Taloussanomat uutisoi eilen miten 30 minuutin ryhmäliikuntatuntien määrä on kasvanut ja suosio noussut. Ihmisillä ei tunnu olevan aikaa kokonaiseen tuntiin, vaan kuntoiluksi riittää tehokas puolituntinen. Puoli tuntia on totta kai parempi kuin ei mitään, mutta että oikeasti? Ei aikaa tuntiin?
Olen aina ihmetellyt miten joillain ihmisillä ei ole aikaa liikkua. Eikös se ole vain järjestelykysymys? Saattaa vaatia hieman suunnittelua, mutta eikös se onnistuisi jos sitä todella haluaisi? Itse olen viimeiset 10 vuotta käynyt sekä koulussa että töissä ja lisäksi harrastanut kilpaurheilua. Silloin aikaisemmin vielä kilpa-aerobicia, joissa treenimäärät olivat melko suuret. En tietenkään ollut mikään huippu-urheilija enkä varmasti tuollaisella elämäntyylillä olisi sellaiseksi päätynytkään, mutta aina löytyi aikaa treenata. Aina niinä päivinä, kun ei ollut töitä, treenattiin kaksi kertaa päivässä.
Toki minua helpottaa se, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Ei ole lapsia tai muita velvollisuuksia. Aikataulunsa voi suunnitella niin kuin parhaaksi näkee. Mutta tunnen monia perheellisiä, paljon töitä tekeviä, jopa reissuhommia tekeviä, jotka silti ehtivät liikkua useamman kerran viikossa. Ja vieläpä tunnin kerrallaan. Liikkuminenhan on itsestään ja terveydestään huolehtimista, joten sen pitäisi olla tärkeä asia.
Oletteko muuten kokeilleet uutta Les Millsin tuntia SH`BAM? Aivan mahtava tunti! Kolme
varttia hittibiisien tahdissa bailaamista. Askeleet on suht helppoja ja koreografia simppeli, mutta hauskaa on ja hiki tulee! Tunnilla on paljon voimakkaita ponnistuksia, joten ainakin itsellä syke nousee tunnin aikana melko korkealle.
Itsellä on mennyt joululoman jälkeen aikaa päästä takaisin treenirytmiin kiinni. Jotenkin elämässä on nyt niin hirveästi kaikkea mihin pitäisi keskittyä, että kaikkensa antaminen ihan kaikkeen tuntuu hankalal
Suunnitelmaa pitäisi vain noudattaa eikä antaa ajatusten harhailla. Helpommin sanottu kuin tehty :)
Kommentit
Itse en kyllä tykkää ryhmäliikuntatunneista. Tykkään treenailla omin päin vähän sitä sun tätä eikä täällä korvessa kyllä pahemmin mahdollisuuksiakaan moisiin tunteihin edes olisi.
Yksin puurtaminen on mieleistä minullekin (ainakaan joukkuelajin edustajaa minusta ei olisi ikinä voinut tulla), mutta tykkään ryhmäliikunnastakin. Erityisesti ohjaajana kokee välillä mielettömiä fiiliksiä, kun saa homman toimimaan. Ja SH`BAMissakin hauskinta on se, että ihmisillä on hymy huulessa koko tunnin ajan! Mutta totta on, että kaikilla homma ei vaan natsaa. Ja miksipä sitä kaikkien samalla tavalla liikkua tarvitsisikaan? :)