keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Syömisketju ja operaatio lihasmassan säilytys

Helmikuun lenkkisaldoksi tuli 22 lenkkiä. Yhteensä siis tavoitellusta 200 lenkin saldosta on nyt 43 tehty. Hyvässä vaiheessa siis mennään. Helmikuun lenkit olivat suurin osa yli tunnin lenkkejä. Juoksua ei juuri tullut, koska jää ja lumi eivät houkuttele juoksemaan. Osa lenkeistä oli myös melko rauhallisia fiilistelyjä, mutta kaikki lasketaan. Uusia ulkoilureittejä pitäisi keksiä, sillä lähimaasto alkaa olla useampaan kertaan koluttu. Ja miten sitä aina lähteekin samaan suuntaan ja samoille reiteille?

Lenkkien lisäksi on jumppaa vedetty mukavasti. Viime viikolla neljä Pumpia, Sh'Bam ja Zumba. Kotijumppana vain jotain pientä. Teen tässä sellaista yhden naisen tutkimusta siitä, että voiko pelkällä BodyPumpilla ja satunnaisella kotitreenillä säilyttää lihasmassaa. So far so good. No joo, onhan sitä menetettykin, mutta on sitä mukavasti vielä jäljelläkin. En ole kuitenkaan tehnyt kunnollista salitreeniä yli vuoteen. Loppuraskaudesta kävin toki silloin tällöin salilla, mutta eihän se kovin tehokasta treenaamista ollut.

Olisi ihan kiva käydä salillakin, mutta en viitsi joka ilta lähteä ja jättää Tinkaa. Ja onhan sillä puolisollakin omat menonsa. Yritän saada tehtyä kotitreenejä sen verran, että kaikki lihasmassa ei katoa. Se on kuitenkin se asia, josta erityisesti kropassani pidän. En tarvitse langanlaihaa vyötäröä, mutta lihaksikkaat käsivarret ovat ihan jees!

Parin jumpan jälkeen on helppo hymyillä!
Herkkulakko muuttui heti vain karkkilakoksi. Olin appivanhempien luona, jossa tarjolla oli kahvin kanssa donitsi. En keksinyt yhtään syytä kieltäytyä siitä. Se oli yksi donitsi. Se ei pilannut terveyttäni eikä saanut minua hakemaan kymmentä donitsia lisää. En siis keksinyt miksi minun olisi pitänyt lakkoilla vain lakkoilemisen ilosta. Karkkilakkoa pyrin jatkamaan, sillä se on murheenkryynini. Karkin kanssa en tunne kohtuutta, joten kokeilen saako totaalikieltäytyminen taas kohtuuden takaisin.

Tein tällä viikolla yhden työkeikan ja tuolloin keskustelimme syömisketjusta. Löysin tähän omaan sokerin syöntiinkin yhdenlaisen ketjun. Mehän emme vain yhtäkkiä syö jotakin vaan syömisemme on seurausta erilaisista teoista. On pitänyt käydä kaupassa, on pitänyt ostaa sieltä jotakin, jokin on saanut aikaiseksi halun syödä jne.

Itse huomasin, että olen rakentanut itselleni seuraavanlaisen ketjun:
- Lähden Tinkan kanssa lenkille ja otan "varmuuden vuoksi" lompakon mukaan. Jos vaikka tarvitsisinkin jotakin.
- En oikeasti tarvitse mitään, mutta menen silti kauppaan. Ostan vohveleita kahvin kanssa syötäväksi.
- Kotona laitan vohvelit rasiaan ja jätän rasian keittiön pöydälle.
- Kahvin juon Tinkan leikkimaton vieressä. Otan koko vohvelirasian mukaan.
- Syön vohveleita laskematta kahvin ajan.
- Kahvin jälkeen jätän rasian lähettyville, jotta voin napsia lisä, jos mieli tekee.

Syömisketjun voi kuitenkin katkaista missä kohtaa tahansa. Sen voi katkaista jo ensimmäisessä kohdassa ja jättää lompakon kotiin lenkille lähdettäessä. Jos kuitenkin päätyy kauppaan, voi ostaa jotain terveellisempää. Jos kuitenkin päätyy ostamaan vohveleita, voi ne kotona laittaa kaappiin, jotta ne eivät koko ajan osu silmään ja aiheuta mielitekoa. Jos kuitenkin päätyy syömään niitä, voi ottaa kahvikupin seuraksi yhden tai kaksi vohvelia, ei koko rasiaa. Jos kuitenkin ottaa koko rasian, voi sen viedä kaappiin kahvin juotuaan. Eli ennen kuin on syönyt koko paketin vohveleita, on tehnyt aika monta ratkaisua. Itse olen nyt ratkaissut asian jättämällä ne vohvelit kauppaan. Toimii.

Operaatio aamiaisen palauttaminen on alkanut suhteellisen hyvin, sillä joka aamu olen hyvän aamiaisen syönyt. Tai ainakin olen aloittanut sen. Mutta siitä lisää joku toinen kerta. Erinomaista viikon jatkoa!
 

Lenkki nro 43

Ei kommentteja: