Siirry pääsisältöön

Lahjattomat treenaa

Treeni-into on viime päivinä ollut kova. Kroppa on ollut hyvällä tavalla jumissa, kun salilla on taas saanut tehtyä hyviä treenejä. Ja hyvänen aika miten paljon ihmisellä on energiaa, kun se voi syödä normaalisti!
Elämä on muutenkin palaillut takaisin uomilleen ja päivät kulkevat treenit-kouluun-töihin-ruljanssissa. Vapaa-aikaa vietän viikonloppuisin sen mitä ehtii, vaikkakin aina olisi kyllä kouluhommia tehtävänä. Joku ihmeen pro-gradu – työkin odottaa tekijäänsä… Ja tekijä odottaa, että oppisi SPSS-ohjelman käytön jotenkin mystisesti ilman harjoittelua. Ja löytäisi jostain enemmän aikaa kuin tunnin sieltä, tunnin täältä.
Olen monesti miettinyt, minkälaista mahtaisi olla elämä, jossa olisi vain yksi päivät täyttävä asia. Olisi esimerkiksi vain opiskelija ja keskittyisi siihen. Tai kävisi vain töissä. Kun tulisi töistä kotiin, ei TARVITSISI tehdä mitään. Ei olisi kirjallisia tehtäviä, ei graduja, ei jatkuvaa uuden opettelua, ei ehkä tuntien suunnitteluakaan. Mitä sitä tekisi? Kotitöitä? Löhöisi sohvalla? Kävisi joka ilta lenkillä? Mitä ihmettä työssä käyvät ihmiset tekevät iltaisin?? Sohvalla löhöämiseen hajoaisi pää ehkä alle viikossa.
Uusia kisasuunnitelmia tekisi jo mieli tehdä, mutta aina kun mietin kisoja, valtaa jokin ihmeellinen itsesäälin tunne mielen. ”Kun ei musta kuitenkaan mihinkään oo, johan se nähtiin..” Minulla on aina ollut jokin ihmeellinen menestymisen tarve, mutta menestys se vaan on antanut odottaa itseään.. ;) Aerobicissakin olin aika keskinkertainen, mitään huikeaa menestystä sekään ura ei ollut. Tuntuu, että minulla on aina ollut intoa ja tahtoa aina paljon enemmän kuin taitoa ja lahjakkuutta. Töitä olen aina ollut valmis tekemään, mutta tähän asti se ei ole riittänyt. Tuleeko se ikinä riittämään? Tärkeintä kun ei tietenkään ole osallistuminen vaan VOITTO. Ja se tarkoittaa, että lahjattoman on pakko treenata kuin hullu.
Toinen kisasuunnitelmia hidastava tekijä on tuo uusi sääntömuutos. Siis se, että fitness-sarjassa tulee nyt vapaaohjelmasta 2/3 pisteistä ja fysiikasta 1/3. En tykkää siitä. Käytännössähän siis fysiikalla ei enää juurikaan ole merkitystä, riittää että heittää voltteja. Minen osaa voltteja. Minä tahdon keskittyä vaparin lisäksi myös fysiikkaan ja tahdon, että dieettaamisella on joku merkitys. Tämän kesän dieetin kun olisi yhtä hyvin voinut jättää väliin… Jos haluaisin keskittyä vain vapaaohjelmaan, kilpailisin edelleen aerobicissa. Mutta kun tahdoin vaihtaa fysiikkalajiin. Ja nyt tämä on kuitenkin vain kolmasosafysiikkalaji. Sitten taas pelkkä fysiikkalaji kuulostaa omiin korviin niin tylsältä, kun on tottunut sitä jalkaakin kuitenkin heittämään. Hmm, enpä tiedä. Katsotaan nyt mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Ehkäpä se kuulantyöntö olisi sittenkin sopivampi vaihtoehto. Voisi jatkaa tätä pullahtamistakin ihan rauhassa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker