Siirry pääsisältöön

Maratonilta toiselle

Mitä täällä tapahtuu? Olen ehkä kohtalaisen sekaisin. Äkillisen päähänpiston johdosta ilmoittauduin Yyterin puolimaratonille. Eli kun kisarupeama huhtikuun 13. päättyy, niin noin kuukauden päästä pitäisi vetäistä 21 km juosten. Että  onhan siinä ihan kuukausi aikaa treenata. Mitähän mun päässä liikkuu?

Oikeasti olen jo vuosikaudet suunnitellut puolikkaan juoksemista, mutta aina vain siirtänyt, kun on ollut kisoja ja muita treenejä eikä ole tullut juostua niin paljoa. Nyt ajattelin, että hitot, kunto on hyvä, vaikka varsinaista juoksulenkkiä ei ole juuri tullut tehtyä, niin mennään kokeilemaan. Jos siinä menee ikuisuus siinä juoksussa tai jos en pääse edes maaliin, niin mitä sitten? Mitä väliä sillä on? Olenpa ainakin lähtenyt matkaan. Itseäni vastaan olen joka tapauksessa juoksemaan lähdössä, siinä hommassa minua ei sijoitukset kiinnosta. Nyt vaan pitäisi hoitaa sykemittari ja lenkkarit kuntoon, niin voisi käydä hieman pidempää lenkkiä kokeilemassa.

Jos siis kiinnostaa juokseminen, niin Yyterin maraton juostaan lauantaina 17.5. Tarjolla on maraton, puolimaraton sekä kuntokymppi ja löytyy niin kilpa- kuin kuntosarjaakin. Yyterissä nähdään siis!

Sitä ennen olisi kuitenkin jotain muuta kisaa tarjolla. Viikot vähenee ja hymy hyytyy kuulkaa. Kuusi viikkoa h-hetkeen ja hieman alkaa väsyttää. Toisaalta nautin näistä viimeisistä, tiukoista viikoista ja toisaalta odotan vain, että tämä päättyy. Yhdenlainen maraton tämä kisavalmistautuminenkin on. Tunteet vaihtelevat hirveällä vauhdilla ja monet pienetkin asiat tuntuvat jättimäisiltä stressin aiheuttajilta (taas tämä stressisana, en ole siis vieläkään löytänyt sitä hallintakeinoa). Hyvällä fiiliksellä kuitenkin kisoja kohti, hyvä tästä tulee.


Tankkauspäivänä testissä.
Makeutettu osin sokerilla, osin stevialla ja oli kyllä todella makeaa!
(vai johtuuko makuaistin herkistyminen tästä dieetistä?)

Tankkausta!

Tee on kova sana iltaisin
Eilen pääsin Kukka Laakson tekniikkaopetukseen ja siellä tuli mieleen, että ei tuo kahvakuulaurheilukaan varmaan hassumpi laji olisi. Tekniikka vaan vaatii jatkuvaa hiomista. Kukan menoa on hieno katsoa, kun kuula kuin kuula nousee niin näppärästi ja täydellisellä tekniikalla. Itse huomasin myös kuulaillessa, että kunto ja kestävyys on tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla. Kevyellä kuulalla pitkätkään sarjat eivät väsyttäneet ollenkaan ja painavammallakin jaksoi ihan hyvin pitää tempoa yllä. No, emme me nyt kovin rankkoja treenejä tehneetkään, kun keskityimme enemmän tekniikan hiomiseen.


Kuulailun lisäksi viikonloppuna tuli myös nautittua teatterista sekä musiikista RaumaRockin parissa (vaikka ei sillä kyllä rockin kanssa ollut mitään tekemistä). Nyt sitten valmistautuminen taas uuteen, kiireiseen viikkoon. Jos seuraavista kuudesta viikosta selviän kunnialla (ja ehdin treenatakin jossain välissä), niin ehkä palkitsen itseni ruhtinaallisesti. Katsotaan. Tänään heräsin kurkku kipeänä eli nyt pitää olla sormet ristissä, ettei tulisi mitään pahempaa flunssaa vaan selviäisin pelkällä kurkkukivulla (niin kuin yleensä käy). Viimeksi C- ja D-vitamiinitankkaukseni tuotti tulosta (tai lumetulosta) ja flunssa jäi tulematta; pitää kokeilla samaa nytkin!

Mistä tietää, että alkaa olla jo aika hoikka?
Pää näyttää ihan hervottoman suurelta!



Kyllä oli tehty porilaiselle vaikeaksi tuo musiikin kuuntelu. Pelkkää Lukkoa joka puolella!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Wau, kylläpä näytät tosi hyvältä :) Kiva lukea näitä juttuja, motivoi itseäkin!
Anonyymi sanoi…
Oot kyllä hoikistunut, hyvin näyttää dieetti sujuvan! Olkapäät oiken pompsahtaa silmille, siis hyvällä tavalla ;)
PetraBettina sanoi…
Hyvä, että pompsahtaa! Kiitos mukavista kommenteista :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker