Siirry pääsisältöön

Hävettävä bloggaaja?

Tässähän kävi nyt niin, että kirjoituksistani ärsyyntynyt karppaaja linkitti blogini karppaajien keskustelufoorumille ja senhän nyt tietää mitä siitä seuraa. Yhteydenottoja, jotka vaativat todistamaan sitä ja tätä.

Ilmeisesti minä ja blogini saavat jonkun (ilmeisesti tuntemani??) ihmisen tuntemaan häpeää siitä, että olemme samasta kaupungista. Häntä rauhoittaakseni voin todeta etten ole kuopiolainen eikä minusta milloinkaan sellaista tule. Aion muuttaa pois kaupungista valmistuttuani ja olen myös tullut tänne vain opiskellakseni. Eli älä suotta häpeä Kuopiota. Ainakaan tästä syystä.

Olen ilmeisesti aggressiivinen, joten yritän jatkossa hillitä itseäni. Olen kyllä lukenut aika paljon aggressiivisia karppauskirjoituksia, mutta ilmeisesti se on heidän yksityisoikeutensa. Ja myönnetään, että ihan aina minä en osaa käyttäytyä ja kiihdyn nollasta sataan noin nanosekunnissa, mutta kukapa meistä täydellinen olisi?

Se on kyllä harmi, jos tässä pysyvästi syntyy kaksi toimeen tulematonta ääripäätä karppaajien ja meidän suosituksia tukevien välille. Olisihan hienoa, jos pystyisimme löytämään kultaisen keskitien, jolla parantaa koko väestön terveyttä. Mutta jotenkin tämä keskustelu ajautuu aina samaan pattitilanteeseen, jossa keskustelun osapuolet eivät pysty toisiaan ymmärtämään. Se on sääli, mutta ilmeisesti minäkin olen aggressiollani sitä edesauttanut. Pitää siis antaa moitetta myös itselleen.

Kommentit

Jonna1983 sanoi…
Sulla on ilmeisesti herkkänahkaisia lukijoita ;) Mun ymmärrykseen ei uppoa se et miks useampi ihminen ei vois olla tässäkin asiassa oikeassa? Tuskin ravinnonkaan osalta on olemassa vain yhtä ja oikeaa tietä joka sopii ihan kaikille. Omasta kokemuksesta voin sanoa ettei totaalinen karppaaminen ainakaan sovi mulle. Hiilari se on mikä tiellä pitää. Nähty ja koettu on. Kroppa menee aivan jumiin kun hiilarit vedetään alle 100 gramman.

Mä en ole lukenut sulta yhtään aggressiivista postausta. Kaikki on olleet silkkaa asiaa. Ja saathan sä omassa blogissas ja vieläpä ammattilaisena kertoa oman mielipiteesi eikös? Ja ihan ilman, että sun tarttee sen enempää tilittää miks oot just sitä mieltä.

Turha noista on välittää. Aina mahtuu joukkoon niitä, jotka vetää herneet nokkaan millon mistäkin ja sit toitottaa sitä ympäriinsä. En aina jaksa ymmärtää näitä ihmisiä.. Aina on vain ja ainoastaan hän itse joka on oikeassa.

Ja jos tää kyseinen närkästynyt tyyppi vielä tuntee sut niin luulis olevan pokkaa tulla keskustelemaan asiasta ihan nenätysten. Musta olis ainakin paljon antoisampaa keskustella asioista kasvotusten kuin huudella jossain foorumeilla...
PetraBettina sanoi…
Niin, tämä kuitenkin on henkilökohtainen blogini, enkä vielä toimi ravitsemuksen ammattilaisena, niin käsittääkseni voin silloin esittää mielipiteitäni miten haluan. Toki keskustelu on aina hyväksi, mutta syyttely ei ole keskustelemista. Ja jokseenkin minusta jatkuva syytöksiltä puolustautuminen on turhauttavaa eikä vie asiaa eteenpäin.

Pitää vain hyväksyä se, että en tule kaikkien mielestä tulevaisuudessa olemaan asiantuntija. Osa ihmisistä tulee pitämään minua aivopestynä väärinajattelijana mutta sille minä en oikeastaan voi mitään. Ei ole minun työni etsiä tutkimuksia suositusten takana, sen ovat tehneet muut tahot puolestani.

Eikä ravitsemus vieläkään ole mustavalkoista saati sitten ääripäitä. Itsekin olen kokeillut hiilihydraattien vähentämistä eikä se sopinut minulle. Paljon liikkuvana koen tarvitsevani riittävästi myös hiilihydraatteja enkä näe syytä poistaa viljoja ruokavaliostani. Mutta jokainen tavallaan.

Oikeassa kyllä olet, että aina tulee joku olemaan eri mieltä ihan kaikesta mitä kirjoittaa. Mutta ei kai tässä tarkoitus olekaan miellyttää vaan herättää ajatuksia. Tokihan pitää sitten kestää seuraukset, mutta joskus tämä ”keskustelu” vain saa ihan käsittämättömiä piirteitä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker