maanantai 3. maaliskuuta 2014

Maratonilta toiselle

Mitä täällä tapahtuu? Olen ehkä kohtalaisen sekaisin. Äkillisen päähänpiston johdosta ilmoittauduin Yyterin puolimaratonille. Eli kun kisarupeama huhtikuun 13. päättyy, niin noin kuukauden päästä pitäisi vetäistä 21 km juosten. Että  onhan siinä ihan kuukausi aikaa treenata. Mitähän mun päässä liikkuu?

Oikeasti olen jo vuosikaudet suunnitellut puolikkaan juoksemista, mutta aina vain siirtänyt, kun on ollut kisoja ja muita treenejä eikä ole tullut juostua niin paljoa. Nyt ajattelin, että hitot, kunto on hyvä, vaikka varsinaista juoksulenkkiä ei ole juuri tullut tehtyä, niin mennään kokeilemaan. Jos siinä menee ikuisuus siinä juoksussa tai jos en pääse edes maaliin, niin mitä sitten? Mitä väliä sillä on? Olenpa ainakin lähtenyt matkaan. Itseäni vastaan olen joka tapauksessa juoksemaan lähdössä, siinä hommassa minua ei sijoitukset kiinnosta. Nyt vaan pitäisi hoitaa sykemittari ja lenkkarit kuntoon, niin voisi käydä hieman pidempää lenkkiä kokeilemassa.

Jos siis kiinnostaa juokseminen, niin Yyterin maraton juostaan lauantaina 17.5. Tarjolla on maraton, puolimaraton sekä kuntokymppi ja löytyy niin kilpa- kuin kuntosarjaakin. Yyterissä nähdään siis!

Sitä ennen olisi kuitenkin jotain muuta kisaa tarjolla. Viikot vähenee ja hymy hyytyy kuulkaa. Kuusi viikkoa h-hetkeen ja hieman alkaa väsyttää. Toisaalta nautin näistä viimeisistä, tiukoista viikoista ja toisaalta odotan vain, että tämä päättyy. Yhdenlainen maraton tämä kisavalmistautuminenkin on. Tunteet vaihtelevat hirveällä vauhdilla ja monet pienetkin asiat tuntuvat jättimäisiltä stressin aiheuttajilta (taas tämä stressisana, en ole siis vieläkään löytänyt sitä hallintakeinoa). Hyvällä fiiliksellä kuitenkin kisoja kohti, hyvä tästä tulee.


Tankkauspäivänä testissä.
Makeutettu osin sokerilla, osin stevialla ja oli kyllä todella makeaa!
(vai johtuuko makuaistin herkistyminen tästä dieetistä?)

Tankkausta!

Tee on kova sana iltaisin
Eilen pääsin Kukka Laakson tekniikkaopetukseen ja siellä tuli mieleen, että ei tuo kahvakuulaurheilukaan varmaan hassumpi laji olisi. Tekniikka vaan vaatii jatkuvaa hiomista. Kukan menoa on hieno katsoa, kun kuula kuin kuula nousee niin näppärästi ja täydellisellä tekniikalla. Itse huomasin myös kuulaillessa, että kunto ja kestävyys on tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla. Kevyellä kuulalla pitkätkään sarjat eivät väsyttäneet ollenkaan ja painavammallakin jaksoi ihan hyvin pitää tempoa yllä. No, emme me nyt kovin rankkoja treenejä tehneetkään, kun keskityimme enemmän tekniikan hiomiseen.


Kuulailun lisäksi viikonloppuna tuli myös nautittua teatterista sekä musiikista RaumaRockin parissa (vaikka ei sillä kyllä rockin kanssa ollut mitään tekemistä). Nyt sitten valmistautuminen taas uuteen, kiireiseen viikkoon. Jos seuraavista kuudesta viikosta selviän kunnialla (ja ehdin treenatakin jossain välissä), niin ehkä palkitsen itseni ruhtinaallisesti. Katsotaan. Tänään heräsin kurkku kipeänä eli nyt pitää olla sormet ristissä, ettei tulisi mitään pahempaa flunssaa vaan selviäisin pelkällä kurkkukivulla (niin kuin yleensä käy). Viimeksi C- ja D-vitamiinitankkaukseni tuotti tulosta (tai lumetulosta) ja flunssa jäi tulematta; pitää kokeilla samaa nytkin!

Mistä tietää, että alkaa olla jo aika hoikka?
Pää näyttää ihan hervottoman suurelta!



Kyllä oli tehty porilaiselle vaikeaksi tuo musiikin kuuntelu. Pelkkää Lukkoa joka puolella!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Wau, kylläpä näytät tosi hyvältä :) Kiva lukea näitä juttuja, motivoi itseäkin!

Anonyymi kirjoitti...

Oot kyllä hoikistunut, hyvin näyttää dieetti sujuvan! Olkapäät oiken pompsahtaa silmille, siis hyvällä tavalla ;)

PetraBettina kirjoitti...

Hyvä, että pompsahtaa! Kiitos mukavista kommenteista :)