Siirry pääsisältöön

Kevyesti palattu treenisalille

Olen edelleen pysytellyt poissa muiden kilpailijoiden blogeista ja kaikesta Fitness Expo -fiilistelystä. On vähän siinä ja siinä haluanko edes katsoa tuloksia viikon päästä. Olen toisaalta ihan sinut tämän homman kanssa ja toisaalta se ottaa edelleen aika koville.

Käsissä on vielä kaksi hotelliyötä, joita ei pysty perumaan eli pettymyksen lisäksi tässä saattaa tulla myös taloudellisesti takkiin. No, mitäpä pienistä. Säästöä tulee sitten keväällä, kun on jo valmiina bikinit, kengät, korut yms.


Kuva: Katri Tamminen
Kuva: Katri Tamminen
Tämän viikon treenit ovat menneet seuraavanlaisesti:
Ma: aamu: rinta+hauis, ilta: BodyPump
Ti: ilta: BodyAttack
Ke: aamu: lenkki 8 km, ilta: selkä
To: aamu: olka + ojentaja, ilta: kahvakuula ja Zumba
Pe: ilta: BodyAttack

Jalkatreeni on tekemättä, mutta se taitaa jäädä ensi viikolle, sillä loppuviikko menee ystävien seurassa epäurheilijamaisen käytöksen parissa.. Suotakoon sitäkin urheilijalle silloin tällöin. Edellinen kerta taitaa olla maaliskuussa.

Hieman taisi tuo loppudieetti verottaa treenipainoja, mutta ei onneksi pahasti. Eilen pystypunnerruksissa sarjat menivät 1x12*18 kg, 2x10*20 kg, 1x8*22 kg. Päälle superina vipunostoja sivulle (10 kg) ja eteen (5 kg) ja lisäksi takaolat istuen. Ojentajille kokeilin pitkästä aikaa kapeaa penkkiä vapaalla tangolla ja olipa tosi erilaista tehdä smithin jälkeen. Painoa ei pystyny ollenkaan niin paljoa laittaamaan, varsinkin kun olin kyseisessä salin osassa yksinäni, niin ei olisi ollut huutaa ketään tarvittaessa apuun ;) Lisäksi ohjelmassa oli ranskalaista, push downia ja punnerruksia jalat korokkeella. Hjyvä fiilis.

Mites se syöminen sitten? Leivän syöminen loppui, Oivariini vaihtui takaisin Beceliin ja salaattiateriat ovat palanneet. Herkuttelua korkeintaan viikonloppuna maltillisesti. Paino pamahti heti useamman kilon ylöspäin eli varaa sen nousemiselle ei juurikaan ole. Tosin tästä jatkuvasta itsensä punnitsemisesta pitäisi ehkä päästä eroon. Perusasiat ennalleen ja riittävästi rentoutta mukaan.

 

Kilpailuista tuntuu olevan jo ikuisuus, vaikka tässä on mennyt vasta kaksi viikkoa. Ajatukset ovat niin jo tulevassa, että on hankala ajatella, että oikeastaanhan tässä pitäisi olla homma vielä ihan kesken. Kyllähän se totuus aina iskee, kun katsoo kalenteriaan, josta on isot merkinnät vedetty punaisella yli... Olen myös kieltäytynyt monista tapahtumista, kuten Helsinki Workoutista ja yrittäjävalmennuksen tapaamisesta kisoihin vedoten. No, nytpä olisin pystynytkin niin osallistumaan. Tosin eipä tällä hetkellä ole intoa tehdä juuri muuta kuin töitä ja treenejä. Niissäkin on ihan tarpeeksi. Onneksi osa töistä on ihmisten liikuttamista, sillä mikään ei tuo hyvää fiilistä samalla tavalla kuin yhdessä vedetty hyvä treeni!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Harmi että kisat ei menneet ihan toivotulla tavalla. Mun mielestä oot ihan huipussa kunnossa, mutta en nyt mikään asiantuntija näissä fitness-jutuissa olekaan. :P Kiitoksia kuitenkin kivasta blogista ja paljon tsemppiä jatkoon!
PetraBettina sanoi…
Voi kiitos kommentista ja tsempeistä! Ei mennyt toivotulla tavalla, mutta ei muuta kuin uuteen yritykseen vain :)
Anonyymi sanoi…
Sulla on mielenkiintoinen blogi, sait juuri uuden lukijan. Ja jestas kun olet kaunis ja hyvässä kunnossa :)
PetraBettina sanoi…
Kiitos kauniista sanoista, tervetuloa lukemaan!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Ensimmäinen puolimaraton!

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata...


Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi kivuks…