Treeni-into on viime päivinä ollut kova. Kroppa on ollut hyvällä tavalla jumissa, kun salilla on taas saanut tehtyä hyviä treenejä. Ja hyvänen aika miten paljon ihmisellä on energiaa, kun se voi syödä normaalisti!
Elämä on muutenkin palaillut takaisin uomilleen ja päivät kulkevat treenit-kouluun-töihin-ruljanssissa. Vapaa-aikaa vietän viikonloppuisin sen mitä ehtii, vaikkakin aina olisi kyllä kouluhommia tehtävänä. Joku ihmeen pro-gradu – työkin odottaa tekijäänsä… Ja tekijä odottaa, että oppisi SPSS-ohjelman käytön jotenkin mystisesti ilman harjoittelua. Ja löytäisi jostain enemmän aikaa kuin tunnin sieltä, tunnin täältä.
Olen monesti miettinyt, minkälaista mahtaisi olla elämä, jossa olisi vain yksi päivät täyttävä asia. Olisi esimerkiksi vain opiskelija ja keskittyisi siihen. Tai kävisi vain töissä. Kun tulisi töistä kotiin, ei TARVITSISI tehdä mitään. Ei olisi kirjallisia tehtäviä, ei graduja, ei jatkuvaa uuden opettelua, ei ehkä tuntien suunnitteluakaan. Mitä sitä tekisi? Kotitöitä? Löhöisi sohvalla? Kävisi joka ilta lenkillä? Mitä ihmettä työssä käyvät ihmiset tekevät iltaisin?? Sohvalla löhöämiseen hajoaisi pää ehkä alle viikossa.
Uusia kisasuunnitelmia tekisi jo mieli tehdä, mutta aina kun mietin kisoja, valtaa jokin ihmeellinen itsesäälin tunne mielen. ”Kun ei musta kuitenkaan mihinkään oo, johan se nähtiin..” Minulla on aina ollut jokin ihmeellinen menestymisen tarve, mutta menestys se vaan on antanut odottaa itseään.. ;) Aerobicissakin olin aika keskinkertainen, mitään huikeaa menestystä sekään ura ei ollut. Tuntuu, että minulla on aina ollut intoa ja tahtoa aina paljon enemmän kuin taitoa ja lahjakkuutta. Töitä olen aina ollut valmis tekemään, mutta tähän asti se ei ole riittänyt. Tuleeko se ikinä riittämään? Tärkeintä kun ei tietenkään ole osallistuminen vaan VOITTO. Ja se tarkoittaa, että lahjattoman on pakko treenata kuin hullu.
Toinen kisasuunnitelmia hidastava tekijä on tuo uusi sääntömuutos. Siis se, että fitness-sarjassa tulee nyt vapaaohjelmasta 2/3 pisteistä ja fysiikasta 1/3. En tykkää siitä. Käytännössähän siis fysiikalla ei enää juurikaan ole merkitystä, riittää että heittää voltteja. Minen osaa voltteja. Minä tahdon keskittyä vaparin lisäksi myös fysiikkaan ja tahdon, että dieettaamisella on joku merkitys. Tämän kesän dieetin kun olisi yhtä hyvin voinut jättää väliin… Jos haluaisin keskittyä vain vapaaohjelmaan, kilpailisin edelleen aerobicissa. Mutta kun tahdoin vaihtaa fysiikkalajiin. Ja nyt tämä on kuitenkin vain kolmasosafysiikkalaji. Sitten taas pelkkä fysiikkalaji kuulostaa omiin korviin niin tylsältä, kun on tottunut sitä jalkaakin kuitenkin heittämään. Hmm, enpä tiedä. Katsotaan nyt mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Ehkäpä se kuulantyöntö olisi sittenkin sopivampi vaihtoehto. Voisi jatkaa tätä pullahtamistakin ihan rauhassa...
Kommentit