sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Viljatko vaarallisia?

On mielestäni hieman kummallista, että MTV3:sta ja Studio55:sta on tullut jonkinlainen Antti Heikkilän tiedonjakokanava. Studio55:n nettisivuilla Heikkilä mm. väittää viljojen olevan lähestulkoon myrkyllisiä eikä kenenkään pitäisi niitä syödä. Eikä Heikkilän mielipide jää vaaleaan viljaan vaan hänen mielestään esimerkiksi ruisleipä ei ole ollenkaan terveysruokaa. Todisteena tästä näyttäisi olevan keliakiaa sairastavat ihmiset, jotka ovat saneet helpotuksen oloonsa jätettyään viljat pois (yllätys yllätys!). Mietin vain, että itse kun olen kala-allerginen niin tarkoittaako se, että ihmisen elimistö ei ole rakennettu syömään kalaa? Olen vielä todella allerginen, sillä saan hyvin voimakkaita oireita. Eihän siis voi olla että ihminen on tarkoitettu syömään jotakin noin vaarallista? Ja miksi emme voisi syödä jotakin, jota esi-isämme eivät ole syöneet? Jos maailma kehittyy, elintarvikkeet kehittyvät ja tietotaitomme kehittyy, miksi emme voisi toimia kehittyvän maailman mukaan? Ja olikos esi-isiemme eliniän odote kovinkaan pitkä? Oliko maailmamme samanlainen? Ei ja silti meidän pitäisi syödä kuten silloin. Anteeksi mutta nyt putosin kärryiltä.

Vai olisiko nyt vain kuitenkin niin, että ihmiset ovat yksilöllisiä ja allergiat ja yliherkkyydet kehittyvät toisille ja toisille ei? Ei, se ei missään nimessä voi olla niin, kyllä ruisleipä on syyllinen. Mitään merkitystähän ei ole niillä lukuisilla tutkimuksilla, joissa ruisleivän terveyshyöty on todistettu? Ei, kyllä Heikkilä tietää paremmin kuin tutkimusryhmät. Ruokakulttuurillamme ei myöskään ole mitään merkitystä. Ei ole väliä, että ruisleipä kuuluu olennaisena osana (ja hyvä niin!) suomalaiseen ruokakulttuuriin ja on monelle tärkeä osa päivittäistä ravitsemusta. Ruisleipä on myös tärkein kuidunlähteemme ja vaikka kuitua on mahdollista saada riittävästi myös kasviksista, en usko että se käytännössä tässä maassa toimisi. Nytkin kuidun saanti on hieman alakanttiin. Ruisleivässä on myös lukuisia muita ainesosia, jotka ovat meille tärkeitä. Kyllä ruisleipä vaan on suomalaisten oma superfood.

Jotenkin ei tekisi mieli edes ottaa kantaa näihin höpinöihin mutta kun mies tuntuu saavan naamansa joka mediaan, niin hieman alkaa jo ärsyttää. Ja hän puhuu lääkärinä tällaisia asioita. Tottahan toki ihmiset uskovat mitä LÄÄKÄRI sanoo. Kyllähän LÄÄKÄRI tietää ravitsemuksesta enemmän kuin ravitsemusterapeutti. Puuh. Lääkäriähän ei mitkään suositukset sido. Hän voi keksiä ihan mitä tahansa hölyn pölyä ja uskotella ihmisille kuinka ravitsemussuositukset ovat päin honkia. Onneksi suurin osa lääkäreistä näin ei tee vaan he toimivat yhteistyössä ravitsemusterapeuttien kanssa luottaen terapeuttien ammattitaitoon. Nämä vastarannan kiisket vain tuntuvat huutavan kaikkein kovimmalla äänellä ja voimakkaimmin sanakääntein. Pitäisikö itsekin alkaa huutaa, kuuntelisiko sitten joku? Vai pitäisikö keksiä, että mulla olis tässä nyt ihan uusi ruokavaliovillitys, jota noudattamalla elämänlaatu paranee potenssiin kymmenen? Tämä on tällainen ruokavalio, että vältetään sokeria, vaaleaa viljaa ja kovaa rasvaa. Ja sitten suositaan kasviksia, marjoja, hedelmiä, täysjyvää, vähärasvaista lihaa ja rasvattomia maitotuotteita. Mitä? Ai ei kiinnosta? Ai liian tavallinen? Joo, ei tämä kyllä varmaan tuo missin ulkonäköä, parempaa parisuhdetta ja huipputyöpaikkaa kuten nuo kaikki muut ruokavaliovillitykset tuntuvat tuovan. Kannattaa noudattaa jotakin sellasta, sillä silloin elämä muuttuu kertaheitolla prinsessasaduksi.

Rehellisyyden nimessä on kyllä sanottava, että sen lisäksi että ammattilaisista tämä on pieni, kovaääninen porukka, niin onhan se tavallisesta väestöstäkin. Aika harva jaksaa loppujen lopuksi meuhkata jostakin viljattomasta ruokavaliosta (ellei siihen ole selkeä syy kuten keliakia tai vilja-allergia) vaan ihmiset tuppaavat syömään kuten hyvältä tuntuu. Eikä siinä ole mitään pahaa. Syömisen tulisikin olla vain yksi mukava osa-alue elämässä. Tavoitteena, että arkiruokailussa pyrittäisiin terveellisyyteen, monipuolisuuteen ja kohtuullisuuteen ja herkutteluhetkiäkin elämään sallittaisiin. Onhan tässä elämässä nyt suurempiakin asioita kuin ruokavalio. Terveellisen ruokavalion avulla vain pystymme lisäämään tärkeiden elinvuosiemme määrää ja laadukkuutta. Että eiköhän sovita, että huomennakin voi aamulla sen kaurapuuron keittää! (Päälle vähän marjoja ja tilkka raejuustoa ja miten ois pieni loraus pellavansiemenöljyä, avot!)

Ei kommentteja: