Siirry pääsisältöön

Syömisketju ja operaatio lihasmassan säilytys

Helmikuun lenkkisaldoksi tuli 22 lenkkiä. Yhteensä siis tavoitellusta 200 lenkin saldosta on nyt 43 tehty. Hyvässä vaiheessa siis mennään. Helmikuun lenkit olivat suurin osa yli tunnin lenkkejä. Juoksua ei juuri tullut, koska jää ja lumi eivät houkuttele juoksemaan. Osa lenkeistä oli myös melko rauhallisia fiilistelyjä, mutta kaikki lasketaan. Uusia ulkoilureittejä pitäisi keksiä, sillä lähimaasto alkaa olla useampaan kertaan koluttu. Ja miten sitä aina lähteekin samaan suuntaan ja samoille reiteille?

Lenkkien lisäksi on jumppaa vedetty mukavasti. Viime viikolla neljä Pumpia, Sh'Bam ja Zumba. Kotijumppana vain jotain pientä. Teen tässä sellaista yhden naisen tutkimusta siitä, että voiko pelkällä BodyPumpilla ja satunnaisella kotitreenillä säilyttää lihasmassaa. So far so good. No joo, onhan sitä menetettykin, mutta on sitä mukavasti vielä jäljelläkin. En ole kuitenkaan tehnyt kunnollista salitreeniä yli vuoteen. Loppuraskaudesta kävin toki silloin tällöin salilla, mutta eihän se kovin tehokasta treenaamista ollut.

Olisi ihan kiva käydä salillakin, mutta en viitsi joka ilta lähteä ja jättää Tinkaa. Ja onhan sillä puolisollakin omat menonsa. Yritän saada tehtyä kotitreenejä sen verran, että kaikki lihasmassa ei katoa. Se on kuitenkin se asia, josta erityisesti kropassani pidän. En tarvitse langanlaihaa vyötäröä, mutta lihaksikkaat käsivarret ovat ihan jees!

Parin jumpan jälkeen on helppo hymyillä!
Herkkulakko muuttui heti vain karkkilakoksi. Olin appivanhempien luona, jossa tarjolla oli kahvin kanssa donitsi. En keksinyt yhtään syytä kieltäytyä siitä. Se oli yksi donitsi. Se ei pilannut terveyttäni eikä saanut minua hakemaan kymmentä donitsia lisää. En siis keksinyt miksi minun olisi pitänyt lakkoilla vain lakkoilemisen ilosta. Karkkilakkoa pyrin jatkamaan, sillä se on murheenkryynini. Karkin kanssa en tunne kohtuutta, joten kokeilen saako totaalikieltäytyminen taas kohtuuden takaisin.

Tein tällä viikolla yhden työkeikan ja tuolloin keskustelimme syömisketjusta. Löysin tähän omaan sokerin syöntiinkin yhdenlaisen ketjun. Mehän emme vain yhtäkkiä syö jotakin vaan syömisemme on seurausta erilaisista teoista. On pitänyt käydä kaupassa, on pitänyt ostaa sieltä jotakin, jokin on saanut aikaiseksi halun syödä jne.

Itse huomasin, että olen rakentanut itselleni seuraavanlaisen ketjun:
- Lähden Tinkan kanssa lenkille ja otan "varmuuden vuoksi" lompakon mukaan. Jos vaikka tarvitsisinkin jotakin.
- En oikeasti tarvitse mitään, mutta menen silti kauppaan. Ostan vohveleita kahvin kanssa syötäväksi.
- Kotona laitan vohvelit rasiaan ja jätän rasian keittiön pöydälle.
- Kahvin juon Tinkan leikkimaton vieressä. Otan koko vohvelirasian mukaan.
- Syön vohveleita laskematta kahvin ajan.
- Kahvin jälkeen jätän rasian lähettyville, jotta voin napsia lisä, jos mieli tekee.

Syömisketjun voi kuitenkin katkaista missä kohtaa tahansa. Sen voi katkaista jo ensimmäisessä kohdassa ja jättää lompakon kotiin lenkille lähdettäessä. Jos kuitenkin päätyy kauppaan, voi ostaa jotain terveellisempää. Jos kuitenkin päätyy ostamaan vohveleita, voi ne kotona laittaa kaappiin, jotta ne eivät koko ajan osu silmään ja aiheuta mielitekoa. Jos kuitenkin päätyy syömään niitä, voi ottaa kahvikupin seuraksi yhden tai kaksi vohvelia, ei koko rasiaa. Jos kuitenkin ottaa koko rasian, voi sen viedä kaappiin kahvin juotuaan. Eli ennen kuin on syönyt koko paketin vohveleita, on tehnyt aika monta ratkaisua. Itse olen nyt ratkaissut asian jättämällä ne vohvelit kauppaan. Toimii.

Operaatio aamiaisen palauttaminen on alkanut suhteellisen hyvin, sillä joka aamu olen hyvän aamiaisen syönyt. Tai ainakin olen aloittanut sen. Mutta siitä lisää joku toinen kerta. Erinomaista viikon jatkoa!
 

Lenkki nro 43

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Ensimmäinen puolimaraton!

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata...


Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi kivuks…