Siirry pääsisältöön

Miksi fitness ei ole urheilua?

Kanssatreenaajaa kiinnosti tänään salilla kilpailusuunnitelmani. Eihän tässä nyt mitään kummallista ole, mutta kysyjänä olikin itseäni melkoisesti vanhempi rouvashenkilö. Rouva on aina mielenkiinnolla kysellyt meidän fitnessurheilijoiden kilpailuista ja saavutuksista ja kertoi nyt olleensa lehteenkin joskus yhteydessä, että eikö meidän menestyksestä voisi tehdä juttua. Eivät kuulemma tee. Vastasin jo, että eihän meistä nyt mitään juttuja, ei tätä pidetä urheiluna, ja sitten vasta aloin pohtia, että miksi ihmeessä ei.

Sitä on jo niin tottunut siihen, että fitnessurheilua ei urheiluna pidetä eikä sitä urheilusivuilla näy, ettei sitä enää edes kyseenalaista. Siihen, ettei lajia pidetä urheiluna on varmaan (ainakin) kaksi syytä: lajin huono maine dopingin suhteen sekä fysiikkapainotteisuus suorituspainotteisuuden sijaan. Tokihan tähän urheiluun kuuluvat myös suoritukset; poseerauksia ei voi heittää miten vaan eikä vapaaohjelmaa vedellä vasemmalla kädellä. Suuren yleisön mielestä vain laji on sitä, että arvostellaan ihmisten ulkonäköä. Ja niinhän se hyvin pitkälti onkin.

Nyt kuitenkin fitneksen säännöt (nimenomaan fitness, ei body fitness) ovat muuttuneet ja vapaaohjelmasta saa tulevaisuudessa kaksi kolmasosaa pisteistä fysiikkakierroksen muodostaessa vain yhden kolmasosan. Eli toisinpäin kuin ennen. Mikä siis nyt enää erottaa meidät "todellisista urheilijoista"? Se yksi fysiikkakierros? Ja miksi se ei sitten olisi urheilua? Kirjastossako se kunto on hankittu? Tämä on arvostelulaji, jonka erottaa aerobicista/tanssista/voimistelusta fysiikkakierros sekä vapaaohjelmasta puuttuvat tiukat kriteerit ja pisteytykset. Onko syynä sitten se, ettemme ole taidoiltamme yhtä ylivertaisia kuin SM-aerobicin finalistit? Miksi meidän pitäisi olla? Laji ei ole aerobic vaan fitness. Meidän treeniaikaamme kuluu runsaasti myös salin puolella lihasmassaa kasvattamassa, me emme voi käyttää joka päivä tuntikausia voimistelullisten taitojemme hiomiseen. Ja tietysti voidaan katsoa miten hyvin aerobiccarit suoriutuisivat ohjelmastaan puolen vuoden tiukan dieetin ja viimeistelyviikon jälkeen kuivina ja janoisina..? Aerobic on äärettömän hieno laji ja se toimii tässä vain esimerkkinä ja vertailukohteena. Kymmenen vuotta lajin parissa vei sydämeni mutta on ymmärrettävä, että fitness ei ole arobicia. Fitnessohjelman ei tarvitse olla aerobicohjelma. Minun ei tarvitse olla huipputason aerobiccaaja tai voimistelija tai tanssija, riittää että osaan niitä kaikkia ja pystyn taitojani käyttäen muodostamaan hyvän show:n :)

Entäs se doping? Se tunnettu "fakta" että kukaanhan ei voi lihaksiaan kasvattaa pelkällä kaurapuurolla? Se tulee tämän lajin kanssa vastaan aina ja jatkuvasti. Se nyt vaan sattuu olemaan niin, että Suomen Fitnessliiton kilpailulisenssin haltijat (fitness, body fitness, classic bodybuilding) ovat ADT:n alaisia urheilijoita eli testaajat voivat kolkuttaa ovelle milloin vaan. Ja tuleeko niitä käryjä kuin sienia sateella? No, eipä ole hirveästi näkynyt. Että se siitä sitten. Sanokaa yksikin täysin puhdas urheilulaji. Kyllähän noissa perinteisissä, totisena, ihailtavana urheiluna pidetyissä lajeissakin saattaa ehkä joku yksi käyttää. Tai kaksi.

Fitnesslajeja on pidetty marginaalilajeina mutta ovatko ne sitä enää? Lajin lehti BODY on ostetuimpia lajikohtaisia lehtiä, keskustelupalstat täyttyvät ja blogeja avataan jatkuvasti. Ainakin täällä Savon maalla tuntuu harrastajiakin olevan jo mukavasti. Eikä kiinnostus jää harrastajien keskuuteen vaan kuntoilijatkin ovat kiinnostuneita lajistamme ja kisoistamme. Kaiken lisäksi positiivisin mielin. Kukaan ei syyttele dopingista tai narsistisuudesta vaan kannustus vaikuttaisi olevan aitoa. Hulluinahan meitä joskus pidetään mutta eikös me sitä vähän ollakin? Ja sitä paitsi, joka ikisen yksilölajin urheilijan pitää välillä olla pikkuisen narsistinen. Pakkohan sitä on joskus omaan napaan tuijottaa. Ilmeisesti sitä ei ole vielä onneksi tehty liikaa, kun ei ole ketään ystävistä tai läheisistä vierelta kadonnut :)

Olisikohan siis jo aika antaa fitnessurheilulle sen ansaitsema arvostus ja nostaa se lajiksi muiden lajien rinnalle? Ei mekään siellä treeneissä haukottelemassa käydä.

Kommentit

Katja sanoi…
kuinka usein kilpailijat testataan? *utelias
vaikka en urheilua seuraakaan, olen ymmärtänyt, että esim. hiihdossa kilpailijat testataan aina kisojen aikana. onko sinua koskaan testattu?
PetraBettina sanoi…
Testaajat ovat mukana kilpailuissa ja tosiaan saattavat koska tahansa ilmestyä kotiin ja testata. Aerobicaikoina muistan testaajien ilmestyneen kisojen lisäksi leireille. Arpaonni ei kyllä ikinä minua "suosinut".

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker