Siirry pääsisältöön

Penkkiurheilijan unelmakesä

Vielä kun pysyisi tämä tällainen sopiva lämpö, niin hyvä olisi. Viime viikonloppuna piti taas kaivaa paksu takki ja tumput esiin, kun päivän ohjelmassa oli penkkiurheilua pesäpallokentän laidalla. Tihkusade ja reilut 10 astetta lämmintä, mutta nahkarotsilla tarkeni, ah tätä Suomen kesää (ja kyllä, minä olen se, joka valittaa myös niistä kovista helteistä eli oikeastaan en ole koskaan tyytyväinen). KaMa vastaan Sotkamo oli kyllä tasan yhden joukkueen näytöstä, mutta eihän sitä voi kuin ihailla. Urheilujoukkue, joka tekee kaiken just eikä melkein on komeaa katseltavaa. Mahtaako Sotkamolle löytyä vastusta tällä kaudella? Ainakaan Satakunnasta ei löytynyt.

Penkkiurheilija nauttii myös menossa olevista jalkapallon EM-kisoista, odottaa yleisurheilun EM-kisoja ja sitten erityisesti olympialaisia. Siinä sivussa voi kotimaassa seurata pesiskautta ja tutustua uusiin lajeihin kuten siihen jenkkifutikseen.

Katseluevästä

Tänään treenasin jalat mutta taisi olla vuoden onnettomin treeni. Työpäivän jälkeen huonolla evästyksellä ja väsyneenä; olisi pitänyt jo etukäteen tajuta, että yhtälö ei voi toimia. No, jokunen kyykky 80 kilolla, prässiä, ojennuksia, koukistuksia ja suorin jaloin maastavetoa sain tehtyä. Nyt täytyisi saada kunnon jalkatreenejä tehtyä ja kyykkypainot nousuun. Onnettomia painoja tämän kokoiselle naiselle, kirputkin kyykkää enemmän. Kyykkytekniikasta sain tosin palautetta, että puhdasta on, hyvä hyvä!

En oikein osaa päättää nautinko tästä elämästä ilman tarkkaa kisatavoitetta vai en. Toisaalta on mukava, että voi syödä jätskiä kun huvittaa tai käydä terassilla siiderillä eikä light kokiksella, mutta toisaalta kaipaa tietynlaista ehdottomuutta ja selkeitä tuloksia. Tuntuu, että tällainen elämä on paljon vaikeampaa kuin kurinalaisuus. Voisinhan nytkin kieltäytyä siitä terassisiideristä ja puolustella olevani kilpaurheilija, mutta en sitä yleensä tee. Olen amatööriurheilija enkä tule ikinä ajattelemaan elämääni niin mustavalkoisesti. Elän ja hengitän urheilua ja urheilemista mutta toisinaan syöty jätski tai juotu siideri ei vaan millään voi pilata kovalla treenillä aikaan saatua kehitystä. Paitsi dieetillä. Minulle fitness ei ole elämäntapa vaan harrastus, liikunnallisuus taas voidaan kai katsoa elämäntavaksi. Nyt kun kuvittelette, että täällä vaan vedän siideriä kaikki päivät, niin tässä erään kauppareissun ostokset :)

Tuoremehu on herkkua, mutta turhaa energiaa, joten ostan sitä todella harvoin.
Tähän kärryyn se pääsi herkkujen korvikkeeksi.



Kommentit

Erik sanoi…
Minä tulen syömään :)
PetraBettina sanoi…
Myöhäistä, kaik on jo syöty ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker