Tänään kantaa ravitsemuskeskusteluun otti jälleen uusi ravitsemuksen "asiantuntija". Helsingin Sanomien Ruoka-sivulta nimittäin löytyi A.W. Yrjänän (tunnetusti ravitsemukseen perehtynyt ammattilainen??) kolumni, jossa Yrjänä ilmoittaa omega-6 -rasvahappojen olevan elimistölle haitallisia ja kertoo, että niitä pitäisi välttää ja suosia vain omega-3 -rasvahappoja. Margariinit ovat haitallisia, samoin rypsiöljy ja suosia kannattaa voita sekä luomutäysmaitoa. Omega-3 ja -6 -rasvahappojen suhde tulisi kuulemma olla 1:1 ja siksi tuo rypsiöljykin on niin pahasta.
Tottahan on, että rypsiöljyssä on enemmän linolihappoa (omega-6) kuin alfalinoleenihappoa (omega-3) mutta ei tämä suhde ole mitenkään erityisen haitallinen. Keskivertosuomalainen saa suuren osa omega-3 -rasvoistaan juuri rypsiöljystä. Toinen tärkeä lähde on kala. On totta myös, että omega-6-rasvahappoja saadaan paljon enemmän kuin omega-3-rasvahappoja ja kolmosten saantia tulisikin lisätä. Välttämättömiä rasvahappoja, joita elimistö ei itse pysty valmistamaan on kuitenkin kaksi, linolihappo ja alfalinoleenihappo. Näistä linolihappo on omega-6-rasvahappo. Linolihappoa tarvitaan mm. ihon kunnon ylläpitäjäksi, jolloin sen puute aiheuttaa ihon kuivumista ja hilseilyä. Lisäksi se toimii muiden pitkäketjuisten rasvahappojen esiasteena, joilla puolestaan on lukuisia tärkeitä fysiologisia tehtäviä. Mahdollista on, että suurella omega-6 ylimäärällä olisi haitallinen vaikutus solun toimintaan ja HDL-kolesterolin pitoisuuteen mutta suomalaisten monityydyttymättömien rasvahappojen saanti on kuitenkin varsin kohtuullista. Kohtuullinen määrä ei vaikuta kolesterolipitoisuuteen.
Luomutäysmaidon omega-3 -määrää en tiedä. Fineli ilmoittaa tilamaidon rasvahapoista seuraavaa: rasvaa 4,2g, tyydyttynyttä rasvaa 3g, linolihappo 51mg ja alfalinoleenihappo 16mg. Tavallisessa täysmaidossa luvut ovat rasvahapot 3,1g, tyydyttynyt rasva 2,2g, linolihappo 45mg ja alfalinoleenihappo 12mg. Ilmeisesti luomutäysmaidossa omega-3-pitoisuus sitten jotenkin pompsahtaa korkeammaksi...
Eniten kuitenkin edelleen ihmetyttää tämä trendi, jossa ravitsemuksen suhteen maallikot (jos nyt näin voi sanoa) kertovat julkisuudessa omia kokemuksiaan ja uskomuksiaan totuutena. En kiellä sitä ettemmekö ole yksilöitä ja että jokaiselle on oma toimiva ruokavalionsa. Ja on totta ettei ravitsemuksen maailma ole mustavalkoinen vaan asioilla on puolensa ja tutkimusta tehdään koko ajan (ja hyvä niin!). Mutta miksi ihmiset saavat kertoa asioita, jotka eivät pidä paikkaansa lehdissä ja televisiossa? Miksi ihmisillä edes on tarve tehdä niin? Miksi A. W. Yrjänälle tuli tarve osallistua rasvakeskusteluun? Käsittääkseni Yrjänä on muusikko ja kirjailija. Mikä tekee hänestä pätevän kertomaan kaikille miten pitää syödä?
Pitääkö ravitsemuksen ammattilaistenkin alkaa ohjaamaan ihmisiä enemmän julkisuudessa? Pitääkö meidän siirtyä enemmän yksilöohjauksesta julkisuuteen? Alkaa keskustella mediassa? Pitääkö meidänkin alkaa aggressiivisiksi ja mennä televisioon meuhkaamaan paremmasta ruoasta ja "vääristä uskomuksista"? Vai kiinnostaako se ketään? Pitäisikö meillä aina olla vastapari, vastaväittelijä mukana, että meistä tulisi kiinnostavia? Miksi meidän pitää selitellä suosituksiamme? Koska mitä ilmeisemmin monen mielestä me olemme vetäneet ne hatusta ja keksineet ne vain ihmisiä huijataksemme. Tai, kuten Yrjänä toteaa, ne perustuvat "muutamaan vanhentuneeseen tutkimukseen". Niin no, tuosta muutamasta voi kyllä olla montaa mieltä... Ymmärrän sen, että jokainen on oman ravitsemuksensa asiantuntija mutta mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi koko väestölle. Ja suositukset on tehty koko väestölle. Suositukset, joista ammattilaisten tulisi olla kertomassa.
Tottahan on, että rypsiöljyssä on enemmän linolihappoa (omega-6) kuin alfalinoleenihappoa (omega-3) mutta ei tämä suhde ole mitenkään erityisen haitallinen. Keskivertosuomalainen saa suuren osa omega-3 -rasvoistaan juuri rypsiöljystä. Toinen tärkeä lähde on kala. On totta myös, että omega-6-rasvahappoja saadaan paljon enemmän kuin omega-3-rasvahappoja ja kolmosten saantia tulisikin lisätä. Välttämättömiä rasvahappoja, joita elimistö ei itse pysty valmistamaan on kuitenkin kaksi, linolihappo ja alfalinoleenihappo. Näistä linolihappo on omega-6-rasvahappo. Linolihappoa tarvitaan mm. ihon kunnon ylläpitäjäksi, jolloin sen puute aiheuttaa ihon kuivumista ja hilseilyä. Lisäksi se toimii muiden pitkäketjuisten rasvahappojen esiasteena, joilla puolestaan on lukuisia tärkeitä fysiologisia tehtäviä. Mahdollista on, että suurella omega-6 ylimäärällä olisi haitallinen vaikutus solun toimintaan ja HDL-kolesterolin pitoisuuteen mutta suomalaisten monityydyttymättömien rasvahappojen saanti on kuitenkin varsin kohtuullista. Kohtuullinen määrä ei vaikuta kolesterolipitoisuuteen.
Luomutäysmaidon omega-3 -määrää en tiedä. Fineli ilmoittaa tilamaidon rasvahapoista seuraavaa: rasvaa 4,2g, tyydyttynyttä rasvaa 3g, linolihappo 51mg ja alfalinoleenihappo 16mg. Tavallisessa täysmaidossa luvut ovat rasvahapot 3,1g, tyydyttynyt rasva 2,2g, linolihappo 45mg ja alfalinoleenihappo 12mg. Ilmeisesti luomutäysmaidossa omega-3-pitoisuus sitten jotenkin pompsahtaa korkeammaksi...
Eniten kuitenkin edelleen ihmetyttää tämä trendi, jossa ravitsemuksen suhteen maallikot (jos nyt näin voi sanoa) kertovat julkisuudessa omia kokemuksiaan ja uskomuksiaan totuutena. En kiellä sitä ettemmekö ole yksilöitä ja että jokaiselle on oma toimiva ruokavalionsa. Ja on totta ettei ravitsemuksen maailma ole mustavalkoinen vaan asioilla on puolensa ja tutkimusta tehdään koko ajan (ja hyvä niin!). Mutta miksi ihmiset saavat kertoa asioita, jotka eivät pidä paikkaansa lehdissä ja televisiossa? Miksi ihmisillä edes on tarve tehdä niin? Miksi A. W. Yrjänälle tuli tarve osallistua rasvakeskusteluun? Käsittääkseni Yrjänä on muusikko ja kirjailija. Mikä tekee hänestä pätevän kertomaan kaikille miten pitää syödä?
Pitääkö ravitsemuksen ammattilaistenkin alkaa ohjaamaan ihmisiä enemmän julkisuudessa? Pitääkö meidän siirtyä enemmän yksilöohjauksesta julkisuuteen? Alkaa keskustella mediassa? Pitääkö meidänkin alkaa aggressiivisiksi ja mennä televisioon meuhkaamaan paremmasta ruoasta ja "vääristä uskomuksista"? Vai kiinnostaako se ketään? Pitäisikö meillä aina olla vastapari, vastaväittelijä mukana, että meistä tulisi kiinnostavia? Miksi meidän pitää selitellä suosituksiamme? Koska mitä ilmeisemmin monen mielestä me olemme vetäneet ne hatusta ja keksineet ne vain ihmisiä huijataksemme. Tai, kuten Yrjänä toteaa, ne perustuvat "muutamaan vanhentuneeseen tutkimukseen". Niin no, tuosta muutamasta voi kyllä olla montaa mieltä... Ymmärrän sen, että jokainen on oman ravitsemuksensa asiantuntija mutta mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi koko väestölle. Ja suositukset on tehty koko väestölle. Suositukset, joista ammattilaisten tulisi olla kertomassa.
Kommentit
hauska, että päätit aloittaa tän blogin: räväkkää ja viihdyttävää kommentointia siskoseni. :D
toivottavasti et tykkää kyttyrää, että lisäsin sut linkkinä mun omalle blogisivulle - ei siksi, että houkuttelisin ihmisiä tänne suuntaan tai sinne, vaan siksi, että olen liian laiska klikkailemaan muuta kuin omaa sivuani, josta näen suoraan, jos tänne jotain päivittelet. ;)
onnea blogista!