Siirry pääsisältöön

Kiekkohullu laiskamato

On ollut kuulkaa äksöniä! Mutta kaikkialla muualla kuin treenisalilla... On juhlittu miehen kolmikymppisiä ja omia ei-vielä-lähelläkään-kolmeakymmentä-synttäreitä, istuttu koulussa ja tehty töitä. Treenisalin ovi pysyi kiinni huikeat kaksi viikkoa (ohjattuja tunteja ei lasketa treeniksi), mikä on kai jonkin sortin ennätys. Kaiken sen ajan, jota en ole ollut töissä tai koulussa, olen nukkunut. Yöunet ovat olleet 10 tuntia joka yö, eikä loppua tälle väsymykselle näy. Käsittämätöntä.

Tänään palasin salille ja sain tehtyä olkapäät, ojentajat ja vatsat. Ihan jees treeni, uskon vahvasti, että kyllä se tästä taas lähtee... Graduloma alkoi tänään ja haluaisi vaan tehdä sitä ihan koko ajan. Mutta lähinnä siksi, että sitten se olisi tehty ja tämä opiskelu olisi melkein ohi. Puuh. Sinne on vielä ihan liian pitkä matka.


Maito, juusto, voi, kovan kunnon toi. Kuvassa olevast paidasta huolimatta en ole alkanut karppaamaan, vaan tässä esimerkkiä 80-luvun jääkiekkomainonnasta. Pelipaidassa oli tasan yksi mainos; tämä Valion riimi. Onhan tämä nyt parempi kuin esim. mainostaa Karjalaa, mutta silti itse laittaisin tuohon voin tilalle margariinin ;D

Minun synttärilahja, vähän uudempaa paitaa.

Viime viikonloppuna saimme vieraita Porista ja olipahan taas satakuntalaiselle kulttuurishokki tulla Savoon. No, ei siitä sen enempää, paitsi että käytiin katsomassa KalPa-Ässät, jossa meni ääni, maine ja hermot, mutta ei se mitään. Pääasia oli, että Ässät voitti ja koska en enää pitkään asu Kuopiossa, ei sillä maineella kai niin väliä. 

Jotten saisi laiskiaisen mainetta, lupaan aloittaa kovat treenit tässä gradun teon lomassa. Eikös sieltä sitä energiaa saa lisää ja kuolemahan tunnetusti kuittaa univelat. Jep. Hupaisaa helmikuuta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker