Siirry pääsisältöön

Buranan voimalla

Tai ei Buranan mutta sen halvemman vastaavan version. Eikös ne Buranan nimellä kaikki puhekielessä kulje? Joka tapauksessa ensin iski flunssa, johon kyseistä tavaraa tarvittiin. Kummallista kyllä, olen tänä vuonna ollut useasti kovassa flunssassa, kun aiemmin sitä ei tapahtunut juuri koskaan. Kovasti olen pohtinut mikä tähän voisi olla syynä. Erityisen stressaava vuosi? Liian vähän liikuntaa? Huono ruokavalio? Vitamiinivalmisteiden puuttuminen?

Ja jos syynä on vitamiinit, niin mitä pitäisi popsia ja paljonko? C-vitamiinia, D-vitamiinia, monivitamiinia? C-vitamiinilla kai ei todellisuudessa ihan järin suurta vaikutusta ole, tiedä sitten jos sitä grammakaupalla popsisi. D-vitamiinista saadaan ehkä tulevaisuudessa lääke kaikkeen mahdolliseen vaivaan, niin moneen asiaan sitä on viime aikoina yhdistetty mutta varsinaista näyttöä ei vielä kaikesta ole. Miten sitten pitäisi syödä? Ehkä olen syönyt hieman normaalia enemmän herkkuja mutta ei kai se kenestäkään sairasta tee? Vai tekeekö? Vai pitäisikö alkaa syömään superfoodeja, niin tulisi superihmiseksi ja superterveeksi? Itse kyllä lasken mustikat superfoodiksi ja niitä on kyllä tullut popsittua. Muuten olen edelleen kohtalaisen skeptinen maailmalta kuljetettujen superfoodien supermaisuudesta.

 
Flunssa kun vähän hellitti, niin lähdin ohjaamaan. Tunnilla hyppäsin kerran vähän huonosti ja jalassa tuntui tärähdys. En ajatellut sitä enempää, sillä pystyin jatkamaan normaalisti eikä koko iltana jalka tuntunut mitenkään kummalliselta. Yöllä sitten heräsin todella kovaan särkyyn ja sitä buranankorviketta etsiessäni ei kävelemisestä meinannut tulla yhtään mitään. En todella tiedä mitä tapahtui, kun vamma tuli tällä tavalla "viiveellä". Mutta onhan noita kantapääongelmia tässä ollut, niin taitaa olla seurausta sille. Mitä tästä opitaan? Tervettä päivää ei todella näe. Liikunta on terveellistä kuntoilumielessä mutta jos sitä tekee työkseen tai kilpaillaakseen niin se on kaikkea muuta ;)
 

Käveleminen on tänään ollut sen verran tuskaista, että töissä en viitsinyt lähteä edes syömään, ettei tarvinnut kävellä ruokalaan asti. Korvasin lounaan sitten proteiinipatukalla. Virhe! Ei toimi, varsinkaan jos patukka maistuu (mukamas) korvapuustille. Suosittelen; älä skippaa lounasta!

Nytpä sitten yritän olla kärsivällinen ja selvitä tästä kinkkaamiseeni liittyvästä ketutuksesta nopeasti. Taitaa jäädä viikonlopunkin treenit välistä, viikon treenit jo flunssan vuoksi jäivätkin. Onkohan tämä merkki jostain? Lopeta urheileminen, älä edes yritä? Ala downshiftaamaan, niin selviät?

 
Jotain hyvääkin sentään tähän viikkoon; olen  nyt valmis. Mihin, sitä en ole vielä keksinyt. Alan opiskeleminen ja uteliaisuus kyllä jatkuvat, vastahan tässä on ehditty pintaa raapaista!
 

 


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Onnea valmistumisesta!

Mä olen syönyt kolme vuotta D-vitamiinia 25mikrogramman päiväannoksella (kesä-elokuussa pidin taukoa). En ole ollut kertaakaan kipeänä koko aikana. Toisaalta tämän kolmen vuoden aikana olen alkanut myös liikkumaan enemmän, syömään terveellisemmin ja juomaan alkoholia huomattavasti vähemmän kuin ennen. Joten vaikea sanoa mistä flunssattomuus oikeasti on kiinni. :)
Anonyymi sanoi…
Paljon onnea :) Ehkä mäkin vielä tänä syksynä saan ton näköset paperit kotiini...
PetraBettina sanoi…
Kiitos! Ja onnea myös muille mahdollisesti syksyn aikana valmistuville :)

Mullakin D-vitamiinipurkki tuossa pöydällä on, mut jotenkin kummasti se aina unohtuu. Vaikka on lähestulkoon keskellä pöytää ;) Minä olen aina ollut sellainen, ettei mitkään taudit ole tarttuneet, flunssatkin kiertäneet kaukaa, joten olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että mistä syistä vastuskyky oikein muuttuu.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Ensimmäinen puolimaraton!

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata...


Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi kivuks…