perjantai 20. syyskuuta 2013

Ei ihan paras viikko

Joskus vaan kaikki asiat menevät putkeen. Toisinaan sitten eivät. Minun viikkoni alkoi niin, että maanantaina puoleen päivään mennessä oli kohdannut jo niin monta vastoinkäymistä, että ajattelin painua takaisin petiin ja nukkua koko viikon. Voisi sanoa, että ei oikein kiinnostanut enää mikään.

Ajattelin, että kyllä se viikko siitä paranee, mutta tänään ollaan jo perjantaissa eikä vieläkään kiinnosta mikään. Tekemistä riittäisi uusien Les Millsien opettelussa ja tulevien luentojen valmistelussa, mutta työkoneen avaaminen ottaa turhan koville. Ja nykyään Les Millsien opetteluunkin pitää avata kone, koska ovat siirtyneet digitaalisiin materiaaleihin. Niinpä luen manuaalit nyt koneelta ja taistelen ohjelmien kanssa, että saan musat koneelle, cd:lle ja iPodiin. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Käytännöllistä eikä tuota yhtään lisää työtä meille ohjaajille. Koska mehän emme vielä hirveästi ilmaista työtä teekään. Suosittelen kaikille tulevaa ammattiaan pohtiville ryhmäliikuntaohjaajan uraa. Tee työtä, jolla on tarkoitus (mutta josta korvaus on olematon työmäärään verrattuna ja joka taatusti tulee myös kotiin ja uniin ja varastaa aikasi, muistisi ja kroppasi). Oikeastihan kyllä rakastan tätä sydämeni pohjasta.

Treenit on silti huonosta viikosta huolimatta hoidettu mahdollisimman hyvin. Aamulla salille ja illalla ohjauksia. Paljon olen pohtinut treenejä ja sitä, voisiko jotakin tehdä vielä paremmin. Miten saisin mahdollisimman paljon kehitystä irti lyhyessä ajassa? Miten pystyisin treenejäni parantamaan? Ykkösasia on se, että jokaisessa treenissä, jokaisessa liikkeessä ja jokaisessa toistossa on aina ajatus mukana. Treeniä ei vain suoriteta läpi vaan jokaiseen sarjaan pyritään tekemään mahdollisimman hyvä suoritus. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä mutta ei suinkaan aina sitä ole. Toisinaan väsyttää ja toisinaan vain ketuttaa.

Syöminen tuo lisäksi kehittymiseen oman haasteensa. Pitää syödä riittävästi, jotta kehittyy, mutta paino ei saisi ennen uutta dieettiä kovasti nousta. Selväksi on käynyt se, että ruokavalion kanssa saa olla äärimmäisen tarkka. Suurempaa herkuttelua ei voi itselleen sallia, sillä sen vaikutuksen huomaa heti - treenimääristä huolimatta. Pitää siis nauttia perusruoasta ja hyvistä välipaloista ilman viikonlopun karkkipusseja tai pikaruokavierailuja. Tällä hetkellä vedän ruoat puntarin kautta ja silti paino vain nousee. Aineenvaihdunta ehkä edelleen hieman väsähtänyt, mutta helpottanee ajan kanssa. Tämäkin on yksi asia, mikä ketuttaa jatkuvasti. Syömisen ei kuulu olla jatkuvaa pohtimista ja laskemista. Pitää pystyä nauttimaan ja syömään rennosti, vaikka urheileekin. No, toivotaan helpotusta ja mieluiten lähiaikoina, kiitos.

Testissä quinoa. Lisukkeena broileria ja juureskuutioita.
Testissä Bonne.
Puuron kanssa suosin jatkossakin edelleen Pilttiä tai mansikoita, leivonnassa Bonne taas on erinomainen.
Joka tapauksessa jotain on saatu aikaiseksi tälläkin viikolla:

Ma: aamu: olka+ojentajat, ilta: BodyPump
Ti: aamu: rinta+hauis, ilta: BodyAttack
Ke: aamu: jalat, ilta: Zumba
To: kahvakuula ja Zumba
Pe: aamu: selkä+vatsa, ilta: lenkki?

Viikonloppuna sitten taas olkapäätreenin pariin. Ja pitäähän sitä Isomäkeenkin suunnata, koska kausi on alkanut!



Toivotaan siis parempaa viikonloppua ja positiivisempaa asennetta tulevaan! (oikeasti positiivisuus on kyllä ihan per... no, menköön nyt viikonlopun kunniaksi)


Jos muuten huvittaa viikonloppuna lukea ravitsemusasioista, niin tässä tutkimustietoa Kuopiosta: Voi ja sydäninfarktiriski. Summa summarum: voista ei viime aikojen keskustelusta huolimatta ole tullut terveysruokaa, mutta kohtuudellahan voi kaikkea käyttää.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Pari uutuutta testattu

Alkuun hyvää musiikkia, jota kuunnella sunnuntain ratoksi.



Oma sunnuntai kuluu puhtaasti löhöillessä. Viikolla ollut treeneissä kohtalaisen hyvä tekemisen meininki. Saattaa vaikka vahingossa siinä sivussa kehittyäkin. Oispa jännää.

Viikon treenit:
Ma: aamu: jalkatreeni, ilta: BodyPump
Ti: pitkin päivää kahvakuulaa, BodyAttack ja Zumba
Ke: Zumba
To: aamu: rinta+hauis, ilta: kahvakuula ja Zumba
Pe: selkä
La: olka+ojentaja

Paria uutta tuotetta testasin viikolla. Valiolta oli tullut proteiinijogurttijuoma. Juoma on laktoositon ja rasvaton. Makeutuksena sokeria (2%) ja steviaa. Omaan suuhun ainakaan tämä maku ei ihan heti kolahtanut, mutta pitää ehkä testata joskus uudestaan.


 
Mysliä voisin syödä kilokaupalla, mutta valitettavasti myslit sisältävät yleensä melkoisen paljon rasvaa ja sokeria. Tätä mysliä ostin täysin mainoksen uhrina ja kauppiaan hyvän tuoteasettelun ansiosta. Oli varsin marjaisa eli hyvin makua marjoista. Toisena vaihtoehtona olisi ollut Hedelmä & Pähkinä. Tässä on sokeria 13 g/100 g, kuitua 9,9 g/100 g ja rasvaa 5,9 g/100 g. Ihan kelpo mysli siis!
 
Muuten meillä on taas asunut hyvin laiska kokki. Ateriat ovat koostuneet lähinnä pakastekasviksista ja lihasta. Miksi nähdän turhaa vaivaa, kun helpostikin saa hyvää ruokaa?
 
Parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa, broileria, kinkkua ja aurinkokuivattua tomaattia.

Tämänkin tein itse. Tai sitten en. Perjantai-illalla ystävän kanssa syömässä.
Ei siis muuta kuin uutta viikkoa kohti. Muistakaa löhötä välillä, niin jaksaa taas painaa. Jatkan hyvän musiikin kuuntelua ja kissan silittelyä. Palaillaan!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Pessimisti ja Terminator

Arska aurinkolaseineen ja taustalla Gunnareiden You could be mine. Terminator 2 on vaan edelleen maailman paras elokuva. Johtuu ehkä siitä, että siinä on sekä maailman paras kehonrakentaja että bändi ;)

Tällä viikolla on vedetty jalkatreenissä Smith-kyykkyä reilulla 80 kilolla ja vinoa rintapenkkiäkin pidempää sarjaa 45 kilolla. Seuraavaksi pitäisi päästä treenipainoissa hieman eteenpäin, nyt kun on jonkin aikaa junnattu samoissa lukemissa.

Omien treenien lisäksi olen liikuttanut ihmisiä niin salilla kuin Yyterin dyyneillä. Oli kohtalaisen mukava treeni siellä Yyterin sannoilla auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Aika usein sitä linnottautuu vaan sisätiloihin treenaamaan, mutta mukavaa joskus näinkin!

Viikonlopun Expoa piti nyt sitten tietysti hieman toisella silmällä vilkuilla, vaikka koville se ottikin. Muut porilaiset hoitivat homman vähän paremmin himaan ja toivat mitaleja tullessaan, loistavaa toimintaa! Pitkän sarjan voittaja Anne Nyman oli loistokunnossa ja selkeästi sarjan ykkönen. Muuten en osaa sanoa juuta enkä jaata sijoituksista. Fitness-sarjassa Eve ja Piia kävivät jälleen tiukkaa taistoa, joka päättyi pisteen erolla Piialle. Itse pidin enemmän Even vaparista, koska pidän selkeydestä ja puhtaista linjoista, mutta ehkä sitten fysiikkapuolella Piia otti hienoisen voiton. Enpä olisi halunnut olla tuomaroimassa. Vaikka oma kiinnostus fitness-sarjaan onkin edelleen olemassa, niin kovin suurta paloa ei itsellä enää sinne puolelle ole. Eiköhän ole tullut selväksi, että on tässä muutenkin tätä tekemistä, että pystyy olemaan varteenotettava kilpailija...

Jokseenkin aina välillä tuntuu, että otan tämän urheiluhomman liian vakavasti, mutta toisaalta, kai se pitää vähän ottaakin? Ei kai silloin pysty ihan koko panostaan antamaan, jos on liian rennolla otteella mukana? En vaan aina muista, että tämä on amatööriurheilua, jota teen omaksi ilokseni ja jossa minulla ei oikeastaan ole mitään sen kummempia meriittejä. Olen vain tykännyt viettää muutaman vuoden aikaa lajin parissa. Olen ikuinen wanna be -urheilija mutta varsin tyytyväinen olotilaani. Voipi olla, että minusta ei tule isona Kati Alanderia, mutta ehkei se maailma siihen kaadu. Tai niin ainakin yritän uskotella itselleni.

Oikeasti olen edelleen kohtalaisen pettynyt ja vittuuntunut (pahoittelut sanavalinnasta, mutta muut sanat ei nyt kelpaa) ainaiseen epäonnistumiseen. Vai onko se niin, että sitä muistaa aina vain ne epäonnistumiset? Kääntää kaiken, ei parhain päin, vaan huonoimmalle mahdolliselle tolalle. Selittää asiat huonoiten päin. Voisinhan ajatella, että olen kilpaillut hienosti SM-tasolla useita vuosia; ensin aerobicissa, sitten fitneksessä. Voisin ajatella, että se jo on saavutus sinänsä ja kunnioitettavaa sitkeyttä. Mutta ei, vaan sen sijaan aivoni ajattelevat että olen vuosikausia himoinnut urheilumenestystä ja saavuttanut mitä? Jämäsijoja ja epäonnistuneita suorituksia. Jep. Näin toimivat ihmisaivot. Vai ovatko ne vain minun aivot? Vai onko tämä tätä satakuntalaista pessimismiä? En tiedä, mutta en kyllä olekaan sellainen "hip hei, elämä on ihanaa ja minun bikineissä on blingiä"-tyyppi vaan ennemminkin "nostetaan sitä rautaa perkele"-meiningillä liikenteessä.

Kaikesta huolimatta rakastan tätä lajia sydämeni pohjasta. Se on vaativa ja anteeksiantamaton, mutta antaa myös uskomattomia fiiliksiä. Sen eteen saa tehdä tuntikausia töitä salilla. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, mutta jokaisesta treenistä voi nauttia ihan yhtä paljon. Hullun hommaahan se touhu on, mutta urheiluhulluus on hyvää hulluutta. Joten ei muuta kuin viimeiset sekunnit Terminatorista ja sitten unta, jotta on valmiina aamutreeniin. Selkään leveyttä kiitos.

Koska Terminator sai kuuntelemaan myös muuta Gunnareiden tuotantoa, tässä teille illan viimeiseksi hitaaksi ainoa uuden GN´R:n (eli Axlin) biisi, joka pääsee lähellekään vanhoja. Öitä.