Siirry pääsisältöön

Fitness Classic 2015

Fitness Classic järjestettiin siis kaksi viikkoa sitten Kultsalla ja siellähän meidänkin tiimi viikonloppunsa vietti. Ja niin kuin aina, kisaan mahtui niin pettymyksiä kuin onnistumisiakin. Itse starttasin valmennettavani Reijan kanssa perjantaina täpötäydellä bussilla Helsinkiin. Perille päästiin myöhässä, kaljaa kittaavia nuorukaisia kuunnellen ja yhden seinätörmäyksen myötä. Hyvä alku. Siitä sitten Kultsalle rekisteröintiin ja valmentajapassia lunastamaan. Olin niin kehunut Reijalle, että tämä uusi rekisteröintitapa on niin hyvä ja nopea kun ei yhtään tarvitse odotella. Aiemmin siis kilpailijoilla oli kilpailijakokoukset tiettyyn aikaan ja nyt taas rekisteröinnin voi hoitaa tietyn ajan sisällä miten haluaa. Mehän halusimme tietysti samaan aikaan kuin kaikki muutkin eli jonottamiseksihan se sitten kuitenkin meni.

Lopulta kuitenkin Espooseen luottohotelliimme Radisson Bluhun, jossa ilta kului Reijalle väriä levitellessä. Nukkumaan pääsimme vasta puolenyön aikaan. Itse tosin en saanut nukuttua vaan pyörein muutaman tunnin ennen kuin taisin kahdeksi tai kolmeksi tunniksi nukahtaa. Näitä raskauden monia hyviä puolia ovat ne, että toisinaan nukkuu koko ajan ja toisinaan ei lainkaan. Ääripäät ovat juurikin parhaita.



Aamulla väriä vielä yksi korjauskerros ja Reijan meikki sekä minun aamiainen. Valmentajan on hyvä keskittyä syömiseen, kun valmennettava ei sitä voi tehdä. Olin todella tyytyväinen Reijan kuntoon. Se oli mielestäni paras mahdollinen ja odotukseni olivat aika korkealla.

Kultsalla huoltajan hommissa oli varsin mukavaa. Tiimimme kaikki kolme Masters -kilpailijaa Reija, Milla ja Jaana näyttivät hyvältä ja oma työni toisen huoltajan kanssa oli varsin helppoa. Takatiloista ei päässyt katsomaan itse kisaa, joten katselin Reijan kisaa lavan takaa pienestä raosta yhdessä muutaman muun huoltajan kanssa. Ei hirvittävän hyvät näkymät siis. Reija pääsi vasta toiseen tuomarivertailuun, mikä tietysti oli hieman pettymys, sillä vahvimmat kisaajat kutsutaan aina ensimmäiseen vertailuun. Niin siinä sitten kävikin, että kun finalistien nimet tulivat, ei Reijan nimeä listasta löytynyt.

Reija
Pettymys oli varsin suuri ja kisaa on käyty läpi näin jälkeenpäin monet kerrat. Kuntoon olen edelleenkin todella tyytyväinen, mutta toki löysimme myös kehitystä vaativia seikkoja. Oli kuitenkin hankala tilanne aluksi selittää valmennettavalle miksi hän ei ole finaalissa, kun itsellä ei ollut siitä hajuakaan. Olin täysin varma Reijan finaalipaikasta. No, aina sitä oppii uutta. Ei kannata ilmeisesti ihan vielä alkaa itse tuomariksi :) Ja hommat on siis analysoitu kunnolla jälkeenpäin.

Reijan kisan jälkeen sitten tsempit tiimin junnukisaajalle Janinalle ja katsomon puolelle jännittämään. Janina oli myös todella hyvässä kunnossa ja veikin kovatasoisessa junnukisassa ykkössijan. Janinan matka jatkuu siis EM-kisoihin, jonne kaikki mahdolliset tsempit ja onnen toivotukset mukaan! Käykäähän tsekkaamassa myös Janinan blogi.


Junnusarjan mitalikolmikko: Janina Hillman, Reetta Kanniainen, Veera Grönlund
Kuva: Bodylehti
Sunnuntaina sain viettää koko aamupäivän kisan katsomon puolella yleisiä sarjoja seuraamassa ja tiimin Jaanaa ja Saanaa kannustamassa. Tällä kertaa ei kukaan yksittäinen kisaaja tehnyt erityistä vaikutusta, mutta yleisesti voisi todeta, että junnukisaajat olivat todella kovatasoisia.

Valmiina kisakatsomoon!
Hieman tietysti Kultsalla kulkiessa itsellä iski pienimuotoinen masennus siitä, että ihan lähivuosina ei meikäläinen siellä kisakunnossa pyöri. Kisafiilis on nimittäin niin huikea, että aina tekee mieli kisaamaan, kun katsomossa käy. No, onneksi saan olla lajissa mukana valmentajan roolissa. Syksyn kisat olen mammalomalla, mutta sitten taas ensi vuonna tähdätään lavoille. Siis valmennettavat tähtäävät, minä pysyttelen takatiloissa. Ja mikäs se on pysytellessä, mukavaahan sielläkin on!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Ensimmäinen puolimaraton!

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata...


Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi kivuks…