Kävin salilla hankkimassa olkapäät. Eikös ne nyt yhdestä kerrasta jo tule, mitä häh?
Pystypun. x 3; kp 18,5kg, 18,5kg, 20kg
Vipunostot sivuille x 4; 8kg, 7kg, 7kg, 7kg
Eteen x 3; 5kg
Takaolat taljalla x 4
Penkkipun. kapea x 3; 50kg, 55kg, 60kg
Ranskalainen taljalla x 4
Push down x 4
Jalannostot roikkuen + voimapyörä
Päivällä onnistuneesti koulujuttuja ja illalla BA. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan mieletöntä seurata, kun ihminen löytää liikkumisen ilon! On niin mahtavaa, kun näkee miten henkilö silmät loistaen kertoo onnistumisistaan ja liikunnan riemusta. Tällaisia tarinoita olisi hyvä jakaa suuremmallekin yleisölle, jotta yhä useammat uskaltaisivat ryhmäliikunnan pariin. Totta kai liikkumisen ilon voi löytää mistä vaan, mutta oma kokemus nyt on ryhmäliikunnasta ja kuntosalilta. Ja salilta sen voivat löytää ihan kaiken ikäiset ja kokoiset naiset, se on mahtavaa!
Sitten muihin asioihin. Tässä sattui jotakin, joka oli puolisolleni kovin iloinen asia, mutta samalla minulle melko ikävä. En lähde sitä nyt sen kummemmin selittämään, mutta joka tapauksessa pahoitin mieleni eräästä asiasta ja nyt minun onkin hirveän vaikea olla toisen puolesta onnellinen. Miten se meneekin niin? Miksi sitä aina ajattelee eniten omaa napaansa ja omia tunteitaan? Miksei voi laittaa niitä syrjään ja iloita toisen puolesta? Onko ihminen sitten pohjimmiltaan vain niin itsekäs olio vai olenko se vain minä? Joka tapauksessa elämä on kummallista ja joskus ehkä hieman vaikeaa.
Ja sitten pääsin taas siihen dilemmaan, että minkä helvetin takia kolmeakymppiä lähestyvän ihmisen pitäisi olla tietynlainen? Miksi pitää "asettua aloilleen", mennä naimisiin, tehdä lapsia ja hankkia koira tai kultakala? Ja minkä takia miehet saa olla ikuisia pikkupoikia, mutta naisten pitäisi aikuistua? Miksi miehet saa puhua jääkiekosta ja pelata pleikkaria, mutta naisten tulee istua nätisti ja puhua sisustamisesta? Tai puhua lapsista. Tai häistä. Tai jostain muusta yhtä mielenkiinnottomasta. Mitä hittoa? MIKSI? Se on huutava vääryys.
No tietenkään kenenkään ei pidä väkisin tehdä mitään. Mutta kyllä sen välillä pystyy rivien välistä (ja joskus ihan riveiltäkin) lukemaan miten itse on jotenkin itsekäs, lapsellinen ja vastuuton, kun ei ole vielä "aikuistunut". Itsekkäästi vaan keskittyy urheilemiseen (eikös se salilla käyntikin ole oikeastaan miesten hommaa..?), asuu pienessä ja sotkuisessa vuokrakämpässä ja jaksaa herran jestas juhliakin vielä aamuun asti. Pukeutuu nahkarotsiin ja tennareihin (joissa muuten ei saa palvelua Sokoksen meikkiosastolla, vaikka käsittääkseni maksan puuteristani ihan yhtä paljon kuin jakkupukunaisetkin), mikä on ilmeisesti myös jonkun sortin statement. Ja tarkoittaako se, ettei halua omia lapsia sitä, ettei tykkää lapsista lainkaan? Sehän nyt on hyvänen aika täysin eri asia! Menkää nyt kotiinne. Eikö me kaikki tänne mahduta, miksi minua pitää katsoa nenänvartta pitkin? Ei aina tajua. Mutta ei tarviikaan. Täytyy pitää lähellään vaan sellaiset ihmiset, joille millään muulla kuin minulla itselläni ei ole väliä.
Ugh. Olen purkanut pääni. Kiitos siitä. Nyt iltapalaksi munakasta broilerisuikaleilla, sipulilla, paprikalla ja tomaatilla. Kelpaa. Hyvää yötä!
Pystypun. x 3; kp 18,5kg, 18,5kg, 20kg
Vipunostot sivuille x 4; 8kg, 7kg, 7kg, 7kg
Eteen x 3; 5kg
Takaolat taljalla x 4
Penkkipun. kapea x 3; 50kg, 55kg, 60kg
Ranskalainen taljalla x 4
Push down x 4
Jalannostot roikkuen + voimapyörä
Päivällä onnistuneesti koulujuttuja ja illalla BA. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan mieletöntä seurata, kun ihminen löytää liikkumisen ilon! On niin mahtavaa, kun näkee miten henkilö silmät loistaen kertoo onnistumisistaan ja liikunnan riemusta. Tällaisia tarinoita olisi hyvä jakaa suuremmallekin yleisölle, jotta yhä useammat uskaltaisivat ryhmäliikunnan pariin. Totta kai liikkumisen ilon voi löytää mistä vaan, mutta oma kokemus nyt on ryhmäliikunnasta ja kuntosalilta. Ja salilta sen voivat löytää ihan kaiken ikäiset ja kokoiset naiset, se on mahtavaa!
Sitten muihin asioihin. Tässä sattui jotakin, joka oli puolisolleni kovin iloinen asia, mutta samalla minulle melko ikävä. En lähde sitä nyt sen kummemmin selittämään, mutta joka tapauksessa pahoitin mieleni eräästä asiasta ja nyt minun onkin hirveän vaikea olla toisen puolesta onnellinen. Miten se meneekin niin? Miksi sitä aina ajattelee eniten omaa napaansa ja omia tunteitaan? Miksei voi laittaa niitä syrjään ja iloita toisen puolesta? Onko ihminen sitten pohjimmiltaan vain niin itsekäs olio vai olenko se vain minä? Joka tapauksessa elämä on kummallista ja joskus ehkä hieman vaikeaa.
Ja sitten pääsin taas siihen dilemmaan, että minkä helvetin takia kolmeakymppiä lähestyvän ihmisen pitäisi olla tietynlainen? Miksi pitää "asettua aloilleen", mennä naimisiin, tehdä lapsia ja hankkia koira tai kultakala? Ja minkä takia miehet saa olla ikuisia pikkupoikia, mutta naisten pitäisi aikuistua? Miksi miehet saa puhua jääkiekosta ja pelata pleikkaria, mutta naisten tulee istua nätisti ja puhua sisustamisesta? Tai puhua lapsista. Tai häistä. Tai jostain muusta yhtä mielenkiinnottomasta. Mitä hittoa? MIKSI? Se on huutava vääryys.
No tietenkään kenenkään ei pidä väkisin tehdä mitään. Mutta kyllä sen välillä pystyy rivien välistä (ja joskus ihan riveiltäkin) lukemaan miten itse on jotenkin itsekäs, lapsellinen ja vastuuton, kun ei ole vielä "aikuistunut". Itsekkäästi vaan keskittyy urheilemiseen (eikös se salilla käyntikin ole oikeastaan miesten hommaa..?), asuu pienessä ja sotkuisessa vuokrakämpässä ja jaksaa herran jestas juhliakin vielä aamuun asti. Pukeutuu nahkarotsiin ja tennareihin (joissa muuten ei saa palvelua Sokoksen meikkiosastolla, vaikka käsittääkseni maksan puuteristani ihan yhtä paljon kuin jakkupukunaisetkin), mikä on ilmeisesti myös jonkun sortin statement. Ja tarkoittaako se, ettei halua omia lapsia sitä, ettei tykkää lapsista lainkaan? Sehän nyt on hyvänen aika täysin eri asia! Menkää nyt kotiinne. Eikö me kaikki tänne mahduta, miksi minua pitää katsoa nenänvartta pitkin? Ei aina tajua. Mutta ei tarviikaan. Täytyy pitää lähellään vaan sellaiset ihmiset, joille millään muulla kuin minulla itselläni ei ole väliä.
Ugh. Olen purkanut pääni. Kiitos siitä. Nyt iltapalaksi munakasta broilerisuikaleilla, sipulilla, paprikalla ja tomaatilla. Kelpaa. Hyvää yötä!
Cashew-pähkinät on parhaita!
Kommentit
Sitä paitsi sä liikuttelet aivan hirveitä painoja nainen!!
Ja pöh, tässä treenissä painot on ok, mut ei puhuta niistä jalka- tai selkätreeneistä tässä yhteydessä... ;)