Siirry pääsisältöön

Juoksemaan oppii juoksemalla ja lepäämään lepäämällä

Niinhän siinä sitten kävi. Vähän lepoa eikä mikään tunnu enää ylitsepääsemättömän vaikealta. Se pyhä kolminaisuus harjoittelu, ravinto ja lepo pitää ihan totta paikkaansa. En tee mitään -päivänä kävin aamulla lenkkeilemässä, jonka jälkeen pesin pari koneellista pyykkiä, mutta siinä se sitten oli. Loppupäivän makasin sohvalla ja olin kuolemanväsynyt. Yöunillekin menin ajoissa ja vetelin kymmenen tuntia unta palloon. Taisi tulla lepääminen tarpeeseen. Se on vain jännä, kun sen tarpeen ymmärtää aina vasta kantapään kautta. Ikinä ei tulisi mieleen jättää treenejä väliin tai syödä ohi suunnitelman, mutta lepäämisen voi kyllä ohittaa. Ihmismieli on kummallinen.

Hyvää tankkauspäivää!
(ja eikö ole kiva, että Intersportissa on kaiken maailman
juoksuklinikat ja lenkkaritarjoukset viikko sen jälkeen, kun ostin uudet lenkkarit...)

Suomen paras leipomo on uusi lempiohjelmani!
Lähdin eilen aamulla lenkille sillä ajatuksella, että juoksen rauhallisesti ja pidän sykkeen melko alhaalla. Tarkoitus oli pitää syke maksimissaan 135 paikkeilla. Aika pian kuitenkin huomasin, että sillä hölköttelyllä mitä harrastin, oli hankala saada syke edes 130 tuntumaan. Hölköttely oli myös sen verran hidasta, että sillä menolla puolimaratoniin saisi varata aika reippaasti aikaa. Niinpä puolivälissä lenkkiä kiristin tahtia ja löysin hieman paremman temmon. Syke pysyi silti aisoissa.

Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että loppulenkistä tuntui siltä, että nyt juoksen liian lujaa ja alan väsyä, mutta syke oli silti edelleen maksimissaan 140. Attackissa voin vetää 160 sykkeellä pitkäänkin eikä tunnu missään. Tästäpä sitten sellainen päätelmä, että juoksemaan oppii vain juoksemalla. Ei se kuitenkaan ole ihan sama mitä aerobista harrastaa vaan kyllä juoksemista pitää opetella juoksemalla.



Jäin kyllä miettimään, että olisi varmasti järkevää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Esimerkiksi halutessaan kehittää lihasmassaa tulisi tehdä kaikki sen asian eteen eikä rasittaa itseään juoksuilla ja jumpilla ja sen sellaisilla. Mutta sitten taas... Ei se olisi yhtä hauskaa! On paljon mukavampaa tehdä kaikkea mahdollista yhtä aikaa! 

Tästäpä lähtee sitten viimeiset kolme viikkoa kisaan! Hommat on aika lailla mallillaan. Hotelli on hoidettu, bikinit muutamaa timangia vailla kunnossa, värit ostettu, kaunistautuminen hoidossa (ulkoistettu jälleen sen paremmin osaavalle henkilölle), aikataulut suunniteltu. Enää tarvitsee vaan treenata, vähän nähdä nälkää sekä hillitä hermonsa. Helppo homma. Ei kai, on tässä ihan hyvä olo kisan suhteen, ei suurempaa paniikkia. Työt on hyvin pitkälti jo tehty. Enää odotetaan, että päästäisiin lavalle!

Kommentit

Päivi sanoi…
Hahaa, Suomen paras leipomo on myös meikäläisen lemppari :) Pakko se on nähdä !

Mä olen kanssa ulkoistanut kaikki ulkoiseen valmistautumiseen liittyvän. Hieman suhteilla ;) ja ilman :) Täälläkin alkaa siis olemaan asiat mallillaan, jei.

Mihin hotlaan olet tulossa? Mullakin on hotla varattuna Hakaniemen Cumuluksesta :)
Anonyymi sanoi…
Mikä sulla on leposyke, jos juostessa vaikea saada 130 mittariin? Tässä tulee itelle niin kauhee alemmuuskompleksi :D
PetraBettina sanoi…
Mä luulen, että tuo syke kertoo enemmänkin siitä, että en vaan osaa juosta! Mun "juokseminen" on siis hölköttelyä, täytyisi laittaa vähän vauhtia :) Sykkeessähän on myös yksilöllistä vaihtelua, että ei kannata kompleksoitua ;)

Oon menossa Radissoniin Helsingin viikonlopuksi. Ja nyt kun ei ole kilpailijakokoustakaan, niin taidetaan Päivin kanssa tavata vasta kisan yhteydessä! Vähän alkaa olla jo malttamaton fiilis.. Mut onneksi tänään tulee Suomen paras leipomo, niin voi rentoutua sen parissa ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker