Siirry pääsisältöön

Lapsiperheiden ruokasuositukset ja kiinteiden aloittaminen

Hiljattain julkaistiin uudet lapsiperheiden ruokasuositukset, joista ainakin tuolla internetin eri ryhmissä saatiin kovat keskustelut aikaiseksi, että suositellaanko sitä täysimetystä nyt neljän vai kuuden kuukauden ikään asti. Suositus sanoo siis, että kiinteitä voidaan lapselle aloittaa 4-6 kuukauden iässä. Ei suositella ennen neljää kuukautta, mutta ei myöskään tulisi odottaa yli kuuden kuukauden. Terve, täysiaikaisena syntynyt lapsi pärjää äidinmaidolla ensimmäiset kuusi kuukautta, mutta neljän kuukauden iästä lähtien voi alkaa kiinteitä maistelemaan.

Paino tässä on sanalla maistelu eli imetys on lapsen pääasiallinen ravinto aivan sinne yhden vuoden ikään asti. Tärkeää on huomioida lapsen yksilöllinen kehitys eli milloin lapsi kiinnostaa ruoasta, pystyy istumaan syöttötuolissa ja osaa viedä ruokaa suuhunsa. Näin ollen ei voida sanoa yhtä tiettyä ikää, jolloin maistelu tulisi aloittaa vaan jokainen äiti pystyy lastaan tarkkailemalla huomaamaan milloin ruokailu alkaa kiinnostamaan.

Monipuoliseen maisteluun kannustetaan eikä mitään ruokia kannata mahdollisen allergiariskin vuoksi vältellä. Pikemminkin päinvastoin eli monipuolinen altistuminen eri ruoille saattaakin ehkäistä allergioita. Ensimmäisiksi maisteluiksi suositellaan mietoja perusmakuja, kuten perunaa, hedelmiä tai kasviksia. Jatkossa ruokavaliota laajennetaan lisäämällä viljoja, lihaa, kanaa ja kalaa. Viljat voi aloittaa suoraan puurosta, sillä vellejä ei enää hetkeen olla suositeltu. Velli on ikään kuin vain vahvaa korviketta ja vie tilaa muulta ruoalta. Hapanmaitovalmisteita voi lapselle antaa 10 kuukauden iästä lähtien ja tavanomaista maitoa vuoden iästä.

Alusta asti lasta tulisi kannustaa itse syömään. Sormiruoka sopii tähän hyvin eli lapsen eteen voi antaa höyrytettyjä kasvispaloja, avokadoa tai muuta pehmeää ruokaa. Hän voi myös järsiä ruisleivän kannikkaa tai juureksia, joista ei irtoa palasia. Myös lusikkaa kannattaa lapselle tarjota varhain, jotta hän oppisi mahdollisimman nopeasti syömään itse. Osa äideistä antaa lapselle vain sormiruokaa, jolloin lapsi pystyy itse säätelemään syömänsä ruoan määrää. Aluksihan suuri osa ruoasta vain sotketaan ja heitetään lattialle. Se ei silti haittaa, sillä imetys (tai pulloruokinta) on se ykkösruoka edelleen.




Miten meillä on sitten aloiteltu? Annoin ensimmäisiä maisteluja Tinkalle, kun hän oli 4,5 kuukautta, sillä hän oli hyvin kiinnostunut syömisistäni ja hän oli jo pitkään kannatellut itseään hienosti. Kaikki meni tuossa kohtaa suuhun, joten ajattelin, että eiköhän kokeilla jotakin. Ensimmäisinä kertoina annoin hänelle muutaman lusikallisen kärjen äidinmaidon kanssa soseutettua perunaa tai bataattia. Myös pikkuriikkisen palasen banaania taisin antaa, kun sitä söin. Ekat kerrat Tinka jätti suunsa auki ja katsoi minua sen näköisenä, että mitä ihmettä äiti oikein teet. Aluksi en ollut kovin systemaattinen maisteluissa enkä antanut annksia joka päivä, vain silloin tällöin. Hetken kuluttua siirryin myös Piltin soseisiin ihan vain omaa laiskuuttani. Niitä oli helppo ostaa varastoon ja aina yhden purkin syötyä siirtyä kokeilemaan uutta makua. Kaiken ruoan voisi tehdä myös itse, mutta tämä oli minusta helpompi tie.

Kun otimme tavaksi syödä joka päivä pienen annoksen, kesti yksi Pilttipurkki meillä kolme päivää eikä silloinkaan siitä ihan kaikkea syöty. Välillä annoin myös sormiruokaa, jolla lähinnä leikittiin. Porkkanan tai kurkun palanen ovat Tinkan mielestä parhaita ja niitä hän tykkää järsiä. Nykyään siitä kurkusta saa yhdellä hampaalla jo jotakin irtikin, se vasta hienoa on! Samoin banaania on mukava nuoleskella. Olen antanut porkkanaa myös kypsennettynä sormiruokana ja viime aikoina sitä on mukavasti päätynyt vatsaankin. Maissinaksut ovat myös kova sana, koska niistä kuuluu ihana ääni, kun niitä "puraisee".  Tinkan täytettyä puoli vuotta, otin mukaan lihaa, kanaa tai kalaa sisältäviä soseita, joita syömme kerran päivässä. Päivän toisella ruokailukerralla Tinka saa hedelmää tai marjaa. Tällä hetkellä soseita kuluu maksimissaan puoli purkkia kerralla, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Pari päivää sitten lisäsimme aamuun puuron, sillä Tinka istuu vieressäni, kun itse syön aamiaista, niin onhan se nyt hölmöä jos hän joutuu vain katsomaan toisen syömistä. Puuromäärä on vielä tosi pieni, vain muutamia lusikallisia soseen kanssa. Alusta asti Tinka on halunnut lusikan omaan käteensä ja aina sen myös annan. Sen takia meillä pestään pyykkiä ja siivotaan keittiötä aika paljon aiempaa enemmän. On nimittäin jonkin verran sotkuista hommaa tuo pikkuisen syöminen. Mutta ihana häntä on seurata! Tinka on myös opetellut juomaan tuttipullosta vettä ruoan päätteeksi. Lähinnä homma menee pullon pään puremiseksi, mutta välillä homma onnistuu ja se se vasta hienoa on Tinkan mielestä.




Suositusten mukaan 10-12 kuukauden iässä lapsen olisi hyvä siirtyä muun perheen säännölliseen ateriarytmiin ja syödä pitkälti samoja ruokia muun perheen kanssa (ilman suolaa tosin). Suosituksissa mainitaan viiden aterian rytmi. Tähän meillä on vielä matkaa, mutta tuohon 10 kuukauden ikäänkin on vielä kolme kuukautta. Ei siis kiirettä. Tosi onnellinen olen siitä, että toistaiseksi Tinka ei ole saanut mistään ruoista oireita eli kaikki ovat hyvin sopineet. Pidän sormet ristissä, että hän ei peri allergioitani.

Eli niin kuin muissakin ravitsemussuosituksissa: isot linjat on vedetty suosituksissa ja jokainen toteuttaa niitä yksilöllisesti. Jokainen vauva on oma pieni yksilönsä ja kehittyy omaan tahtiinsa. Ja mihinkäänhän tuollaisella alle 1-vuotialla ei tässä maailmassa ole kiire. Kehittyy kun kehittyy.

Kommentit

Karoliina sanoi…
Hyvä teksti! Ja Ihana Tinka! :D Näyttää olevan tuo syöminen mieluisaa ja hauskaa puuhaa! :)
PetraBettina sanoi…
Kyllä, Tinkan mielestä syöminen on huippua! Nähdessään, että laitan ruokaa lautaselle, hän alkaa lähestulkoon hyppiä tuolissaan, kun on niin innoissaan! :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker