Siirry pääsisältöön

Rrintarreeni ennen hurvittelua

Rinta-hauistreeni
Vinopenkki tangolla, 40kgx3(sarjaa)
Penkkipun. kp 18,5kgx3
Ristikkäistalja x5
Hauiskääntö mutkatangolla 20kgx3
Hauiskääntö istuen kp, 10kgx1, 8,5kgx2
Vasarakäännöt kp, 6kgx4
Vatsat

Toistojen määristä ei harmainta hajuakaan, niin monta kuin sattui tulemaan. Tavoite oli siinä kymmenen kieppeillä. Yritin treenin jälkeen ottaa kuvaa, mutta en saanut kättä tärinältä pidettyä paikallaan, niin luulen että meni perille ;) Miten mahtaa illan BA sujua, sielläkin kun pitäisi tehdä kohtalaisen monta rintalihaspunnerrusta ja -joustoa..? No, sisulla se kai sujuu!

Yritän laitella treenejä nyt hieman useammin ylös, jos vaikka pysyisin itsekin paremmin kärryillä, että mitä sitä on tullut huseerattua. Ja varsinkin, että saako painoissa mitään kehitystä aikaiseksi.

Viikonlopuksi pitäisi lähteä Björneborgiin. Toinen puoliskoni täyttää pyöreitä ja pippalot on totta kai tiedossa. Ensin porukalla matsiin katsomaan kun kotikaupunkini joukkue pesee asuinkaupunkini joukkueen, ja sitten saunomaan. Saas katsoa ehdinkö la-aamuna Porissa vielä treenaamaan vai meneekö ihan hurvittelun puolelle. Turmiollista elämää kun vietän.

Kävin muuten aamulla puntarilla. En ole uskaltanut hetkeen mennä, kun näkeehän sen nyt silmilläänkin, että tämä paino ei ole se mihin piti jäädä (ja kehonkoostumusmittarikin haukkui ylipainoiseksi). Juu ei ollut. Yli 70 kilonhan sitä taas ollaan. Jouluna mietin, että "mitä sitten, että jos tässä nyt ei tänä vuonna kisata, niin ei kai maailma muutamaan ylimääräiseen kiloon kaadu", mutta nyt kun kisahaaveita taas elättelen, niin saattaa se vaikka kaatuakin.... Kummasti tuo paino nousee aina siihen tiettyyn kilomäärään. Kai se olisi se minun luonnollinen painoni sitten. Siitä vaan on kohtalaisen monta kiloa kisakuntoon. Viime vuonna tiputin 14 kiloa ja vaikka se sujui hyvin ja aikataulussa, niin kaipa sitä nyt voisi lyhkäsempiäkin dieettejä vetää.

On se kummallinen asia tuo paino. Aina sitä pitää ajatella. Ja tämä taitaa koskea montaa muutakin naista, kuin vain meitä fitnesshörhöjä. Onkohan se paino koskaan sopiva? Toisaalta, ei tässä nykyisessä painossa ja olomuodossa olisi minusta muuten mitään vikaa; ainoa on se pitkä matka kisakuntoon. Jos kisoja ei olisi tiedossa, olisi tämä ihan hyvä olotila. Tosin eihän niitä välttämättä olekaan... Äsh, turha pohtia, tulee pää kipeäksi. Olisi vain monelle (normaalipainoiselle) paljon helpompaa kun antaisi itsensä painaa sen verran kuin painaa.

No mutta, erittäin mukavaa viikonloppua kaikille! Mää lähre huamen Porii!

Kommentit

Valkee sanoi…
Hahah, kun luin tuon että lähdet Björneborgiin niin ajattelin että mitä hittoo, ulkomailleko se lähtee..:o Sit hokasin, että ai nii Poriiiin....;D No, sehän on näin kuopiolaisen näkökulmasta kuin melkein ulkomaille reissais...;)

Paljonko sä muuten kisa-aamuna painoit?:)

-Laura
Jonna1983 sanoi…
Älä ressaa painosta, mä painan yli 80 kiloo et revi siitä :D

Ajattele se painon lisäys lihasmassan lisäyksenä ;) Läskin saa aina pois kohtuu helposti!
PetraBettina sanoi…
Joo mut Jonna, teitä onkin kaksi! :D

Kisa-aamuna painoin 59 ja risat että siihenhän on vähän matkaa... Onneksi tuo on kaikki lihasta mitä tähän on tullut ;)

Ja Laura; Savo ja Satakunta on sen verran eri maailmat että onhan se vähän niinkun ulkomailla kävisi... ;)
Anonyymi sanoi…
Voi ei, siis pakko myöntää että minäkin täällä mietin että minne se Petra on nyt oikein matkaamassa... :D Piiloblondi - that's me! Itsekin tässä juuri seuraan tuota peliä. Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä Savolaisille mutta vimppa erä vielä käymättä, ei passaa vielä juhlia ;) Pitää muuten tulla ensi viikolla sinun tunneille pitkästä aikaa (oon nyt asunut salin puolella) kun niistä saa aina niin hyvän mielen!! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Ensimmäinen puolimaraton!

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata...


Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi kivuks…