sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Mitä suosituksia tänään syötäisiin?

Ihmisenhän on pakko syödä elääkseen. Toisille se on helpompaa kuin toisille. Sanonnan mukaanhan toiset syövät elääkseen ja toiset elävät syödäkseen. Osa meistä ei juurikaan kiinnitä syömiseen huomiota, osalle taas ruokailutottumukset ovat lähes uskonnon tasolle vietyä fanaattisuutta. Ravitsemus ja erilaiset ravitsemussuuntaukset herättävät voimakkaasti tunteita ja intohimoja. Ehkä juuri siksi, että jokaisen on pakko syödä, joten ruokavalintojen ongelma on pakko ratkaista jotenkin. Ihminen tekee aika monta ruokavalintaa elämänsä aikana.

Ravitsemussuositukset ovat viime vuosina kohdanneet kritiikkiä, mutta eihän niitä sokeasti kenenkään tarvitsekaan noudattaa. Jussi Riekki kirjoitti blogissaan äärettömän hyvin suosituksista ja siitä miksi niihin luottaa. Ehkä tärkein syy on se, että ravitsemussuositusten taustalla on tiede, eivät kenenkään yksittäiset kokemukset tai uskomukset

En silti asiakkaideni tai valmennettavien kanssa pakota ketään ravitsemussuositus-muottiin vaan ruokavalio muodostetaan AINA asiakkaan omien toiveiden mukaan. Jos koen, että ruokavalio ei ole riittävän monipuolinen, kerron ja perustelen asian, ja pyrimme löytämään kompromissin.



Kiivi-pellava-vaniljasmoothie
Teen paljon töitä sekä fitnessurheilijoiden että monien muiden lajien urheilijoiden kanssa ja urheilumaailmassa ravitsemussuositusten mukaisella ruokavaliolla pötkii aika pitkälle. Tai ainakin jos pohja on suositusten mukainen; tiettyjä muutoksia tulee totta kai tehdä. Jokaisessa lajissa kun on omat piirteensä ja jokaisella ihmisellä on omat tapansa, mieltymyksensä ja rajoituksensa. Ravitsemus muokataan tukemaan harjoittelua ja kilpailemista eli treenaaminen toimii ravitsemuksen lähtökohtana, eivät suositukset. Lopputulos ei kuitenkaan useinkaan ole kovin kaukana.

Itse koen, että urheilijalla olisi hyvä olla myös ravitsemusvalmentaja. Toistaiseksi homma on toiminut äärettömän hyvin urheilija-asiakkaideni kanssa. Minä vastaan ravitsemusvalmennuksesta ja henkilökohtainen valmentaja vastaa fysiikkavalmennuksesta. Kenenkään kun ei tarvitse olla kaikkien alojen erityisasiantuntija.



Miten ravitsemusterapeutti sitten itse syö? Minusta tuntuu, että oma ruokavalioni muuttuu vähitellen aina vain sallivammaksi. En ole ikinä dieettejä lukuun ottamatta noudattanut mitään tarkkaa ruokavaliota, mutta joitakin periaatteita on ollut. Viime aikoina olen joustanut aika monista periaatteista.
 
Mikä sitten on pysyvää? Jotkut asiat vain aina ovat tietyllä tavalla, esim.

- Maito on aina rasvatonta. Aina. Myös kahvissa ja leivonnassa.
- Levite on aina Becel Goldia. Se on mielestäni ehdottomasti kasvirasvalevitteistä parhaimman makuista.
- Jogurtti on lähes aina rasvatonta. Joskus saatan ostaa Uuniomena-jogurttia rasvalla, mutta käytännössä syön aina jogurttini rasvattomana.
- Juusto on aina 17 % rasvaa sisältävää.
- En käytä voita ikinä. Siis oikeasti ikinä. Missään. En edes ruoanlaitossa tai leivonnassa. Pärjään sillä Becel Goldilla sekä oliivi- ja rypsiöljyillä.
- Kaikki liha ja kana on aina marinoimatonta.

Itse tehty pika-ateria: ruishampurilainen, uunijuureksia ja perunaa


Parasta ruokaa: spagettia ja jauhelihakastiketta!


Olen hullaantunut avokadoon ja laitan sitä joka paikkaan!
Missä olen muuttunut sallivaksi?

- Sallin itselleni useammin tuoremehua. Olen aina ajatellut, että mehut ovat turhaa energiaa ja sokeria, mutta olen löytänyt kultaisen keskitien, sillä pidän tuoremehuista eli siis TÄYSmehuista aika paljon.
- Sallin itselleni lähes päivittäin herkkuja. Syön esimerkiksi palan suklaata tai keksin kahvin kanssa. Aiemmin on ollut tarkkaa, että arkisin ei herkkuja syödä, mutta tässäkin olen päätynyt siihen, että tiheäkään herkuttelu ei terveyttä pilaa, kunhan määrä pysyy kohtuudessa.
- Joitakin tuotteita saatan ostaa täysrasvaisina. Esimerkiksi salaattijuuston ostan nykyään rasvaisena versiona ihan vain maun vuoksi.

FASTin uusi proteiinipannukakkujauhe
oli yllättävän hyvää!
Nyt viiden dieetin jälkeen huomaa, että tiettyjä muutoksia ruokavalioon on selkeästi tullut. Söin esimerkiksi vuosikausia aina aamupalaksi kaurapuuroa raejuustolla, marjoilla ja lesitiinillä tai pellavansiemenöljyllä. Nyt olen jotenkin totaalisen kyllästynyt puuroon. Pitipä se tämäkin päivä nähdä! Nyt syön aamulla leipää, jogurttia, rahkaa tai mysliä. Myös rahkan syöminen on selkeästi vähentynyt.

Käytännössä siis syön melko paljon ravitsemussuositusten mukaisesti. Ateriarytmini on hieman erilainen, sillä syön päivällisen aina päivän viimeisenä ateriana. Minulle sopii se, että illan jumppien jälkeen saa vielä reilun lämpimän aterian. Päivällä saatan syödä parikin välipalaa kyllä. Kananmunien syömistä olen vähentänyt, sillä keväällä minulla huomattiin kohonneet kolesteroliarvot ja kananmunien käytön vähennyttyä ne laskivat. Tähän saattoivat vaikuttaa myös muut tekijät, mutta kirjoittelen tästä ihan oman postauksensa vielä.

Mitä lisäravinteita sitten tällä hetkellä käytän? No, en juurikaan mitään. Joskus treenin jälkeen näitä:


Lisäksi D-vitamiinia aina silloin kun muistan. En usko hillittömiin lisäravinnearsenaaleihin eikä varmuuden vuoksi käyttäminen ei kiinnosta. Aika harvan lisäravinteen takana on vankkaa näyttöä hyödystä. Toki silmät kannattaa aina pitää auki.

Mitä muuta kuuluu? No ei kummempia; töitä, töitä ja töitä, mutta ei saa valittaa. Ihanaa kun niitä on!

Ehdin myös käydä Ahvenanmaalla kääntymässä
viime viikonloppuna!


Kastelholman linna


Viikon epäterveelliset syötiin Dinos-ravintolassa
 
Selässä on jumi ja se on käytännössä aivan vino,
mutta aukeaa sentään suht hyvin!

Ai niin, kausikin alkoi, go Pata!
 


4 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla tarkemmin miksi olet niin ehdoton esim. voin suhteen? Etkö pidä sen mausta, vai ajatteletko sen olevan niin totaalisen epäterveellistä ettet syö sitä edes pienissä määrin?

PetraBettina kirjoitti...

Pidän voita sen verran epäterveellisenä, että mieluummin korvaan sen muulla, jos vain mahdollista. En tietenkään välttele kaikkea epäterveellistä (syönhän sitä suklaatakin, vaikka siinä maitosuklaassani ei mitään terveellistä olekaan), mutta olen kokenut, että voin pystyy helposti korvaamaan ilman, että maku ratkaisevasti muuttuu. Jos joku on laittanut ruokaa voilla, ei se minua haittaa, voin aivan hyvin syödä. Itse vain koen, että koska kaikki onnistuu myös Becelillä tai öljyllä, niin miksi käyttäisin voita?
No okei, pikkuleipien teko ei onnistu kasvirasvalevitteellä (testattu on!), mutta muuten leipominen onnistuu kyllä. Vaikkapa masaliisasta (mokkapaloista) tulee ihanan pehmeitä Beceliä käyttäen!

Sisu - sisublogi kirjoitti...

Tämä oli mielenkiintoinen postaus, kiitos! Erityisesti tuo mikä on pysyvää -lista kiinnosti kovasti. Ja siinä huomasin, että itse olen noiden kaikkien (lukuunottamatta marinointiasiaa, itsekin ostan aina marinoimatonta) suhteen siirtynyt jo pari vuotta sitten sallivammalle tasolle. Kahviin lorautan mieluiten kevytmaitoa, luonnonjugurtti on 1,5 -prosenttista, juustokin on nykyisin täysrasvaista, ja käytän leipomiseen voita. Aina. :) Mutta kyllähän se niin on, että pitkällä aikavälillä juuri näistä päivittäisistä valinnoista syntyy aikamoinen määrä piilorasvaa.

PetraBettina kirjoitti...

En itse koe, että nuo ruokavalinnat rajoittaisivat minua millään tavalla. Suu on niin tottunut esim. rasvattomaan maitoon, että en maunkaan vuoksi halua juoda kevytmaitoa. Myös jogurtin koostumuksesta pidän rasvattomana. Toki koen myös, että mieluummin otan rasvani muista lähteistä kuin maidosta. Silti minusta on hassua, että monesti sanotaan, että KAIKKIhan mieluummin söisivät maun puolesta jogurttinsa rasvaisena. No, kaikki eivät kyllä söisi :)