Siirry pääsisältöön

Harjoitellaan ravitsemusta

Olen monesti pohtinut sitä, että olen urheillut koko pienen ikäni enkä ole juuri törmännyt ravitsemusvalmennukseen missään lajissa (Siis ennen kuin siirryin lajiin, jossa ravitsemus on lähes yhtä suuressa roolissa harjoittelun kanssa). Toki terveellisestä ruokavaliosta on saatettu mainita mutta missä lajissa siihen oikeasti panostetaan? Missä lajissa sitä pidetään todellakin harjoittelun levon kanssa yhtä suurena tekijänä? Tietenkin harjoittelu tulee urheilijalle aina ykkösenä ja on mahdollista huonoillakin ravitsemustottumuksilla menestyä mutta kuinka paljon kehittymistä voisikaan vielä parantaa hyvä ravitsemustila? Pitääkö urheilijan olla jo huipulla ennen kuin ravitsemus otetaan osaksi valmennusta?

Optimaalinen ravitsemus takaa paitsi parhaan mahdollisen vireystilan harjoituksiin myös auttaa palautumisessa, terveenä pysymisessä ja kehon koostumuksen ylläpitämisessä. Ja muutenkin yleinen hyvä olo on varmasti kaikille tervetullutta. Eri lajien ravitsemustarpeet eroavat toisistaan niiden luonteen perusteella. Kestävyysurheilijalle tärkeintä on riittävä energiansaanti, teholajien harrastajien erityinen keskittymisen kohde taas on harjoitusten luonteen vuoksi hyvä palautuminen. Jokainen urheilija tarvitsee hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa aivan kuten kaikki muutkin ihmiset. Ravintoaineiden suhteet vain saattavat vaihdella lajista riippuen.

Itse muistaa selkeästi sen kun alkoi kiinnittämään huomiota ravitsemukseen. Aika nopeasti sitä tajusi, että tällähän on selkeä vaikutus harjoitteluun. Jaksaminen, palautuminen, energia, kehon koostumus; vihdoin urheilemisesta tuli ikään kuin kokonaisvaltaista. Hienoa olisi jos useammat valmentajat ottaisivat ravitsemuksen tärkeäksi osaksi urheilijan elämää. Terveellisiin ruokailutottumuksiin opetettaisiin jo juniori-ikäisiä, jolloin huippu-urheilijoiksi lopulta päätyvät osaisivat jo ravitsemuksen perusasiat eikä niitä tarvitsisi opetella alusta alkaen. Huipulla voisi keskittyä jo pikkutarkempiin asioihinkin. Ravitsemuksesta tulisi luonnollinen osa elämää ja urheilemista. Se ei olisi pelkkiä kieltoja ja herkuitta elämistä vaan normaali ja rento osa elämää. Urheilijankaan ei tarvitse koko elämäänsä harrastaa äärimmäistä itsekuria, perusasioiden kunnossa pitäminen on se tärkein asia. Kenties meidän tulevien ravitsemusterapeuttien tulisi jalkautua myös urheilun pariin. Pääasiahan olisi ensin saada perusravitsemus hyvälle mallille ennen kuin alettaisiin kiinnittää huomiota niihin lajin vaatimiin yksityiskohtiin.

Välillä tuntuu hassulta, että nykyinen lajini harrastaa välillä ravitsemuksen suhteen melkoista pilkun viilausta ja osassa urheilulajeja ravitsemus taas ei ole missään roolissa. Kenties malli siitä keskeltä olisi hyvä vaihtoehto. Tässä lajissa ravitsemus dieetillä on niitä kieltoja ja äärimmäistä itsekuria mutta omalla asenteellaan voi myös dieetin ruokailuista saada nautinnollisia. En tule ikinä ajattelemaan, että ruoka olisi vain ravintoa ja polttoainetta vaan minulle se tulee aina olemaan nautinnollinen osa päivää. Kaiken mitä syön, tulee olla hyvää. En syö mitään vain terveellisyyden tai ravintoaineiden vuoksi. Kaikesta löytyy itselle sopiva vaihtoehto. Ja mitä ei dieetin ulkopuolella kannata unohtaa? Rentoutta. Söinpäs siis tänäänkin siitä kananmunasta myös keltuaisen ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker