perjantai 10. helmikuuta 2012

Viikonloppuja!

Taivas, että minun jalat on kipeät. Käveleminen on mielenkiintoisen näköistä, kun ihan oikeasti sattuu niin, että pitää hammasta purra. Vähän itkettäisi jos ei enimmäkseen naurattaisi. Kaikesta huolimatta tänään on vedetty kaksi tuntia Zumbaa ja huomenna edessä olisi BodyAttackin ja Sh`Bamin putki. Ehkäpä ne sillä vertyvät. Johonkin väliin pitäisi saada tungettua yksi selkätreenikin vielä tällä viikolla. Lisäksi tiedossa on huomenna stand upia ja ravintolaillallista sekä sunnuntaina töitä.


Tänään oli Savon Sanomissa juttua huippu-urheilun muutostyöryhmästä ja jutussa oli Tapio Korjusta haastateltu lasten liikunnasta. Muutostyöryhmä oli nimittäin haastatteluissaan todennut, että huippu-urheilijat olivat aikanaan alle 12-vuotiaina liikkuneet keskimäärin 21 tuntia viikossa. Tähän kuuluivat lajitreenit, lajia tukevat harjoitteet sekä vapaa-ajan liikunta. Moniko nuori tähän tänä päivänä pääsee?

Aina välillä tuntuu, ettei ymmärretä sitä harjoittelun määrää, joka huipulle päästäkseen pitää elämässä olla jo hyvin nuoresta lähtien. Tottahan toki lapsella osa siitä on leikinomaista liikkumista eikä harjoittelun tarvitse välttämättä olla yhteen lajiin sidottua heti lapsena. Mutta toisinaan tuntuu, että täällä turhaan toppuutellaan lasten harjoittelua. Ajatellaan, että lapset vain leikkivät ja kaikki pelaa ja tosissaan treenaaminen aloitetaan sitten joskus yli 15-vuotiaana. Ihan kiva ajattelutapa joo, mutta ei sillä huippu-urheilijoita kasvateta. Ei kaikista toki tarvitsekaan sellaisia tulla, mutta 16-vuotiaana on useimmissa lajeissa enää turha päättää sellaiseksi ryhtyä, mikäli harjoittelu ei ole ollut monipuolista ja riittävää jo aiemmin. Ja sitä paitsi onko runsaasta liikunnasta ja liikunnallisesta elämäntavasta kenellekään haittaa, vaikka urheilu-ura ei aikuisena aukeaisikaan?

2010

Itsestä olisi mukavaa, jos voisi aina vain treenata. Mutta kun ihmisen pitää valitettavasti itsensä jotenkin elättääkin niin vähän jotain muutakin pitää tehdä ;) Kahteenkymmeneen treenituntiin voi silti halutessaan edelleen päästä. Eri asia sitten on, tarvitseeko sitä enää päästä. Mutta toivottavasti sitä voi edelleen tulevaisuudessakin innostaa ihmisiä liikkumaan ja tehdä työtä, joka ei tunnu työltä.

Viikonloppuun motivaatiota maailman parhaalta fitnessurheilijalta Oksanalta. Sitten sohvan perukoille ja Voice of Finland. Akkujen latausta, niin huomenna taas jaksaa! Erinomaista viikonloppua!

Ei kommentteja: