaan?

maanantai 7. tammikuuta 2013

Treeniä oikeaan aikaan

Olen aina tiennyt olevani aamu/aamupäivätreenaaja, mutta nyt kun olen jälleen päässyt aamutreenejä tekemään, vasta huomaan kuinka suuri ero aamu- ja iltatreenissä onkaan. Ja minun aamuni on siis klo 9-10, ei sen aikaisemmin. Mutta virtaa ja intoa treeniin on aivan eri tavalla kuin illalla työpäivän jälkeen. Tuolloin olen ihan liian väsynyt, että jaksaisin painaa täysillä tai että oikeastaan edes hirveästi kiinnostaisi. Lähinnä tekisi mieli hautautua sohvalle ja ystävystyä telkkarin kanssa. Aamuisin taas salilta ei ole mikään kiire pois ja treeniin keskittyminen on ihan eri luokkaa. Hyvät yöunet ja aamupalan jälkeen treenaamaan; siinä on hyvän treenin salaisuus! Hyvän aamupalan salaisuus taas on kahvi, kaurapuuro, mustikat, raejuusto ja lesitiini.

"Tositreenaajan" elämäni siis alkoi viime keskiviikkona. Jotain on sen jälkeen tullut tehtyä.
Ke: Selkätreeni
To: Aamulla kahvakuulatunti, illalla Zumba-tunnin ohjaus
Pe: Muokkaus-tunnin ohjaus
La: Kahvakuulatunti
Su: Rinta-hauistreeni
Ma: Jalkatreeni (illalla tulossa kahvakuulan treenausta)

Kahvakuulaa on nyt tullut treenattua, koska on pitänyt hioa tekniikkaa kuntoon. On kovin vaikea ohjata muita, mikäli ei kykene itse näyttämään oikeaa tekniikkaa. Ja hiominenhan tarkoittaa toistoja, toistoja, toistoja. Ja toistoja.

Jalkatreenissä ei vieläkään pystynyt kyykkyyn laittamaan kuin 85 kg eikä silläkään tullut kuin kutosia. Vankasti uskomme kuitenkin alakerran kehittymiseen ja painojen lisäämisen aikakin saapunee. Kutakuinkin tällä hetkellä kyllä koskee ihan joka paikkaan, että jotakin on perille asti mennyt.

Treeni-intoa kaikille! Hyvää uutta vuotta, me ei tehdä tyhjiä lupauksia vaan klassikoita ;)


torstai 3. tammikuuta 2013

2013!

Mahtavaa, että vuosi on vaihtunut ja uudet tuulet puhaltavat! Vuosi 2012 oli muutosten vuosi ja vaikka periaatteessa kaikki muutokset olivat positiivisia, oli vuosi kaikkiaan melko raskas. Fyysisesti se oli kevyt, koska treenaaminen oli vähän sellaista ja tällaista, mutta muilta osin aika voimia vievä.

Joulun ajan otin varsin rennosti. Vaikka siis tositreenaajanhan kuuluisi kertoa siitä, kuinka joulu ei eroa muista päivistä ja jos on treenipäivä niin treenataan ja jos haluaa menestyä, niin pitää panostaa joka ikinen sekunti eikä laiskotella tai herkutella ikinä. Tai jos laiskottelee, niin sitä kutsutaan palautteluksi. Mutta jouluna pitää ehdottomasti treenata ja päivitellä sitä, kuinka tyhjää salilla on. Samoin uutena vuotena pitää muistaa kertoa, kuinka tositreenaajaa ei krapula vaivaa. Vuoden ensimmäinen treeni kun tehdään vuoden ensimmäisenä aamuna. Muuten ei ole tositreenaaja. Ja taas voi päivitellä kuinka tyhjää siellä salilla onkaan. Eväät pitää aina muistaa syödä muovipurkista ja mielellään kylmänä, koska tämä on askeettista hommaa. Uutena vuotena voi herkutella Pepsi Maxilla, mutta ei sitäkään voi kovin usein juoda, koska siinä on aspartaamia ja aspartaami tappaa. Jep.

Itsehän kävin joulun aikaan mm. testaamassa uuden Poriin avatun ravintola Miamin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Myös pari lasia viiniä maistui.




Joululahjat olivat jälleen mieluisia
Ja kun muut tositreenaajat viettivät uuden vuoden treenaten, minä vietin sen risteillen. Saatoin toki käydä välipäivinä treenaamassa mutta juhlapyhät olen ottanut rennosti. Mutta voinpa kertoa, että kyllä on nyt treenit kulkeneet ja virtaa on vaikka muille jakaa!

Tällainen muutti meille tänään. On muuten sen värinen, että sopii sisustukseen ihan mahdottoman hyvin...
Mutta nyt katse tulevaan! Tuleva vuosi vaikuttaa mielenkiintoiselta, sillä työkuvioni ovat aika lailla auki ja tarkoituksena onkin laittaa omaa yritystä pystyyn. Saapa nähdä miten homma lähtee sitten liikkeelle. Osallistun valmennukseen kevään aikana, jossa saan varmasti hyviä vinkkejä ja pystyn kehittämään ideääni eteenpäin.

Toisena haasteena tälle vuodelle on se, että tästä tulee kisavuosi! Tarkoituksena on siis kisata syksyn Fitness Expossa ja body fitneksen puolella. Seuraavat kahdeksan kuukautta painetaan töitä kuin pieni eläin. Alan tositreenaajaksi eikä jää minultakaan enää yhtään treeniä juhlapyhien vuoksi väliin ;) Fiilis tämän projektin suhteen on loistava. Treenipuitteet ovat hyvät ja käytössäni on kolme eri salia. Yhteistyö vanhan valmentajani kanssa jatkuu, mistä olen erittäin iloinen. Kevään ajan pääsen vielä seuraamaan ystäväni kisaprojektia ja auttamaan häntä hieman, mikä varmasti nostaa entisestään myös omaa motivaatiota. Kaikin puolin siis loisto-olosuhteet ja pystyn hyvin keskittymään urheilemiseen.

Eiliseltä kauppareissulta ei enää suuremmalti herkkuja löytynyt.
Vuoden alusta alkaa totutusti liikuntakeskuksissa kiireiset ajat. Uuden vuoden lupauksina on liikunnan aloittamista ja painon pudottamista. Tähän saumaan iskettiin uusi superdieettiohjelmakin sitten ruutuun. On aivan älyttömän hienoa, että liikkumisesta, painonhallinnasta ja ravitsemuksesta puhutaan ja tehdään ohjelmaa, mutta kyllä silti vähän taas kylmäsi katsoa. Ihmisille asetetaan ihan kammottavan kovia tavoitteita, lytätään valmiit ruokavaliot käteen ja laitetaan väkisin tekemään salitreeniä, koska se on ainoa oikea tapa. Ymmärrän, että viihde on viihdettä, mutta en silti ymmärrä. Tai sitten olen sinisilmäinen ja turhan lempeä nössö, mutta en usko tällaiseen lähestymistapaan ollenkaan. Muutenkin välillä tuntuu, että fitnessihmiset pitävät laihduttamista sillä tavalla helppona, että kun syö suunnitelman mukaan, niin laihtuu. Se vaatii vaan itsekuria. Niin, no jos se olisi niin helppoa, ei ylipaino varmastikaan olisi niin yleistä. Kyllä se ongelma on jossain syvemmällä ja usein mietinkin, tarvitsisiko painonhallitsija ravitsemusoppien lisäksi enemmän myös psykologista apua. Aivan varmasti tarvitsisi. Ja mitä tulee treenaamiseen, maailma on täynnä urheilulajeja eikä salilla treenaaminen ole ainoa oikea tapa. Lihaskuntoa pystyy parantamaan myös muun tyylisillä treeneillä.

Eli tsemppiä itse kullekin mieleisten liikkumistapojen löytämiseen! Minun päivä alkoi tänään kahvakuulalla ja tulee päättymään Zumballa, mahtavaa! Tarmokasta tammikuuta!