Siirry pääsisältöön

Viljatko vaarallisia?

On mielestäni hieman kummallista, että MTV3:sta ja Studio55:sta on tullut jonkinlainen Antti Heikkilän tiedonjakokanava. Studio55:n nettisivuilla Heikkilä mm. väittää viljojen olevan lähestulkoon myrkyllisiä eikä kenenkään pitäisi niitä syödä. Eikä Heikkilän mielipide jää vaaleaan viljaan vaan hänen mielestään esimerkiksi ruisleipä ei ole ollenkaan terveysruokaa. Todisteena tästä näyttäisi olevan keliakiaa sairastavat ihmiset, jotka ovat saneet helpotuksen oloonsa jätettyään viljat pois (yllätys yllätys!). Mietin vain, että itse kun olen kala-allerginen niin tarkoittaako se, että ihmisen elimistö ei ole rakennettu syömään kalaa? Olen vielä todella allerginen, sillä saan hyvin voimakkaita oireita. Eihän siis voi olla että ihminen on tarkoitettu syömään jotakin noin vaarallista? Ja miksi emme voisi syödä jotakin, jota esi-isämme eivät ole syöneet? Jos maailma kehittyy, elintarvikkeet kehittyvät ja tietotaitomme kehittyy, miksi emme voisi toimia kehittyvän maailman mukaan? Ja olikos esi-isiemme eliniän odote kovinkaan pitkä? Oliko maailmamme samanlainen? Ei ja silti meidän pitäisi syödä kuten silloin. Anteeksi mutta nyt putosin kärryiltä.

Vai olisiko nyt vain kuitenkin niin, että ihmiset ovat yksilöllisiä ja allergiat ja yliherkkyydet kehittyvät toisille ja toisille ei? Ei, se ei missään nimessä voi olla niin, kyllä ruisleipä on syyllinen. Mitään merkitystähän ei ole niillä lukuisilla tutkimuksilla, joissa ruisleivän terveyshyöty on todistettu? Ei, kyllä Heikkilä tietää paremmin kuin tutkimusryhmät. Ruokakulttuurillamme ei myöskään ole mitään merkitystä. Ei ole väliä, että ruisleipä kuuluu olennaisena osana (ja hyvä niin!) suomalaiseen ruokakulttuuriin ja on monelle tärkeä osa päivittäistä ravitsemusta. Ruisleipä on myös tärkein kuidunlähteemme ja vaikka kuitua on mahdollista saada riittävästi myös kasviksista, en usko että se käytännössä tässä maassa toimisi. Nytkin kuidun saanti on hieman alakanttiin. Ruisleivässä on myös lukuisia muita ainesosia, jotka ovat meille tärkeitä. Kyllä ruisleipä vaan on suomalaisten oma superfood.

Jotenkin ei tekisi mieli edes ottaa kantaa näihin höpinöihin mutta kun mies tuntuu saavan naamansa joka mediaan, niin hieman alkaa jo ärsyttää. Ja hän puhuu lääkärinä tällaisia asioita. Tottahan toki ihmiset uskovat mitä LÄÄKÄRI sanoo. Kyllähän LÄÄKÄRI tietää ravitsemuksesta enemmän kuin ravitsemusterapeutti. Puuh. Lääkäriähän ei mitkään suositukset sido. Hän voi keksiä ihan mitä tahansa hölyn pölyä ja uskotella ihmisille kuinka ravitsemussuositukset ovat päin honkia. Onneksi suurin osa lääkäreistä näin ei tee vaan he toimivat yhteistyössä ravitsemusterapeuttien kanssa luottaen terapeuttien ammattitaitoon. Nämä vastarannan kiisket vain tuntuvat huutavan kaikkein kovimmalla äänellä ja voimakkaimmin sanakääntein. Pitäisikö itsekin alkaa huutaa, kuuntelisiko sitten joku? Vai pitäisikö keksiä, että mulla olis tässä nyt ihan uusi ruokavaliovillitys, jota noudattamalla elämänlaatu paranee potenssiin kymmenen? Tämä on tällainen ruokavalio, että vältetään sokeria, vaaleaa viljaa ja kovaa rasvaa. Ja sitten suositaan kasviksia, marjoja, hedelmiä, täysjyvää, vähärasvaista lihaa ja rasvattomia maitotuotteita. Mitä? Ai ei kiinnosta? Ai liian tavallinen? Joo, ei tämä kyllä varmaan tuo missin ulkonäköä, parempaa parisuhdetta ja huipputyöpaikkaa kuten nuo kaikki muut ruokavaliovillitykset tuntuvat tuovan. Kannattaa noudattaa jotakin sellasta, sillä silloin elämä muuttuu kertaheitolla prinsessasaduksi.

Rehellisyyden nimessä on kyllä sanottava, että sen lisäksi että ammattilaisista tämä on pieni, kovaääninen porukka, niin onhan se tavallisesta väestöstäkin. Aika harva jaksaa loppujen lopuksi meuhkata jostakin viljattomasta ruokavaliosta (ellei siihen ole selkeä syy kuten keliakia tai vilja-allergia) vaan ihmiset tuppaavat syömään kuten hyvältä tuntuu. Eikä siinä ole mitään pahaa. Syömisen tulisikin olla vain yksi mukava osa-alue elämässä. Tavoitteena, että arkiruokailussa pyrittäisiin terveellisyyteen, monipuolisuuteen ja kohtuullisuuteen ja herkutteluhetkiäkin elämään sallittaisiin. Onhan tässä elämässä nyt suurempiakin asioita kuin ruokavalio. Terveellisen ruokavalion avulla vain pystymme lisäämään tärkeiden elinvuosiemme määrää ja laadukkuutta. Että eiköhän sovita, että huomennakin voi aamulla sen kaurapuuron keittää! (Päälle vähän marjoja ja tilkka raejuustoa ja miten ois pieni loraus pellavansiemenöljyä, avot!)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker