Siirry pääsisältöön

Kolmen vuoden kehitys?

Ryhmäliikuntaohjaajan työ on ihanaa, mutta kyllähän se aika paljon aikaa vie. Tänäänkin olen muutaman tunnin käynyt biisejä läpi ja kasassa on kaksi uutta koreografiaa. Yhden tunnin eteen saa tehdä melko paljon töitä. Toki esim. Zumba Fitness auttaa siinä, että tarjoaa meille musiikkia ja valmiita koreografioita mutta aikaa niiden läpikäymiseenkin menee.

Ensin sitä katselee DVD:n läpi ja kuulostelee iskeekö joku biisi erityisesti omaan korvaan. Koreografioita on yleensä tarjolla kaksin kappalein, joten kumpikin pitää katsoa.

Sitten koreografioiden fiilistely siltä kantilta mikä liike sopii omalle kropalle tai tuntuu muuten toimivalta.

Päätös siitä ottaako jomman kumman koreografian sellaisenaan, muokkaako sekoituksen vai ottaako vaikutteita sieltä ja täältä ja keksii loput itse.

Koreografian suunnittelu.

Biisin opettelu (toisinaan helpommin sanottu kuin tehty jos sisältää useita erilaisia osia)

Koreografia musiikkiin useamman kerran läpi (+vielä muutama kertaus juuri ennen tuntia).

En usko, että korvaus tuntien ohjaamisesta kattaa kaikkia työtunteja, mutten toisaalta usko että kukaan tätä pelkän rahan takia tekeekään. Itse teen tätä siksi, että missään muualla en koe yhtä suurta liikunnan riemua kuin tunnilla. Ja jos saan itse olla ohjaajana edesauttamassa sitä, niin vielä parempi.
 
Viikonloppuna tein sen hirmuisen jalkatreenin, vaikkei se oikein kulkenut. Tai ainakaan mitään ennätyspainoja ei voinut laittaa. Mutta perillehän tuo tuntui menevän silti. Maanantaina olkapäät ja ojentajat melko perusmeiningillä. Pystypunnerrusta edelleen 20 kg käsipainoilla, kenties kohta uutta ennätysyritystä? Eilen vuorossa oli selkä ja piiitkästä aikaa kevennettyä leuanvetoa. Ilman kunnon kevennystä siitä ei olisi kyllä tullut mitään, että hieman olisi tekemistä tässä liikkeessä. Tosin kroppakin painaa tällä hetkellä sen verran, ettei sitä ihan helppo ole ylös saadakaan :D

Ja nyt kun päästiin painoihin ja olomuotoon, niin uudet suunnitelmat alkavat kyllä tässä jo hahmottua! Näyttäisi nimittäin pahasti nyt siltä, että seuraava tavoite olisi syksyn 2013 SM-kisat. Ja saattaapi edessä olla sarjan vaihto eli kisaaminen body fitneksessä. Tämä ei välttämättä ole lopullinen vaihdos mutta nyt olisi hyvä hetki keskittyä vain fysiikkaan kun vapariin ei oikein tunnu paukkuja nyt riittävän. Ja onhan se mielenkiintoista nähdä miltä se oma fysiikka näyttää verrattuna muihin saman pituisiin naisiin ;) Eli siis niihin pisimpiin.

Kisasuunnitelmista innostuneena aloin penkomaan vanhoja kuvia ja pohtimaan onko sitä lihasmassaa yhtään muutaman viime vuoden aikana kertynyt. Kunnollinen salitreeni siis alkoi vasta ennen ekoja kisoja keväällä 2009, sitä ennen salilla treenaaminen oli ollut lähinnä aerobicin oheistreeniä.


2009:
 






Kuva: Timo Laaksonen Productions

2010:
 



 .
2011:
 


Kuva: Bodylehden galleria

Kuva: Bodylehden galleria
 
No, onhan tuo tukkatyyli ainakin vaihdellut jos ei muuta :) Ja vielä jäniskevennyksenä vuosi 2012:
 
Öööö, ai siis miten niin näytän erilaiselta treeneissä kuin lavalla??


Kommentit

Anonyymi sanoi…
komiat on olkapäät!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Ensimmäinen puolimaraton!

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata...


Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi kivuks…