perjantai 21. syyskuuta 2012

Buranan voimalla

Tai ei Buranan mutta sen halvemman vastaavan version. Eikös ne Buranan nimellä kaikki puhekielessä kulje? Joka tapauksessa ensin iski flunssa, johon kyseistä tavaraa tarvittiin. Kummallista kyllä, olen tänä vuonna ollut useasti kovassa flunssassa, kun aiemmin sitä ei tapahtunut juuri koskaan. Kovasti olen pohtinut mikä tähän voisi olla syynä. Erityisen stressaava vuosi? Liian vähän liikuntaa? Huono ruokavalio? Vitamiinivalmisteiden puuttuminen?

Ja jos syynä on vitamiinit, niin mitä pitäisi popsia ja paljonko? C-vitamiinia, D-vitamiinia, monivitamiinia? C-vitamiinilla kai ei todellisuudessa ihan järin suurta vaikutusta ole, tiedä sitten jos sitä grammakaupalla popsisi. D-vitamiinista saadaan ehkä tulevaisuudessa lääke kaikkeen mahdolliseen vaivaan, niin moneen asiaan sitä on viime aikoina yhdistetty mutta varsinaista näyttöä ei vielä kaikesta ole. Miten sitten pitäisi syödä? Ehkä olen syönyt hieman normaalia enemmän herkkuja mutta ei kai se kenestäkään sairasta tee? Vai tekeekö? Vai pitäisikö alkaa syömään superfoodeja, niin tulisi superihmiseksi ja superterveeksi? Itse kyllä lasken mustikat superfoodiksi ja niitä on kyllä tullut popsittua. Muuten olen edelleen kohtalaisen skeptinen maailmalta kuljetettujen superfoodien supermaisuudesta.

 
Flunssa kun vähän hellitti, niin lähdin ohjaamaan. Tunnilla hyppäsin kerran vähän huonosti ja jalassa tuntui tärähdys. En ajatellut sitä enempää, sillä pystyin jatkamaan normaalisti eikä koko iltana jalka tuntunut mitenkään kummalliselta. Yöllä sitten heräsin todella kovaan särkyyn ja sitä buranankorviketta etsiessäni ei kävelemisestä meinannut tulla yhtään mitään. En todella tiedä mitä tapahtui, kun vamma tuli tällä tavalla "viiveellä". Mutta onhan noita kantapääongelmia tässä ollut, niin taitaa olla seurausta sille. Mitä tästä opitaan? Tervettä päivää ei todella näe. Liikunta on terveellistä kuntoilumielessä mutta jos sitä tekee työkseen tai kilpaillaakseen niin se on kaikkea muuta ;)
 

Käveleminen on tänään ollut sen verran tuskaista, että töissä en viitsinyt lähteä edes syömään, ettei tarvinnut kävellä ruokalaan asti. Korvasin lounaan sitten proteiinipatukalla. Virhe! Ei toimi, varsinkaan jos patukka maistuu (mukamas) korvapuustille. Suosittelen; älä skippaa lounasta!

Nytpä sitten yritän olla kärsivällinen ja selvitä tästä kinkkaamiseeni liittyvästä ketutuksesta nopeasti. Taitaa jäädä viikonlopunkin treenit välistä, viikon treenit jo flunssan vuoksi jäivätkin. Onkohan tämä merkki jostain? Lopeta urheileminen, älä edes yritä? Ala downshiftaamaan, niin selviät?

 
Jotain hyvääkin sentään tähän viikkoon; olen  nyt valmis. Mihin, sitä en ole vielä keksinyt. Alan opiskeleminen ja uteliaisuus kyllä jatkuvat, vastahan tässä on ehditty pintaa raapaista!
 

 


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea valmistumisesta!

Mä olen syönyt kolme vuotta D-vitamiinia 25mikrogramman päiväannoksella (kesä-elokuussa pidin taukoa). En ole ollut kertaakaan kipeänä koko aikana. Toisaalta tämän kolmen vuoden aikana olen alkanut myös liikkumaan enemmän, syömään terveellisemmin ja juomaan alkoholia huomattavasti vähemmän kuin ennen. Joten vaikea sanoa mistä flunssattomuus oikeasti on kiinni. :)

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea :) Ehkä mäkin vielä tänä syksynä saan ton näköset paperit kotiini...

PetraBettina kirjoitti...

Kiitos! Ja onnea myös muille mahdollisesti syksyn aikana valmistuville :)

Mullakin D-vitamiinipurkki tuossa pöydällä on, mut jotenkin kummasti se aina unohtuu. Vaikka on lähestulkoon keskellä pöytää ;) Minä olen aina ollut sellainen, ettei mitkään taudit ole tarttuneet, flunssatkin kiertäneet kaukaa, joten olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että mistä syistä vastuskyky oikein muuttuu.