Siirry pääsisältöön

Oikeat ruoat ja listat

Olen miettinyt miksi saan niin paljon näppylöitä aina Superdieettejä katsoessani, mutta koin maanantaina jonkinlaisen ahaa-elämyksen asian suhteen. Kuuntelin loistavia graduseminaareja ja yhdessä seminaarissa pohdimme syömisen joustavuutta. Siinä tajusin, että tietenkin minä pidän suorasukaisten ohjeiden ja ruokalistojen antamista huonona tapana, sillä olen oppinut täysin toiseen tapaan. Minun tapani lähtee siitä, että ihminen otetaan huomioon yksilönä, jolloin huomioidaan ruokailujen lisäksi myös muut painonhallintaa haittaavat elämän osa-alueet. Ruokailutapojen muutokseen tulee olla valmis, sillä kukaan ei voi ulkopuolelta käskyttää, mikäli omaa motivaatiota ei löydy. Tavoitteena on myös oppia joustavaa syömistä, johon jyrkkä listan mukaan syöminen ei sovi. Tärkeintä on oppia uudet, pysyvät ruokailutottumukset niin, että ne kantavat myös painonpudotuksen jälkeen. Muutoksen tulisi lähteä omien korvien välistä, ei vieressä huutavan ihmisen käskystä.

Osalle ihmisistä tiukka kuri ja listat sopivat ja se on ihan ok. Ja jos joku tällä tavoin löytää terveellisemmät elämäntavat, aina parempi. Ja toisinaan tuntuu, että juuri sellaista ihmiset kaipaavatkin. Usein minultakin pyydetään listaa siitä, mitä syödä päivän aikana. Ikinä en tällaista listaa tee. Ruokailut pitää koostaa omien mieltymysten ja oman päivärytmin mukaan. Oikeanlaisia tuotteita pitää oppia itse valitsemaan niin, ettei tarvitsisi loppuelämää kulkea se "oikeiden" tuotteiden lista kädessä kaupassa. Mikäli ei ymmärrä miksi mitäkin syödään tai ei syödä, miten sitä ikinä oppii syömään sen listan ulkopuolella? Ehkä se olisi ihmisille sitten sellainen helppo vaihtoehto, näitä vaan saan syödä, aamen. Jos ei tarvitsisi itse pohtia ruokailujaan, estäisikö se paremmin myös herkkujen ostamista? Olisiko ruokailujen ulkoistaminen terapeutin huolehdittavaksi sitten paras vaihtoehto? Onko kohtuus liian vaikea käsite ja pitäisikö ruoat todellakin jakaa "oikeisiin" ja "vääränlaisiin"?

Ei, kyllä minä pidän edelleen kiinni siitä, että syöminen on niin paljon muutakin kuin vain polttoainetta ja elimistön ravintoa. Ruoasta pitää myös nauttia ja tällöin pitää löytää ne itselle sopivat terveelliset vaihtoehdot. Ja samalla muistaa, että tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu myös herkuttelu. Se on sitä joustavuutta.

Ystävä kysyi pohdintani jälkeen, että enkö koe ristiriitaiseksi tätä ajattelutapaa ja harrastustani, jossa dieetillä nimenomaan syödään sen listan mukaan. En koe. Dieetilläkin joka ikinen ateria on nautinto. Jokaisella aterialla syön ruokia, joista pidän. Mikäli jonain päivänä jokin ei maistu, sen voi vaihtaa toiseen, kunhan vain huolehtii ravintoarvojen säilymisestä sunnitellun mukaisena. Ja dieetti kestää sen puoli vuotta, ei enempää. Sen jälkeen palataan tavanomaiseen ruokavalioon, joka joustaa (sopivasti) mielitekojen mukaan. Mustavalkoisuus ei kanna kovin pitkälle.

Tällä hetkellä ruokavalion lisäksi joustaa myös treenisuunnitelma. Olen siirtynyt väliaikaisesti kolmijakoiseen ohjelmaan, sillä tuntuu olevan aivan mahdoton saada neljää tai viittä treeniä viikkoon. Ohjauksia toki tulee viikosta riippuen 3-5. Mutta ei tämä opiskelurutistus enää hirmu kauaa kestä, niin sitten pääsee taas täysillä treenaamaan. Ja toki nytkin kaikki mitä tehdään, tehdään täysillä!

Tällä kertaa ei olekaan valokuvia, sillä oma kone on huollossa ja lainakoneelle en jaksa ladata, niin ei tarvi sitten poistella. Tosiaan omasta koneesta kosahti sitten kovalevy. Arvatkaapa harrastanko hirveästi varmuuskopioita? Jep jep. Tyhmä, tyhmempi, minä. Ei auta itkeä, vaan ihan itse kärsiä tyhmästä päästään.

Niin, ja Poriin muutto alkaa varmistua, huhtikuun puoliväliä odotellessa siis! (missä hemmetin välissä tässä nyt muka pakkaamaan ehtii??)

Ei muuta kuin mahtavaa loppuviikkoa meille kaikille!

Kommentit

Metallisydän sanoi…
Me ollaan kaikki niin erilaisia. Mä olen sellanen joka syö ruuan nimenomaan polttoaineeksi, sen ravintoarvojen takia. Maku on sivuseikka. Teen päivästä toiseen samat kuivakat ruuat ja syön ne sen kummemmin maistelematta. Tiedän että kohtalaisen helpolla noihin minunkin sörsseleihin saisi makua ja vaihtelevuutta. Mutta kun en kaipaa enkä sitten viitsi. Mä herkuttelen sitten korvapuusteilla kun niiden aika on ;)

Toisaalta itsepähän ruokavalioni suunnittelen ja ruokani teen. Homma voisi olla eri jos joku määräisi syömään jotain. Sen verran olen itsepäinen että siinä saattaisin nousta vastarintaan. Poikkeuksena tietysti Bull Mentula. Jos Bull sanoo että syödään pieniä kiviä niin sittenhän niitä saatana syödään ;)


Ai niin, tervetuloa taas Poriin!
PetraBettina sanoi…
Tuo olisi minulle täysin mahdoton ajattelutapa. Helppoa se tosin olisi, ei tarvitsisi koskaan miettiä, että mitä tänään syötäisiin.. :D

Ja kiitos, mukava on palata Satakuntaan!
Valkee sanoi…
Nöyyy, et sä voi lähtee pois....!:'( Just ehdin tulla teille töihinkin ym...:D
PetraBettina sanoi…
Niin, en minäkään tahtoisi töistä pois (on siinäkin ongelma), mutta kyllä sitä nyt ihan ihka omaa kotia kaipaa ja pitää mennä sinne mikä eniten kodilta tuntuu :)

Ja onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa ;)
Arska sanoi…
Asia teksti Petra! Ajattelin kirjoittaa tästä samasta asiasta, mut ehdit ensin =)

APUAAA!! Ootko sä muuttamassa jo nyt? Onko teillä asunto jo valmiina?
PetraBettina sanoi…
Apuaaa, olen ihan kohta! Huhtikuun puolessa välissä. Eli ihan just nyt kohta.

Ei taideta ehtiä näkemään, mutta lupasin kyllä tulla kesällä teitä kiusaamaan, jos satut silloin jo olemaan maisemissa :)

Asunto on periaatteessa kauppakirjaa vaille valmiina. Aika jänskää :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker