Siirry pääsisältöön

Urheilija ei tervettä päivää nää ja silleen.

Olen aina ollut vankkumaton venyttelyn puolestapuhuja. Ahkera venyttely säästää monilta vammoilta ja pitää kehon vetreänä ja paremmassa kunnossa. Itse olin varsinkin aerobicaikoina hyvinkin ahkera venyttelijä. Se tosin johtui suurimmaksi osaksi siitä, etten ole luonnostani notkea, vaan jouduin tekemään töitä liikkuvuuden eteen. Mutta muistan, että monesti muiden lopetellessa treenejään, minä olin vasta puolessa välissä, sillä edessä oli vielä kaiken maailman ylivenytyksiä. Minuutin verran spagaatissa etujalka penkillä, sitten takajalka penkillä, toinen jalka, sitten sivuspagaatia, pystyspagaatia, takareisiä ja ties mitä. Välillä valui kyyneleet silmistä, mutta venytys vietiin loppuun asti. Siltikään en ikinä ollut supernotkea, mutta sainpa heitettyä jalan korvan viereen…
Mutta, mutta, mutta. Mitäs sitten on tapahtunut? Nyt kun liikkuvuus ei ole ollut aktiivinen kehityksen kohde, on koko venyttely jäänyt jonnekin (niitä 10s venytyksiä treenin jälkeen ei lasketa). Ja mitäs sitten tapahtuu? Ilmestyy vammoja. Jo muutaman viikon itsestään ilmoitellut kantapää/akillesjännekipu on äitynyt aika pahaksi ja alkaa jo toden teolla vaivata elämää. Että näin. Mihinkähän ikään mennessä ryhmäliikuntaohjaajat ovat rikkoneet itsensä kokonaan? Pitäisiköhän ohjaajilla kuulua työsopimukseen pakollinen kehonhuoltotunti joka viikko sekä työsuhde-etuihin säännöllinen hierojalla käynti? Auttaisikohan se vai ovatko paljon liikkuvat ihmiset tuomittu kärsimään rasitusvammoista ja säännöllisestä kolotuksesta? Mikä sitten on paljon tai riittävästi tai liian vähän? Otapa siitä sitten selvää.
Joka tapauksessa rakastan työtäni ja lähden sunnuntaina poikkeamaan Helzingissä kouluttautumassa. Samalla joutuu ehkä suorittamaan kierroksen urheiluliikkeissä, jotta saisi hieman täydennystä treenivaatekokoelmaan.
Tällä viikolla on treenattu ainakin selkää:
Ylätalja lapiokahvalla x3, 45 kg
Kulmasoutu vastaotteella x4, 45kg
Vipuvarsiveto alhaalta x4, 20kg/käsi
Ylätalja niskan taakse x3, 40kg
Selän ojennus x4, 5kg lisäpainolla
Vatsoja 3 eri liikettä, 2 sarjaa per liike
Olkapäätreeni taisi olla aika peruskauraa. Pystypunnerrusta Smithissä ja vipareita vähän joka ilmansuuntaan. Ojentajille penkkipunnerrusta, ranskalaista ja push downia sekä loppuun etunojassa ojentajapunnerruksia. Huomenna olisi rintaa ja (olemattomia) hauiksia tiedossa.
Tällä viikolla otin yhden kouluhommista vapaan illan ja käytiin katsomassa Vuosaari-leffa. Olisin tykännyt muuten, mutta kun siinä oli itkeviä lapsia enkä kestä niitä yhtään. Siis ei sillä, etten sietäisi lapsia, vaan minun sydän särkyy jos lapsia itketetään ja sitten minä vollotan koko elokuvan ajan. Itkevät lapset pitäisi kieltää leffoista kokonaan. Ja koirat.
On muuten alkanut kovasti mietityttää Poriin palaaminen. Nyt on Kuopiossa asiat niin hyvin, sillä vaikka meistä ei Kuopion kanssa ikinä tullut sydänystäviä (taidettiin pikemminkin vain oppia elämään toistemme kanssa), on minulla täällä nyt aika hyvä olla (työ, tunnit, kaverit). Mitä jos en saakaan Porista töitä? Ehkä en pääse minnekään ohjaamaan. Mitä jos en viihdykään? Mitä jos tajuan, että mikään ei ole kaupungissa viidessä vuodessa muuttunut? Sama piiri pieni pyörii edelleen ja kaupungilla tunnistaa vähintään joka toiset kasvot. Ainoa ero entiseen taitaakin olla vain se, että kaverit ovat alkaneet lisääntymään. Ihan totta, jengi sikiää kuin sienet sateella. Ihme touhua.
No mutta, eihän tässä vielä olla muuttamassa. Joku pikku gradu pitäisi ensin väsätä… Se on muuten hirmu mielenkiintoinen sairaus tuo sepelvaltimotauti, voisin kertoa teille siitä aika paljon, mutta ehkä jätetään toiseen kertaan ;) Viikonloppuja!

Näin voi aina välillä sanoa tästä urheilemisesta: it`s so hard ;)
Anouk sen sijaan on kova mimmi!

Kommentit

Valkee sanoi…
Voithan sä jäädä asustelee vaikka vuodeksi/kahdeksi tänne Kuopioon valmistumisen jälkeen, ja mietiskellä sitä Poria sitten sillä aikaa. Haeskella sieltä vaikka töitä ja odotella täällä rauhassa.

Kiitos viestistäsi sinne minun plokin lootaan <3
Anonyymi sanoi…
Mahtava blogi:)) Meni heti seuraus listalle!
-Tintta
PetraBettina sanoi…
Kiitoksia Tintta!

Blogipostauksia seuraa lisää kunhan selviän tietokoneongelmistani... :/
Anonyymi sanoi…
Hei!
Ajattelin, että olisiko sinulla ravitsemustieteen ammattilaisella suositella jotain hyvää lukemista ravinnon ja masennuksen yhteydestä..? Nämä asiat kiinnostavat todella paljon koska aikoinani sairastin aika pahaa masennusta ja omalla kohdalla ruokavaliolla oli suora linkki siihen. Tai on vieläkin ja joka päivä hion ruokavalioita paremmaksi ja sen takia kiinnostaa kamalasti kaikki tällaiset tiedot. :)
Tsemppiä graduun:)
-Tintta
PetraBettina sanoi…
Mielenkiintoinen aihe tuo, mutta ei valitettavasti itselleni kovin tuttu. Ilmeisesti ei edes ole vielä täysin selkeää kuvaa ravitsemuksen ja masennuksen yhteyksistä.

Oletko tätä artikkelia lukaissut?
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo95645&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero

Tulipa pitkä osoite! Joka tapauksessa tässäkin todetaan, ettei varmuutta yhteyksistä ole. Tosin tasapainoinen, riittävästi kasviksia ja pehmeää rasvaa sisältävä ruokavalio lienee tässäkin se optimaalisin (tai ainakaan siitä ei haittaakaan ole.)Pitäisi katsoa minkälaisia juttuja tämän jälkeen on julkaistu. Mutta kerron, jos löydän hyvää kirjallisuutta asiasta!
Anonyymi sanoi…
Enhän mä tonne päässyt lukemaan:( Mut kiitos kuitenkin:)
-Tintta
PetraBettina sanoi…
No voi harmi. Minä jostain syystä pääsin omalta koneelta, niin oletin, että se on avoin kaikille. Sorry!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker