keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Oikeat ruoat ja listat

Olen miettinyt miksi saan niin paljon näppylöitä aina Superdieettejä katsoessani, mutta koin maanantaina jonkinlaisen ahaa-elämyksen asian suhteen. Kuuntelin loistavia graduseminaareja ja yhdessä seminaarissa pohdimme syömisen joustavuutta. Siinä tajusin, että tietenkin minä pidän suorasukaisten ohjeiden ja ruokalistojen antamista huonona tapana, sillä olen oppinut täysin toiseen tapaan. Minun tapani lähtee siitä, että ihminen otetaan huomioon yksilönä, jolloin huomioidaan ruokailujen lisäksi myös muut painonhallintaa haittaavat elämän osa-alueet. Ruokailutapojen muutokseen tulee olla valmis, sillä kukaan ei voi ulkopuolelta käskyttää, mikäli omaa motivaatiota ei löydy. Tavoitteena on myös oppia joustavaa syömistä, johon jyrkkä listan mukaan syöminen ei sovi. Tärkeintä on oppia uudet, pysyvät ruokailutottumukset niin, että ne kantavat myös painonpudotuksen jälkeen. Muutoksen tulisi lähteä omien korvien välistä, ei vieressä huutavan ihmisen käskystä.

Osalle ihmisistä tiukka kuri ja listat sopivat ja se on ihan ok. Ja jos joku tällä tavoin löytää terveellisemmät elämäntavat, aina parempi. Ja toisinaan tuntuu, että juuri sellaista ihmiset kaipaavatkin. Usein minultakin pyydetään listaa siitä, mitä syödä päivän aikana. Ikinä en tällaista listaa tee. Ruokailut pitää koostaa omien mieltymysten ja oman päivärytmin mukaan. Oikeanlaisia tuotteita pitää oppia itse valitsemaan niin, ettei tarvitsisi loppuelämää kulkea se "oikeiden" tuotteiden lista kädessä kaupassa. Mikäli ei ymmärrä miksi mitäkin syödään tai ei syödä, miten sitä ikinä oppii syömään sen listan ulkopuolella? Ehkä se olisi ihmisille sitten sellainen helppo vaihtoehto, näitä vaan saan syödä, aamen. Jos ei tarvitsisi itse pohtia ruokailujaan, estäisikö se paremmin myös herkkujen ostamista? Olisiko ruokailujen ulkoistaminen terapeutin huolehdittavaksi sitten paras vaihtoehto? Onko kohtuus liian vaikea käsite ja pitäisikö ruoat todellakin jakaa "oikeisiin" ja "vääränlaisiin"?

Ei, kyllä minä pidän edelleen kiinni siitä, että syöminen on niin paljon muutakin kuin vain polttoainetta ja elimistön ravintoa. Ruoasta pitää myös nauttia ja tällöin pitää löytää ne itselle sopivat terveelliset vaihtoehdot. Ja samalla muistaa, että tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu myös herkuttelu. Se on sitä joustavuutta.

Ystävä kysyi pohdintani jälkeen, että enkö koe ristiriitaiseksi tätä ajattelutapaa ja harrastustani, jossa dieetillä nimenomaan syödään sen listan mukaan. En koe. Dieetilläkin joka ikinen ateria on nautinto. Jokaisella aterialla syön ruokia, joista pidän. Mikäli jonain päivänä jokin ei maistu, sen voi vaihtaa toiseen, kunhan vain huolehtii ravintoarvojen säilymisestä sunnitellun mukaisena. Ja dieetti kestää sen puoli vuotta, ei enempää. Sen jälkeen palataan tavanomaiseen ruokavalioon, joka joustaa (sopivasti) mielitekojen mukaan. Mustavalkoisuus ei kanna kovin pitkälle.

Tällä hetkellä ruokavalion lisäksi joustaa myös treenisuunnitelma. Olen siirtynyt väliaikaisesti kolmijakoiseen ohjelmaan, sillä tuntuu olevan aivan mahdoton saada neljää tai viittä treeniä viikkoon. Ohjauksia toki tulee viikosta riippuen 3-5. Mutta ei tämä opiskelurutistus enää hirmu kauaa kestä, niin sitten pääsee taas täysillä treenaamaan. Ja toki nytkin kaikki mitä tehdään, tehdään täysillä!

Tällä kertaa ei olekaan valokuvia, sillä oma kone on huollossa ja lainakoneelle en jaksa ladata, niin ei tarvi sitten poistella. Tosiaan omasta koneesta kosahti sitten kovalevy. Arvatkaapa harrastanko hirveästi varmuuskopioita? Jep jep. Tyhmä, tyhmempi, minä. Ei auta itkeä, vaan ihan itse kärsiä tyhmästä päästään.

Niin, ja Poriin muutto alkaa varmistua, huhtikuun puoliväliä odotellessa siis! (missä hemmetin välissä tässä nyt muka pakkaamaan ehtii??)

Ei muuta kuin mahtavaa loppuviikkoa meille kaikille!

6 kommenttia:

Metallisydän kirjoitti...

Me ollaan kaikki niin erilaisia. Mä olen sellanen joka syö ruuan nimenomaan polttoaineeksi, sen ravintoarvojen takia. Maku on sivuseikka. Teen päivästä toiseen samat kuivakat ruuat ja syön ne sen kummemmin maistelematta. Tiedän että kohtalaisen helpolla noihin minunkin sörsseleihin saisi makua ja vaihtelevuutta. Mutta kun en kaipaa enkä sitten viitsi. Mä herkuttelen sitten korvapuusteilla kun niiden aika on ;)

Toisaalta itsepähän ruokavalioni suunnittelen ja ruokani teen. Homma voisi olla eri jos joku määräisi syömään jotain. Sen verran olen itsepäinen että siinä saattaisin nousta vastarintaan. Poikkeuksena tietysti Bull Mentula. Jos Bull sanoo että syödään pieniä kiviä niin sittenhän niitä saatana syödään ;)


Ai niin, tervetuloa taas Poriin!

PetraBettina kirjoitti...

Tuo olisi minulle täysin mahdoton ajattelutapa. Helppoa se tosin olisi, ei tarvitsisi koskaan miettiä, että mitä tänään syötäisiin.. :D

Ja kiitos, mukava on palata Satakuntaan!

Valkee kirjoitti...

Nöyyy, et sä voi lähtee pois....!:'( Just ehdin tulla teille töihinkin ym...:D

PetraBettina kirjoitti...

Niin, en minäkään tahtoisi töistä pois (on siinäkin ongelma), mutta kyllä sitä nyt ihan ihka omaa kotia kaipaa ja pitää mennä sinne mikä eniten kodilta tuntuu :)

Ja onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa ;)

Arska kirjoitti...

Asia teksti Petra! Ajattelin kirjoittaa tästä samasta asiasta, mut ehdit ensin =)

APUAAA!! Ootko sä muuttamassa jo nyt? Onko teillä asunto jo valmiina?

PetraBettina kirjoitti...

Apuaaa, olen ihan kohta! Huhtikuun puolessa välissä. Eli ihan just nyt kohta.

Ei taideta ehtiä näkemään, mutta lupasin kyllä tulla kesällä teitä kiusaamaan, jos satut silloin jo olemaan maisemissa :)

Asunto on periaatteessa kauppakirjaa vaille valmiina. Aika jänskää :D