torstai 14. kesäkuuta 2012

Penkkiurheilijan unelmakesä

Vielä kun pysyisi tämä tällainen sopiva lämpö, niin hyvä olisi. Viime viikonloppuna piti taas kaivaa paksu takki ja tumput esiin, kun päivän ohjelmassa oli penkkiurheilua pesäpallokentän laidalla. Tihkusade ja reilut 10 astetta lämmintä, mutta nahkarotsilla tarkeni, ah tätä Suomen kesää (ja kyllä, minä olen se, joka valittaa myös niistä kovista helteistä eli oikeastaan en ole koskaan tyytyväinen). KaMa vastaan Sotkamo oli kyllä tasan yhden joukkueen näytöstä, mutta eihän sitä voi kuin ihailla. Urheilujoukkue, joka tekee kaiken just eikä melkein on komeaa katseltavaa. Mahtaako Sotkamolle löytyä vastusta tällä kaudella? Ainakaan Satakunnasta ei löytynyt.

Penkkiurheilija nauttii myös menossa olevista jalkapallon EM-kisoista, odottaa yleisurheilun EM-kisoja ja sitten erityisesti olympialaisia. Siinä sivussa voi kotimaassa seurata pesiskautta ja tutustua uusiin lajeihin kuten siihen jenkkifutikseen.

Katseluevästä

Tänään treenasin jalat mutta taisi olla vuoden onnettomin treeni. Työpäivän jälkeen huonolla evästyksellä ja väsyneenä; olisi pitänyt jo etukäteen tajuta, että yhtälö ei voi toimia. No, jokunen kyykky 80 kilolla, prässiä, ojennuksia, koukistuksia ja suorin jaloin maastavetoa sain tehtyä. Nyt täytyisi saada kunnon jalkatreenejä tehtyä ja kyykkypainot nousuun. Onnettomia painoja tämän kokoiselle naiselle, kirputkin kyykkää enemmän. Kyykkytekniikasta sain tosin palautetta, että puhdasta on, hyvä hyvä!

En oikein osaa päättää nautinko tästä elämästä ilman tarkkaa kisatavoitetta vai en. Toisaalta on mukava, että voi syödä jätskiä kun huvittaa tai käydä terassilla siiderillä eikä light kokiksella, mutta toisaalta kaipaa tietynlaista ehdottomuutta ja selkeitä tuloksia. Tuntuu, että tällainen elämä on paljon vaikeampaa kuin kurinalaisuus. Voisinhan nytkin kieltäytyä siitä terassisiideristä ja puolustella olevani kilpaurheilija, mutta en sitä yleensä tee. Olen amatööriurheilija enkä tule ikinä ajattelemaan elämääni niin mustavalkoisesti. Elän ja hengitän urheilua ja urheilemista mutta toisinaan syöty jätski tai juotu siideri ei vaan millään voi pilata kovalla treenillä aikaan saatua kehitystä. Paitsi dieetillä. Minulle fitness ei ole elämäntapa vaan harrastus, liikunnallisuus taas voidaan kai katsoa elämäntavaksi. Nyt kun kuvittelette, että täällä vaan vedän siideriä kaikki päivät, niin tässä erään kauppareissun ostokset :)

Tuoremehu on herkkua, mutta turhaa energiaa, joten ostan sitä todella harvoin.
Tähän kärryyn se pääsi herkkujen korvikkeeksi.



2 kommenttia:

Erik kirjoitti...

Minä tulen syömään :)

PetraBettina kirjoitti...

Myöhäistä, kaik on jo syöty ;)