Siirry pääsisältöön

Mielen voima

Olen päässyt mukaan aivan mahtavaan akateemisille naisille suunnattuun yrittäjävalmennukseen. Valmennus kestää puolisen vuotta ja sisältää koulutusviikonloppuja sekä etätehtäviä. Takana on nyt ensimmäinen koulutusviikonloppu.

Viikonlopun aikana sain paljon vahvistusta liikeidealleni ja myös uusia, mainioita ideoita. Mutta yritykseen liittyviä ajatuksia enemmän hämmästyin omia ajatuksia ja tunteitani liittyen leirin sosiaaliseen puoleen ja ryhmätoimintaan. Ryhmä on nimittäin täynnä toinen toistaan fiksumpia, kansainvälisempiä ja menestyneempiä naisia. Lähetinkin puolisolleni leiriltä viestin, jossa kerroin tuntevani itseni ihan maalaiseksi. Oma elämä Porin ja Kuopion välillä alkoi tuntua todella pieneltä, kun kuunteli ympäri maailmaa asuneita ihmisiä. Myös oma työtausta alkoi tuntua hanttihommilta ja pieneltä näpertelyltä, onhan se ollut lähinnä käsillä tekemistä tai jotakin liikuntaa liittyvää.

Alemmuuden tunne alkoi vaivata oikein todella. Kunnes heräsin ajattelemaan. Miksi yhtäkkiä tunnen alemmuuden tunnetta asioista, joista aiemmin olen ollut ylpeä? Miksi koen, että "maalaisuus" on huono asia, eihän minulla koskaan ole ollut paloa lähteä ulkomaille? Miksi minun olisi pitänyt tehdä jotain vain, koska  se kuulostaa hienolta? Miksi pienistä arkisista asioista unelmoiminen olisi jotenkin väärin?

Olen hyvä työssäni. Tulevaisuudessa kokemuksen karttuessa tulen olemaan entistä parempi.Minulla on oma alani, jossa olen asiantuntija. Se, etten tiedä juurikaan liike-elämästä mitään, ei tee minusta yhtään vähemmän älykästä. Se vain ei ole ollut osa asiantuntijuuttani. Eiköhän halustani kehittyä myös muuten kuin omalla alalla kerro koulutukseen hakeutuminen? Ja eiköhän alani tarpeellisuudesta ja liikeideani tulevaisuudesta kerro koulutukseen pääseminen? Pitää oppia olemaan vähemmän ankara itselleen. Pitää uskaltaa kysyä tyhmiä kysymyksiä. Pitää olla ylpeä siitä mitä on.

Mielellä on uskomaton voima. Se, miten puhumme itsellemme määrittää paljon. Ei se rautakaan nouse jos toistoja tehdessä pohtii, että "ei minusta kyllä tähän ole ja aika raskas tämä tanko muuten". Kannustavan ajattelutavan opetteleminen kannattaa. Itseään ei tarvitse nostaa jalustalle mutta osaamisestaan saa olla ylpeä. Jos itse vähättelee itseään, eivät muutkaan ala hurraa-huutoja huudella.

Olen päässyt auttamaan kahta läheistäni heidän treeneissään ja ruokavalioissaan. Ensin totta kai sanoin, että ei se onnistu, ei minulla ole mitään kuntosalikoulutusta ja mitenköhän osaan niin tarkat ruokavaliot tehdä. Hmmm, no aika hyvin osaan kyllä. Toisten auttaminen on mukavaa ja siinä huomaa myös sen, kuinka paljon todellisuudessa jo tietää. Itsensä vähätteleminen saa luvan loppua. Se tie ei nimittäin vie eteenpäin.

Ja mikä päivä olisikaan parempi päivä uuden ajatusmallin opettelemiseen kuin oma syntymäpäivä? Sen kunniaksi ladoin kyykkytankoon tänään 90 kg. Yritän todistella, että lähestyvä 30 ei tunnu missään. Eikä tunnukaan, onhan siihen vielä vuosi aikaa :) Tarmokasta tammikuuta teillekin!

Kommentit

Unknown sanoi…
Loistava oivallus, eikä tuo itsensä vähättelyn lopettaminen ole ollenkaan mahdotonta, mutta erityisesti Porilaisel nii piru hankalaa.

Porilainen kehu kun kuuluu "no ei se ny iha paska ol"

Ja onneks olkoo, niin synttäristä ku tosta huikeesta kyykystäki!
PetraBettina sanoi…
Satakuntalainen ja porilainen ei varmaankaan ikinä tule itseään kovin korkealle jalustalle nostamaan, mutta joskus voisi opetella kannustamaan itseään muutenkin kuin tuon kuuluisan negatiivisuuden kautta. "Ei huono" ei käsittääkseni muualla Suomessa ole se suurin saavutettavissa oleva kehu..? ;)
Anonyymi sanoi…
Millaista yritystä ajattelit? Saisko sulta ostaa "ruokavalio-ohjausta"? Täytyis saada syöminen, liikunta ja herkuttelu tasapainoon.
PetraBettina sanoi…
Juuri tuollaista yritystä! Eli tarkoitus on tarjota ravitsemusohjausta kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Ilmoittelen, kun alkaa hommat olla paketissa :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker