Siirry pääsisältöön

Viikonloppuja!

Taivas, että minun jalat on kipeät. Käveleminen on mielenkiintoisen näköistä, kun ihan oikeasti sattuu niin, että pitää hammasta purra. Vähän itkettäisi jos ei enimmäkseen naurattaisi. Kaikesta huolimatta tänään on vedetty kaksi tuntia Zumbaa ja huomenna edessä olisi BodyAttackin ja Sh`Bamin putki. Ehkäpä ne sillä vertyvät. Johonkin väliin pitäisi saada tungettua yksi selkätreenikin vielä tällä viikolla. Lisäksi tiedossa on huomenna stand upia ja ravintolaillallista sekä sunnuntaina töitä.


Tänään oli Savon Sanomissa juttua huippu-urheilun muutostyöryhmästä ja jutussa oli Tapio Korjusta haastateltu lasten liikunnasta. Muutostyöryhmä oli nimittäin haastatteluissaan todennut, että huippu-urheilijat olivat aikanaan alle 12-vuotiaina liikkuneet keskimäärin 21 tuntia viikossa. Tähän kuuluivat lajitreenit, lajia tukevat harjoitteet sekä vapaa-ajan liikunta. Moniko nuori tähän tänä päivänä pääsee?

Aina välillä tuntuu, ettei ymmärretä sitä harjoittelun määrää, joka huipulle päästäkseen pitää elämässä olla jo hyvin nuoresta lähtien. Tottahan toki lapsella osa siitä on leikinomaista liikkumista eikä harjoittelun tarvitse välttämättä olla yhteen lajiin sidottua heti lapsena. Mutta toisinaan tuntuu, että täällä turhaan toppuutellaan lasten harjoittelua. Ajatellaan, että lapset vain leikkivät ja kaikki pelaa ja tosissaan treenaaminen aloitetaan sitten joskus yli 15-vuotiaana. Ihan kiva ajattelutapa joo, mutta ei sillä huippu-urheilijoita kasvateta. Ei kaikista toki tarvitsekaan sellaisia tulla, mutta 16-vuotiaana on useimmissa lajeissa enää turha päättää sellaiseksi ryhtyä, mikäli harjoittelu ei ole ollut monipuolista ja riittävää jo aiemmin. Ja sitä paitsi onko runsaasta liikunnasta ja liikunnallisesta elämäntavasta kenellekään haittaa, vaikka urheilu-ura ei aikuisena aukeaisikaan?

2010

Itsestä olisi mukavaa, jos voisi aina vain treenata. Mutta kun ihmisen pitää valitettavasti itsensä jotenkin elättääkin niin vähän jotain muutakin pitää tehdä ;) Kahteenkymmeneen treenituntiin voi silti halutessaan edelleen päästä. Eri asia sitten on, tarvitseeko sitä enää päästä. Mutta toivottavasti sitä voi edelleen tulevaisuudessakin innostaa ihmisiä liikkumaan ja tehdä työtä, joka ei tunnu työltä.

Viikonloppuun motivaatiota maailman parhaalta fitnessurheilijalta Oksanalta. Sitten sohvan perukoille ja Voice of Finland. Akkujen latausta, niin huomenna taas jaksaa! Erinomaista viikonloppua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker